"Jes jes joo, niin niin joo "

Viime maanantaina kävästiin mätsäreissä, jotka järjestettiin Hakamettässä. Paikalla oli aivan liian vähän toimitsijoita ja ilmoittautumiset otettiin vastaan yksi henkilö kerrallaan. Eli arvatenkin aikataulu venyi ja kehien alku viivästyi reilusti yli puoli tuntia. Iltaa pidensi myös tuomarin perinpohjainen arvostelu ja moni koirakko joutuikin ravaamaan ympyrän jos toisenkin miellyyttääkseen tuomaria.
Anttu selätti vihdoin ja viimein ramppikuumeensa ja uskalsi esittää Miron. Hyvinhän se meni ja ensimmäisestä kehästä palkaksi punainen nauha! Ilta oli JÄLLEEN kerran niin tuskallisen kuuma, että poika oli välillä kuin ylikypsä spagetti... Nauhakehästä ei tällä kertaa irronnut sijoitusta, vaikka kumatkin selvisivät ensimmäisestä yhteis-esiintymisestä kunnialla! Aina on parannettavaa ja tälläkin kertaa liike oli se johon Miron vetämättömyys vaikutti eniten. Kotona reenatessa se sujuu jo kohtuu hyvin ja seuraavissa mätsäreissä näkee saanko siirrettyä sen kehään asti :) Enää olisi pari viikkoa aikaa ensimmäiseen pentunäyttelyyn, jota onkin odotettu innolla!

Perjantaina eläinlääkärissä lekuri totesi Miron ihotulehduksen parantuneen. Eli antibioottikuuria ole tarvetta jatkaa, eikä karvaa ajella pois! Shampoolla pestään vielä muutama kerta. Lääkekuurin yhteydessä Miron pallikarvat, sekä tassukarvat ovat alkaneet värjäytyä punaiseksi. Lekuri ei epäillyt syyksi muuta, kuin että koira nuolee karvaa ja tästä johtuen se värjäytyy. Neuvoi kuiten pesemään selän pesun yhteydessä myös punertavan karvan. Jos vaikka tämä ell ramppaaminen jäisi vuotisrokotuksiin asti!

Toissa päivänä kävimme kaupassa ja Miro jäi kotiin yksin. Kotiin palattuamme ihmettelimme suuresti, kun poika oli niin mielinkielin ja kiipeämässä syliin... Hieman kämppää silmäillessämme huomasimme yhden ruokapöydän tuoleista jäänee niin, että Miro oli keksinyt kiivetä sen kautta pöydälle. Poika oli silpunnut rullan paperia pöydälle ja tiputellut tavaroita lattialle. Ilmeisesti omatunto soimasi ja tästä moinen käytös.

Loppukesä on tuonut tullessaa sen, että nuo perhanan "minkälie" kasvin siemenet tarttuvat Miron karvaan kiinni pahemmin, kuin takiaiset... Joka kerta, kun jätkä pyörähtää kasvuston puolella on niitä kymmeniä sen karvan seassa. Onneksi ne lähtevät kammalla pois, mutta tuli tänäänkin yli vartti puuhasteltua lenkin jälkeen karvan kimpussa.

"Hey big brother, as soon as you arrive"

Aivan huippu viikonloppu takana!! Leevi ja loppu poppoo oli siis kylässä pari päivää. Mitään ihmeellisempää tapahtumaa ei tällä kertaa ollut ohjelmassa ja pojat keskittyivätkin nauttimaan toistensa seurasta täysin siemauksin. Kahden karvakasan suhde on mantavassa kuosissa, vaikka viime näkemästä on jo pari kuukautta. Edelleenkään ei minkäänlaista isottelua tai egottamista kummaltakaan. Päinvastoin. Eilen illalla Leevi jopa jakoi palloa Miron kanssa, mikä on jo todellinen ihme. Pallo on näet Lempalle kuin huumetta :). Muutenkin kaksikko innostui leikkimään huomattavasti enemmän kuin esim. alku kesästä. Syynä varmaan se, että Mirolla on jo sen verran kokoa, että se ei jää niin helposti jalkoihin ja uskaltaa sen myötä leikkiä vauhdikkaammin. Miro pitää Leeviä idolinansa ja toistaa käytännössä kaiken mitä valkoinen tekee.

