"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

Pääsiäinen takana ja loma loppusuoralla. Lahdessa kerkesimme puuhastelemaan vaikka mitä. Miro pääsi kokeilemaan agilityä (tai siis sen rata koostui yhdestä putkesta =). Kävimme myös metsässä kävelemässä ja rannalla katsomassa onko jäät jo sulaneet. Leevi oli niiiiin innoissaan, kun se pääsi kahlaamaan ja noutamaan keppiä vedestä. Miro ei ollut yhtään niin innoissaan kylmästä vedestä, mutta sillä kävi moka ja se vahingossa syöksyi Leevin perässä järveen... Aika nopeasti se myös rämpi sieltä pois. Muutenkin reissu taisi koetella enemmän Miron huumoria kuin muiden. Nimittäin vesihässäkän lisäksi kaikki kuivat lehdet ja roskat tarttuivat sen turkkiin kiinni, eikä se tykännyt siitä ollenkaan. Vähän väliä se heitti maahan mahalleen ja yritti saada roskia irti mahasta ja jalkojen välistä. Aikansa kamppailtuaan taisi se todeta ponnistelut turhiksi ja keskittyi ympäristön tutkimiseen. Oli huippu reissu ja saimme hyvin vahvistettua Miron luoksetuloa. Ja mikä on mukavampaa kun kirmailla päättömänä edes takaisin ja seurailla silmä kovana mitä Leevi veikka puuhailee.

Pirun roskat...

...ja kylmä vesi

Kävimme viime sunnuntaina mummolassa ja koirien osalta reissu meni nukkuessa. Pitkän viikonlopun jälkeen olivat molemmat hurtat kyllä todella väsyneitä. Hyvä että meidän matkamme jatkui Joensuuta kohti. Pääsi Leevi lepäämään pari päivää ennen agireenien jatkumista.

Pääsiäinen todellakin painoi Miron punteissa, sillä se veteli hirsiä koko 4 tunnin matkan Joensuuhun. Muutenkin Miron kanssa matkustaminen on todella helppoa. Sillä ei ole missään vaihessa ollut pahoinvointia, eikä se muutenkaan stressaa matkustamista ollenkaan.
Poika on ymmärtänyt sisäsiisteyden, myös muuallakin kuin omassa kodissa. Kun se paikallistaa uudessa paikassa ulko-oven, se osaa pyytää aika hyvin pihalle kun tulee hätä. Toki vahinkoja sattuu välillä ja sattuu vielä pitkään :)

Joensuussa vierailimme Tohtori Kivuttomalla... Miro saavutti 12 viikon merkkipaalun, joka tarkoitti ekaa rokotusta. Samalla todettii kaiken olevan hyvin ja kivestenkin laskeutuneen. JES!! Reippaasti Miro antoi käsitellä, eikä edes huomannut rokotuksen pistosta syödessään nameja hoitopöydältä. Vasen korva oli hieman ärtynyt, joten lekuri putsasi sen ja laittoi siihen pari tippaa rauhoittavaa lääkettä. Korva ei ollut tulehtunut, vain ärtynyt maassa möyrimisestä.

Huomenna pitäisi kääntää nokka kohti Jyväskylää. Siellä ohjelmassa tapaaminen viikkoa nuoremman Luna-collien kanssa. Tarkoitus olisi myös vierailla Ikurin kennelissä moikkaamassa kasvattajia!

Ja lopuksi 12 viikkos seisotus ja pari muuta :)

"Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa"

Hei, Lahdessa toimii internetyhteydet. Jee!! Koomasta on herätty takaisin ainakin pääsiäisen ajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa viikossa ja nyt arvotaan mistä muistettaisiin kirjoittaa blogiin. Ensinnäkin, Mirosta on tullut isopieni poika. Motoriikka paranee päivä päivältä ja koko koira kasvaa silmissä. Olemme harjoitelleet paljon seisomista tulevaisuuden näyttelyitä varten sekä aloitelleet katsekontaktin vahvistamista. Selväksi on käynyt, että luonteeltaan herrahan on aika tomera, mutta silti yhteistyöhaluinen. Leikkiessä se vetäisi vastaan vaikka aikojen loppuun saakka. "Irti" käskyn harjoitteleminen on tullut siis tarpeeseen.

