"Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö"

Miro on saanut uuden kaverin Tinja-kessun ja Katjan muutettua Tampereelle. Olemme muutaman kerran treffanneet Hakamettän koirapuistossa ja keskiviikkona hain molemmat meille kylään. Tarkoituksena oli totuttaa Tinjaa kämppäämme, koska neiti saapui seuraavana päivänä meille hoitoon. Aikamoista menoa ja melskettä koko torstai sitten olikin. Tinja on todellinen energiapakkaus verrattuna Miroon. Onhan tytsyllä toki ikääkin tuplaten enemmän. Kessut leikkivät ja leikkivät ja leikkivät hieman lisää. Nauttivat selvästi toistensa seurasta. Välillä rallasivat täysiä takapihalle ja takaisin sisään niin, että matot olivat rullalla. Koko ajan olisi pitänyt painia ja Miro parka ei voinut vastustaa kiusausta. Poika olikin kuoleman väsynyt illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Saimme myös kokea minkälaista olisi, jos kämpässä riehuisi yhden koiran sijasta kaksi karvaista käkättelijää. Ehkä yksi riittää tässä vaiheessa... =) Tinja oli todella reipas ja über kiltisti meillä, vaikka ei olisi halunnut levätä ollenkaan. Hyvä jos malttoi istahtaa muutaman kerran päivän aikana. Ehkä sitä jännitti niin paljon ilman oman ihmisensä läsnäoloa.
Vaikka Tinja on todella kevyessä karvassa kesän jäljiltä, oli Miron suussa tuppo kaupalla karvaa. Poika roikkui Tinjan kaulurissa jatkuvasti ja nyhti sieltä viimeisetkin pohjavillat irti. Ainakin 20 kertaa sain onkia jätkän suusta pitkiä karvoja, kun se niihin meinasi tukehtua. Seuraavana päivänä imurille oli käyttöä ja irtokarvasta hyvä muistutus kaiken tuon karvan irtoamisen olevan meillä vielä edessä.
Illan hämärtyessä molemmat päättivät leikin riittävän ja kumpikin rauhoittui viimein nukkumaan omiin oloihinsa. Loput happy-happy-kessupäivän kuvat täällä.

Eilen kävimme Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä, joka perjantaisessa pentu-päivässä. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme tapahtumassa ja tällä kertaa paikalla oli muutama muukin pentu. Collie, villakoira ja chihu. Kaikki olivat suurinpiirtein Miron ikäisiä. Miroa ei oikein napannut leikkiä muiden kanssa, vaan poika haisteli mielummin kauppaa ympäri. Ja tätä seurasikin kaikkien aikojen nöyryytys: Miro nimittäin merkkasi yhden hyllyn. Kyllä, poika nosti kinttua yhtä hyllyä vasten. Onneksi sen kaari ei yltänyt tuotteille asti, vaan kaikki valui lattialle. Kerkesin torua poikaa moisesta ihan realiajassa ja drama-queen kehtasi alkaa itkemään, kun otin sitä selkäkarvoista kevyesti kiinni. Ihan hippasen nolotti. En tiedä mikä sai pennun pään niin sekaisin, että se meni pissaamaan sisätiloissa. Poika kuitenkin käytettiin pihalla tarpeillaan, ennen kuin menimme kauppaan. Noh, tämä ei päättynyt vielä tähän. Pentele meni toistamaan tempauksensa jonkun ajan päästä uudelleen. Tällä kertaa kohteena oli tiskiä vasten nojannut kankainen pentuaitaus. En kerennyt edes näkemään mitä tapahtui, kun toinen myyjistä huikkasi meille: "nyt tämä yksi taas nostaa täällä jalkaansa". Hammasta purren menin pahoittelemaan ja onneksemme pentuaitaus oli liikkeen käytössä eikä myynnissä. Ja onneksi liikkeen omistaja tuntee meidät eikä ollut moksiskaa tästä. Loppuajan pidimme Miroa tarkasti silmällä, ettei se enää menisi pissaamaan mihinkään.
Tämän kertaisena pentu-päivä haasteena oli rata mistä otettiin aikaa. Meidät jopa otettiin kisaan mukaan kaiken härdellin jälkeen :) Piti kiertää 4 kartiota, mennä putken läpi, istua merkin päälle ja spurtata maaliin. Tietenkin menin Miron kanssa osallistumaan ja Anttu auttoi houkutelemaan Miroa putken toisesta päästä. Nyt jäämme odottamaan pääsemmekö palkinnoille, mitkä arvotaan osallistujien kesken.