(C) ViiviW

Muutama tunti sitten, kun porukat teki lähtöä Miro päätti pompata takakonttiin Leevin seuraksi. Ajatteli myös hypätä häkkiin, jos vaikka pääsisi mukaan. Poika oli aivan rikki, kun se näki auton lähtevän pihasta ja totesi istuvansa itse tien sivussa, ilman Lemonin seuraa. Ei paljon meikäläisen maarittelut auttanut, vaan jouduin käytännössä raahaamaan sen sisälle. Se istui sitten eteisessä etuoven edessä ja vinkui surkeasti hetken aikaa Leevin perään. Kaivoin leluja kaapista ja leikitin penneliä vähän aikaa ja onneksi se unohti perään haikailun. Ihanaa, ei mene kun pari viikkoa ja sitten on riemukas jälleen näkeminen!!
Loput kuvat löytyvät täältä.

(C) ViiviW

"Miropoika sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa pentuystäväämme"

No ei asiat nyt ihan niin huonosti ole, kuin otsikko antaa ymmärtää. Tiistaina saimme vastauksen Miron ihovaivoille. Kyseessä on "vain" ihotulehdus, follikuliitti. Hoidoksi suun kautta annettava antibiootti, sekä muutaman päivän välein selän pesu eläinlääkäristä saadulla shampoolla. Parhaiten bakteerista pääsee eroon ajelemalla karvat pois tulehtuneelta alueelta, mutta me kokeilemme ensin ilman. Menee muuten näyttely haaveet piiiitkäksi aikaa... Ainakin parin päivän kuurin jälkeen ei ole ilmestynyt uusia näppyjä ja vanhatkin ovat ihan rauhallisen näköisiä. Muutenkin lääke on sopinut pojalle hyvin ja sivuvaikutuksilta on säästytty. Yleensä antibioottia syödään 2-3 viikkoa kyseiseen tulehdukseen, mutta meillä on jo ensi perjantaina kontrolli ja arviointi tarviiko kuuria jatkaa. Menee niin hilkulle lääkkeen varoaika, kun poika on jo ilmoitettu Helsingin pentunäyttelyihin.

Wehee, Miro on reippana poikana keksinyt jyrsimisen jalon taidon yksinollessa. Se on alkanut pureskelemaan listoja ja muita puisia osia kodissamme. Ei se Sotkasta hommattua höttövaneri tv-tasoa edes vilkaise, mutta melkein tonnin ruokapöydän ja tuolien jalkoja on hyvä maistella. Tästä se murrosikä pikkuhiljaa alkaapi. Ei ole Miro kohta enää pikku enkeli, kun hoksaa alkaa käyttämaan omia sovelluksia säännöistä ja rutiineista. Olemme kyllä sopineet pelisäännöt jo alusta asti ja rauhallisuudella ja määrätietoisuudella pojasta kasvaa vielä hyvä kansalainen.

Että näin ne listat kuoritaan

Tässä odotellaa porukoiden, Viivin ja Leevi-veikan saapumista. Saa nähdä kuinka paljon pojat jaksavat telmiä tällä helteellä.

Bad EarDay

Mitä sä meinaat..?

jjJust

                    

"Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu."