Kesä tekee tuloaan ja Mirolla meinasi tulla hätä, kun vessa suli kevät auringon alla. Parin päivän ihmettelyn jälkeen herra hyväksyi kohtalonsa ja alkoi tekemään tarpeitaan ojiin ja tien varteen, vaikka siinä ei valkoista väriä ollutkaan.

Kävimme viime sunnuntaina piipahtamassa Lempäälässä Eerondaalin kennelissä moikkaamassa Miron veljeä Hookia. Pojat kähnäsivät hieman keskenään, mutta innostuivat tutkimusmatkailemaan pihalla rinta rinnan. Ihmettelimme miksi Hookin karva näytti olevan paljon selvempi, vaikka olimme harjanneet Miron läpi kotaisin muutamaa tuntia ennen kyläilyä. Peten salaisuudeksi selvisi kampa. Me olimme pöllyttäneet koko turkin harjalla, mutta Pete neuvoi käyttämään kampaa etenkin jalkoihin ja housukarvoihin. Ainakin tässä vaiheessa harjaaminen sujuu aika mallikkaasti, eikä demoni-kohtauksia ilmene enää juuri milloinkaan. Aina ei jaksa olla aloillaan, mutta aika hyvin poika on alistunut päivittäiselle toimenpiteelle. Joskus sitä joutuu pitämää niskalenkillä, että pöksyt saa ojoon. Tässä todiste.

Lempäälän reissulla puhuimme myös pentujen liikunnan tarpeesta. Pete huomautti Miron etujalkojen lievästä ulospäin kääntymisestä ja selitti kuinka se saattaa johtua liiallisesta hihnalenkkeilystä. Kessulapsilla liiallinen liikuttaminen voi kuulemma aiheuttaa kyseisiä oireita ja siksi pidempiä hihnassa lenkkeilyjä suositellaan vasta kuuden kuukauden iästä eteen päin. Siihen asti olimme tehneet parin korttelin pyrähdyksiä remmissä. Päätimme siirtyä hihnapissatuksiin ja vapaana lenkkeilyyn, jolloin pentu pääsee tepastelemaan oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Toivotaan siis ettei tämä ole pysyvä "urheiluvamma" vaan jalat kasvavat teveiksi pikku atleetin koiviksi.

Parasta tässä kolmessa viikossa on ollut seurata Miron kehittymistä kohti itsevarmaa ja rohkeaa nuorta koiraa. Kaikkia pelottavia asioita pystytään lähestymään pienellä rohkaisulla, mutta imuri on p*******ä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Piiloon pääsee kyllä, mutta tuota lehtitelinettä en ihan ymmärrä.

 

Tämä päivä meni Lahti KVn pääsiäisnäyttelyissä valkkari- ja kessukehiä seuratessa. Päivä oli pitkä, koska Leevi oli maailman paras isoveli ja pokkasi sert- ja ROP-pystit kotiin vietäviksi ja pyörähti myös ryhmä- ja kasvattajakehissä.

Paljon onnea Leeville ja Eerondaalin kennelille loistavasta menestyksestä!!!!

Lopuksi vielä kuvia:

Ei ihan niin iso poika kuitenkaan

Isoveli valvoo

Tämä päivitys on Isoveikka Leevin ja tätikummikaverivalmentajavahoitaja Viivin käsialaa!

Täältä voipi käydä lukemassa Miron kuulumisia edes hiukan tarkemmin paremman puutteessa, sillä seuraavaa kunnon päivitystä saa odotella vielä ainakin viikon. Teknisistä ongelmista johtuen on kuulumisten kertominen blogissa käynyt lähes mahdottomaksi, joten viimeistään kun Miro seurueineen saapuu pääsiäiseksi kyläilemään niin päivittelevätpä he samalla myös tätä koomailevaa blogia ja tarjoilevat tuoreet kuulumiset kera uusien kuvien! Että eipä siellä Tampereen päässä olla blogia kokonaan unholaan jätetty ja heti kun saadaan ongelmat korjattua, lupaavat he kertoilla vähän useammin elämän menosta pikkaisen herran kanssa. Näin välikäden kautta saadaan kuitenkin edes muutama kuva muidenkin iloksi ja kerronpa myös näin sivuhuomautuksena, että penneli on edelleen ihan mahottoman sulonen ja kuulemma aikamoinen vesseli.

Kuvat otettu 2.-3.4.2011