"Jes jes joo, niin niin joo "

Viime maanantaina kävästiin mätsäreissä, jotka järjestettiin Hakamettässä. Paikalla oli aivan liian vähän toimitsijoita ja ilmoittautumiset otettiin vastaan yksi henkilö kerrallaan. Eli arvatenkin aikataulu venyi ja kehien alku viivästyi reilusti yli puoli tuntia. Iltaa pidensi myös tuomarin perinpohjainen arvostelu ja moni koirakko joutuikin ravaamaan ympyrän jos toisenkin miellyyttääkseen tuomaria.
Anttu selätti vihdoin ja viimein ramppikuumeensa ja uskalsi esittää Miron. Hyvinhän se meni ja ensimmäisestä kehästä palkaksi punainen nauha! Ilta oli JÄLLEEN kerran niin tuskallisen kuuma, että poika oli välillä kuin ylikypsä spagetti... Nauhakehästä ei tällä kertaa irronnut sijoitusta, vaikka kumatkin selvisivät ensimmäisestä yhteis-esiintymisestä kunnialla! Aina on parannettavaa ja tälläkin kertaa liike oli se johon Miron vetämättömyys vaikutti eniten. Kotona reenatessa se sujuu jo kohtuu hyvin ja seuraavissa mätsäreissä näkee saanko siirrettyä sen kehään asti :) Enää olisi pari viikkoa aikaa ensimmäiseen pentunäyttelyyn, jota onkin odotettu innolla!

Perjantaina eläinlääkärissä lekuri totesi Miron ihotulehduksen parantuneen. Eli antibioottikuuria ole tarvetta jatkaa, eikä karvaa ajella pois! Shampoolla pestään vielä muutama kerta. Lääkekuurin yhteydessä Miron pallikarvat, sekä tassukarvat ovat alkaneet värjäytyä punaiseksi. Lekuri ei epäillyt syyksi muuta, kuin että koira nuolee karvaa ja tästä johtuen se värjäytyy. Neuvoi kuiten pesemään selän pesun yhteydessä myös punertavan karvan. Jos vaikka tämä ell ramppaaminen jäisi vuotisrokotuksiin asti!

Toissa päivänä kävimme kaupassa ja Miro jäi kotiin yksin. Kotiin palattuamme ihmettelimme suuresti, kun poika oli niin mielinkielin ja kiipeämässä syliin... Hieman kämppää silmäillessämme huomasimme yhden ruokapöydän tuoleista jäänee niin, että Miro oli keksinyt kiivetä sen kautta pöydälle. Poika oli silpunnut rullan paperia pöydälle ja tiputellut tavaroita lattialle. Ilmeisesti omatunto soimasi ja tästä moinen käytös.

Loppukesä on tuonut tullessaa sen, että nuo perhanan "minkälie" kasvin siemenet tarttuvat Miron karvaan kiinni pahemmin, kuin takiaiset... Joka kerta, kun jätkä pyörähtää kasvuston puolella on niitä kymmeniä sen karvan seassa. Onneksi ne lähtevät kammalla pois, mutta tuli tänäänkin yli vartti puuhasteltua lenkin jälkeen karvan kimpussa.