Päivät vierivät ja Mirosta kasvaa koko ajan yhä isompi ja isompi poika! Sekä hampaat, että karva alkavat muistuttamaan etäisesti aikuisen kessun olemusta. Maanantaina kerkesin jo huoleshtumaan kulmahampaista, uusien työntyessä ikenistä ja vanhojen pysyvän paikallaan kuin liimattuina. Noh, torstaina kaikki koiran maitohampaat olivatkin pudonneet pois itsestään... (Minulla huono tapa välillä hieman kauhistella asioita.)
Samalla ajankohtaiseksi asiaksi nousee ruoka. Miro on syönyt viimeisen muutaman kuukauden ajan Orijenin penturuokaa. Sapuska sisältää 80% proteiinia, mikä on tietenkin hyvä nopeasti kasvavalle pennulle. Kasvu kuitenkin hidastuu pikkuhiljaa ja liiasta proteiinista saattaa kohta olla enemmän haittaa, kuin hyötyä. Aloitimme siis vaihtamaan Mirolle Acanan aikuisruokaa. Vaihto kestää luultavasti muutaman viikon, että saadaan penturuoka loppumaan. Paino 14.7 11,1kg :)

Poika omassa yksiössä, sohvan ja seinän välissä :)

Viime viikolla huomasimme pojan selässä oudon kyhmyn. Tarkemmalla katselulla, ihosta löytyi rupi, mutta ei haavaa... Emme asiasta kummemmin huolestuneet. Tällä hetkellä selässä on useampi rupi ja ihon alla on pieniä möykkyjä, jotka selvästi tuntee karvan läpi. Luultavimmin kyseessä ei ole hotspot, eikä punkin purema. Allergiaakaan en usko sen olevan, koska ruoka ei oikein sisällä mitään selvästi allergisoivia ainesosia. Kenties joku loinen, tai jopa karvatupintulehdus. Eläinlääkäri on varattu tiistaille ja odotellaan mitä lekuri diagnosoi.

Sitten iloisempiin asioihin. Olimme eilen Suomen Ridgeback Yhdistyksen järjestämissä mätsäreissä. Matkalla Eteläpuistoon satoi vettä, kuin sanonko mistä, mutta onneksemme tapahtuman ajan oli poutaista. Lämmintä kyllä oli, koska ukkosta oli selvästi ilmassa. Ensimmäisessä kehässä saimme tasavahvasta esiintymisestä punaisen nauhan. Seisominen oli jälleen hienoa ja poika antoi reippaasti tuomarin tunnustella ja katsoa hampaat. Juokseminen ei ollut ehkä ihan niin hienoa. Poika yritti vähän väliä laittaa kuonoansa maahan. Ei sitä aina jaksa keskittyä, kun on niin pieni vasta. Koti kokeiluilla hihnan lattaminen ihan korvien taakse ei onnistu. Miro protestoi sitä vastaan aika voimakkaasti, eikä homma selvästikkään ole silloin hauskaa. Punaisten kehässä se juoksi välillä todella upeasti ja tuomari antoikin suuret kehut pojan liikkeistä. Loppusijoitus PUN2. Ja erittäin tyytyväinen handleri. Uskomattoman hyvää käytöstä 5,5kk pennulta.

Tänään vuorossa oli hyväntekeväisyys mätsärit Kyröskoskella. Tämä reissu jää kyllä pitkäksi aikaa mieleen, tuomarin loitavien kommenttien ansiosta... Parikehässä vastaan asettui vähän päälle nelikuinen leonberginkoira. Oikein honkkeli jalkainen nuorukainen, joka ei oikeastaan osannut seistä, eikä juosta. No, tuomari teki päätöksensä ja ojensi punaisen nauhan pikkujätille sanoen; säälistä menee tämä punainen leolle, pitäähän se nyt antaa, kun toisella on niin pitkät jalat ja kaikkea. Te (siis me) olette jo niin valmis paketti ja koira näyttää hyvältä ja esiintyy hyvin. Hieman kommentit huvittivat ja onneksi mätsäreihin mennään hakemaan esiintymiskokemusta, ei sijoituksia. Nauha oli sidottu rouhetikun ympärille, jonka ojensin kehässä Mirolle. Polleana poika marssi Antun luo tikku suussa ja sai pureskella sitä seuraavaa kehää odottaessamme. Sinisten kehässä jälleen hyvä seisominen ja ok juoksu. Sijoitus SIN3. Tänään kokeilin juoksuttaa Miroa suht löysällä hihnalla ja se toimi kohtuu hyvin. Täytyy vain yrittää tehdä juoksemisesta sen verran hauskaa puuhaa pojalle, että ryhti ja keskittyminen pysyisi eteenpäin suunnattuna.
Nyt on takana jo viidet mätsärit ja joka kerta on söpö-pikku-kaunis-poika sijoittunut.

 

Kävimme mätsärien jälkeen kylässä moikkaamassa Misla aussieta! Misla oli niin ihq <3 Kuin myös 8 viikkoiset mitteli vauvat, joita Miro hieman ihmetteli. Onneksi ei luullut niitä kuitenkaan vinkuleluiksi, vaan oli oikein nätisti pentujen kanssa. Mislan kanssa oli niin hyvät leikit, että kyllä oli kaulakarvat kuolassa. Kotimatkalle starttasikin yksi hyvin väsynyt kessu lapsi.

Huskeja käytiin myös tervehtimässä. Vas. Rose!! <3

"Minä poika roiskin lammikossa loiskin hiukan malttakaa, tulen kohta poiskin"

Treffasimme tänään kavereiden ja heidän 6v.(?) serobi nartun kanssa. Päivän koirat viettivät sisätiloissa ja illalla kävimme pulahtamassa Kaukajärvessä. Viime uintireissusta on kulunut jo viikko ja rantaan saapuessamme poika olikin todella innoissaan. Heti vapautuksen saatuaan se säntäsi taas suoraan järveen uiskentelemaan yksinään. Harmittaa kyllä Miron puolesta, ettei se voi uida enemmän... Varmaan jos siltä kysyttäisiin, uimassa käytäsi joka päivä. Poika joutuikin pesulle reissun jälkeen, koska karva ei tuoksu kauhean raikkaalle uimisen jälkeen... Piti pestä se jo viime viikolla, mutta jotenkin se jäi. No jos nyt yrittäisi taas pitää hieman taukoa tuon pulikoimisen kanssa niin ei koko koira ala sammaloitumaan.

Miro on hieman ihastunut Ronja koiraan. Poika käyttäytyy samalla tavalla Ronjaa kohtaan, kuin Numa-mummoakin. Hierveästi ei vanhempaa narttua pentu kiinnosta, mutta jos oiken yrittää, saattaa sitä huomiota vähän irrota. Ja Ronja innostui jopa ihan pikkiriikkisen leikkimään Miron kanssa! Hyvät kaverukset niistä vielä tulee. <3 <3

Ehkä kaunein kuva ever :)

"My sister. My friend"

Eilen oli huippu päivä, enkä millään malttanut odottaa töistä kotiin pääsyä. Kävimme nimittäin vierailulla Miron siskon Lunan luona. Päivä oli taas hirmuisen kuuma ja yritimme hillitä poikaa säästämän energiaansa iltaa varten. Helteellä Miroa ilmeisesti ahdistaa kuumuus niin paljon, että se saattaa olla nukkumatta koko päivän ja illalla ollaankin niin yliväsyneitä ja kierroksilla, että riiviöinnistä ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Onneksi sen vimmaaminen ei ainakaan vielä ole kovin tuhoisaa (ainakaan huonekaluja tai muita esineitä kohtaan) ja se keskittyy vain punteissa roikkumiseen ja jaloissa pyörimiseen.

Perillä meitä vastassa olivat Luna ja Miron mummo Numa. Fasu-äippä oli lähtenyt Vensankaan kyläilemään juoksujen ajaksi. Pennut tulivat heti hyvin juttuun, eikä aikaakaan, kun ralli pihan pensaan ympäri alkoi. Numa parka, joka rakastaa pentuja yli kaiken (huom! sarkasmia), ei ollut kauhean innostunut kaksikon leikistä, koska olisi halunnut istuskella kaikessa rauhassa pensaan varjossa. Mirolla on hassu suhde Numaan. Olemme pari kertaa nähneet Numan vieraillessamme Pialla ja Martilla Vesangassa. Rouva tekee alusta asti selväksi, ettei halua olla tekemisissä pennun kanssa. Miro vain mielistelee vanhukselle, eikä ole vihjailuista moksiskaan. Poika seuraili tälläkin kertaa tarkasti mummonsa liikkeitä ja lähti välillä peesailemaan sitä pihaa ympäri. Pentujen riehuttua suurimmat energiat pihalla, siirryimme kaikki sisälle ja me ihmiset pääsimme herkuttelemaan mansikoilla kermavaahdon kera. Oli kesän ensimmäiset tuoreet mansikat muuten aika namia!! Koiratkin malttoivat ottaa hieman lepoa ja Miro hörppäsi läkähdyksissään vettä niin paljon kerralla, että pulautti osan samantien pihalle (ei ole ensimmäinen kerta...). Ihme ryystäjä :) Sisällä höpisimme näyttely-juttuja ja kysyimme minkä kokoinen trimmauspöytä kessulle kannattaa hankkia. Löysimme nimittäin yhdestä nettikaupasta hyvän tarjouksen ja ajattelimme tilata semmoisen kotiin. Alkaa pojan körilään harjaaminen pikku hiljaa ottaa selän päälle, kun sitä tekee koira lattialla.
Päästimme koirat uudestaan pihalle leikkimään ja tällä kertaa ne juoksivat ja painivat, kuin viimeistä päivää. Otimme hieman reeniä seisottamisessa ja juoksuttamisessa. Idalla oli kinkkua mukana ja Numakos tästä innostui. Se kvain tuijotti Iidaa odottaen, josko sitä kinkkiua heruisi. Saimme sisarukset jopa seisomaan vierekkäin. Kyllä on kauniit pennut meillä! Idalta sain selvennyksen, mikä siinä Miron juoksemisessa oiken mättää... Se nimittäin tillittää naamaani koko ajan, eikä siis tämän takia juokse kunnolla ja suorassa. Täytyy siis saada se kulkemaan katse edessä päin. Reeniä reeniä.

Danger, Danger!! Pentu vaara!!

EN POSEERAA!!

Kuka sanoi kinkku??

Yhteenvetona vierailusta voi todeta yhden asian; kyllä on pennut samasta puusta veistetty. Niillä on aivan sama olemus ja eleet. Ne reagoivat asioihin lähes identiteettisesti, unohtamatta ulkonäköä. Onneksi ne ovat eri sukupuolta ja näin tietyt eroavaisuudet paljastavat kumpi on kumpi. Luna on iso tyttö ja vähintään yhtä korkea kuin Miro, ellei jopa hieman korkeampi. Joten liikkeessä niitä on vaikea erottaa. Luna on huippu luonteinen pentu ja oli tosi kiva nähdä minkälainen tytsy Miron sisko on!
Loppuja kuvia voi katsella täältä.

"Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"

Jatketaan vielä aika takautuvasti, eli viime viikon tapahtumista.

Oli aika kuuma viikko ja kävimme Miron kanssa muutaman kerran Kaukajärven rannassa pulikoimassa. Keskiviikkona ranta oli kuin koirapuisto konsanaan. Paikalla oli lähemmäs kymmenen koiraa. Pari noutajaa hakivat lelujansa järvestä, aina, kun omistajat ne sinne heittivät. Muutama koira kahlaili kytkettyinä omistajiensa kanssa. Osa leikkivät vapaina juosten ja rälläten välillä maalla ja välillä vedessä. Kummasti kaikki muut uimarit olivat kaikonneen paikalta. Rannalla oli myös iso 5 vuotias valkoinen paimenkoira uros ja aluksi Miro luuli koiraa Leevi veikaksi. Haisteltuaan toisiaan poika totesi valkoisen vieraaksi, eikä lähtenyt leikittämään urosta. Jokaista valkoista ja isoa pystykorvaista koiraa se luulee Leeviksi ja lähestyy niitä aina hirveällä tohinalla. Yleensä mielenkiinto menee, kun haju kertoo visuaaliset havainnot vääriksi. Valikoiva Miro-kessu kun ei ihan kaikkien kanssa leiki. Juoksuseuraa se sai kuintenkin sheltti- ja terrieri mix uroksista yrittäen pysyä niiden perässä.
Olin vielä muutama viikko sitten aivan varma, että ei tästä pennusta taida mitään uimaria tulla. Miro todisti ounasteluni todella vääriksi viime lauantaina. Okko 8v. ja Antun kummipoika Aatto 6v. olivat meillä yökylässä ja kävimme illalla koko porukan voimin uimassa. Laitoin Miron istumaan ja riisuin siltä kaulapannan. Annettuani vapautus käskyn se juoksi suoraan veteen ja ui, siis todellakin ui yksikseen monta kierrosta vedessä, ennenkuin kukaan meistä kerkesi ottamaan päälysvaatteita pois. Se pitää kepin noutamisesta vedestä ja muutenkin on nykyään aivan sinut veden kanssa. Viime viikon jäljiltä koira haisee aika pahalle, kastuttuaan monta kertaa. Täytyy pitää taukoa nyt, kun ilmatkin ovat hieman viilenneet.

Olemme opetelleet naksuttimen kanssa tassun antamista, tanssimista, kierimistä ja sivulle istumista. Seisotusta yritetään hioa joka päivä. Mirkku ei jaksa keskittyä kauhean pitkiä aikoja, joten reenisessiot ovat vielä tosi lyhyitä. Kongit ollaan otettu käyttöö keskittymistä ja aivotyötä kehittämään. Pikkuhiljaa se on alkanut tarjoamaan asioita itse ja sen myötä voidaan alkaa reenamaan uusia asioita naksuttimella.

Vielä mainittakoot, että 5kk tuli täyteen 1. päivä! Tuore seisotus ja Miron hienot mätsäri palkinnot lisänä :)

"Perillä" on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan"

  

Paitsi, että se o loppu ny... Viime viikko meni arkeen palaillessa. Onneksi Anttu oli vielä viime viikon lomalla. Pystyttiin reenailemaan yksin oloa pienemmissä pätkissä. Elikkä, tässä pitäisi purkaa siis melkein kolmen viikon tapahtumat... No parasta aloittaa!

Lahdesta lähdimme siis Jyväskylään Kotasen rantaan pariksi päiväksi. Veimme jälleen kerran sateen mukanamme paikan päälle. Poika RAKASTAA metsäretkiä ja vapaana oloa!! Pihalle sen voi jättää huoletta vähäksi aikaa yksin ilman, että täytyy pelätä Miron lähtevän lipettiin. Poika sai ongella saadun  ahvenen itselleen, jota se kanteli hetken ympäriinsä. Sätkivä kala kuitenkin muuttui nopeasti mielenkiinnottomaksi. Luna-collie oli myös seurassamme. Neiti on niin hurjan täpäkkä, että Miro sai välillä hurjaa kyytiä. Koirien energia-tasot ovat todellakin eri planeetalta. Miro väsyy edelleen aika nopeasti ja sähköjänis-Luna taas jaksaisi koko päivän täysillä. Illalla Mirolta paloi käpy pari kertaa, kun Luna haki sitä leikkiin, eikä poika olisi jaksanut korvaansa letkauttaa moiselle. Nukkumaan käydessä Miro kiipesi ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa sänkyymme nukkumaan. Asuntovaunu oli sen verran pieni, että jätkä haki rauhaa asettumalla takaseinän viereen nukkumaan. Yöllä se kuitenkin kömpi lattialle nukkumaan. Piipahdimme myös kasvattajalla kylässä. Pääsimme onnittelemaan Pepsiä ja Numaa upeasta Tallinna KV:en menestyksestä!


Kotaselta kurvasimme kohti Joensuuta. Teimme pienen mutkan Pieksemäellä, osallistumalla uuden Musti&Mirri liikkeen avajasten yhteydessä järjestettyihin mätsäreihin. Onneksi sade malttoi pysyä pilvissä suurimman osan ajasta. Seisominen meni taas hyvin ja tuomari sanoikin, että sitä on taidettu harjoitella. Hampaat antoi katsoa hienosti, kun kasvattajan neuvosta kumarruin koiran viereen. Juokseminen oli aika löysää ja ennen toista kehää yritin leikittämällä saada Miroa vähän ryhdikkäämpään esiintymiseen. Se toimi ja tuloksena PUN4 sija!! Eli lomalta kolmista mätsäreistä, kolme sijoitusta!

Joensuuhun Antun äidille saavuimme uupuneina viime koitoksista. Miro vain retkotti kopassansa koko matkan. Olimme muuttamana päivänä Antun veljen raksalla maalailemassa talon seiniä. Hienosti Miro jäi yksin eteiseen nukkumaan, kun olimme maalaamassa. Miro menetti myös koirapuisto neitsyytensä. Kavereina oli kolme pientä koiraa joita ei pojan touhut paljoa kiinnostaneet. Miro on aika valikoiva seuransa suhteen. Se ei ärhentele kenellekkään vaan puuhailee mielummin omiaan, jos sopivaa leikkiseuraa ei ole paikalla. Kummityttömme Elina 5kk ja hänen veljensä Aleksi 2v olivat Niittylahdessa hoidossa ja Miro sai tutustua rauhassa pikkuihmisiin. Hieman se oli mustasukkainen kun Anttu piti Elinaa sylissä, mutta tyytyi kuitenkin pureskelemaan luutansa. Aleksi pelkää vähän koiria, mutta silitteli Miroa aina silloin tällöin. Kävimme lämpiminä päivinä uimassa ja kummasti Miro pitää vedestä yhä enemmän ja enemmän! Se piti järven matalasta rannasta ja innostui noutamaan keppiä vedestä monta kertaa.

Juhannuksen vietimme Patvinsuon kansallispuistossa Tohlin eräkämpällä. Paikka oli oikea paratiisi. Ainoana miinuksena mäkäräiset, paarmat, hyttyset ja muurahaiset. No ainakaan ei tarvinut pelätä käärmeitä. Ensimmäisenä päivänä huomasimme mäkäräisten olevan pojan silmien kimpussa ja muita puremia sen pentumahassa. Eipä syömät tuntunut poikaa häiritsevän ja se olisi mielellään ulkona makoillutkin. Käskimme kuitenkin sen nukkumaan sisälle ötököiden ulottumattomiin. Kävimme patikoimassa muutaman kilometrin matkan Suomujärvellä metsän polkuja ja pitkospuita pitkin. Ei pentu oikein jaksanut kävellä loppuun asti, joten kannoimme loppumatkasta Antun kanssa vuorotellen Miroa sylissä. Sunnuntai aamuna aloitimme pitkän ajomatkan kohti kotia. Olimme Miron kanssa 4,5 viikkkoa reissussa. Kovasti on Mirkku kasvanut ja kehittynyt loman aikana. 10 kiloa tuli täyteen ja karva kasvaa kovaa vauhtia! Hampaatkin alkoivat tippumaan puolessa välissä lomaa. Kulmahampaat ovat vielä tallella, mutta kaikki etuhampaat ja muutama puruhammas on irronnut. Loppukesä menee mätsäreissä ja pentunäyttelyissä pyörimiseen.