Olemme Miron kanssa reenailleet tokon alkeita ja perusasennon hinkkaaminen alkaa viimein tuottamaan tulosta. Paikka on todella hyvä ja ennen kaikkea pylly alkaa tumpsahtamaan koko ajan paremalla prosentilla suoraan linjaan. Tänäänkin sain palkattua pojan ensimmäisestä yrittämästä varmaan kymmenen kertaa peräkkäin. Naksutin rokkaa!! Edelleenkin poikaa joutuu "vetämään" käsiavulla, mutta pikkuhiljaa sitä on voinut häivyttää pois. Seuraamista ollaan aloiteltu myös, mutta siitä ei vielä ole hirveästi mainittavaa. Täytyisi saada jostain impulssikontrollia pojalle, ennen kuin aloitellaa kunnon reenaaminen. Temppuja opetellessa Miro enemmin louskuttaa leukoja turhautuneena, kun keskittyisi tekemiseen. Pitäisi varmaan haastaa naperoa enemmän älyllisesti ja toivoa sen tuovan keskittymiskykyä ja itsehillintää. Miro ei myöskään sisäistä sanallisia käskyjä kovin hyvin. Se on juurnut oppimaan käsimerkit, joita olemme käyttääneet sanan mukana. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut sittenkin jättää viittomisen pois ja opettaa pojan kuuntelemaan hieman tarkemmin. Penneli on kuintenkin vielä penneli-pentu, joten onhan meillä tässä koko elämä aikaa kouluttaa itsemme mestareiksi vaikka missä lajeissa!!

And please, feed the fish's!! <*))))))))><

"Tee työtäs laulellen"

Jes, vihdoin kesähelteet alkavat väistyä hieman viileämpien ilmojen tieltä, PYSYVÄSTI! No ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Koirakin on palannut takaisin elävien kirjoihin! Virtaa tuntuu riittävän kiitettävästi, vaikka herra on edelleenkin aika matala energinen pentu. Enää ei riitä muutaman korttelin kierto, vaan mieli tekisi vaikka koirapuistoon juoksemaan, tai muuten vain maratooni lenkille. Kunto ei pojalla tietenkään ole mikään teräksinen, joten siinä on hyvä tavoite talvelle. Miro on myös siirtynyt takaisin yläkertaan yöunille. Koko kesän se nukkui alakerrassa, koska sielä oli selvästi viileämpi. Hassu tapa nukkua verhojen alla on edelleenkin tallella. Kutsummekin jätkää karvaiseksi nunnaksi, verhon taitoksen laskeutuessa sen otsalle :)

Eilen meillä oli kunnon perhe viihdettä, kun rauhotuimme yhdessä katsomaan Avaraa luontoa. Perhanan lavastajalinnut... Tai yli päätänsä kaikki tirpat, mitkä kekkuloivat telkussa. Mutta etenkin lavastajalinnut... Ne violetti silmäiset!! Ja hemputti sitä isoa ötökkää piti pelästyä, kun se pamahti keskelle tv-ruutua. Miro siis katsoi oikein tunteella tv:tä kanssamme. Ilmeisesti luonnon äänet saivat sen mielenkiinnon heräämään ja kun siihen yhdisti visuaalisen liikehdinnän niin hupisoppa oli valmis. Me Antun kanssa räkätimme kippurassa (tosin ääneti, ettei Miro vain lopettaisi). Miro puhisi ja pöhisi telvisiolle ja jopa haukahti sille muutaman kerran. Lisäksi poika käveli töllön edessä ihmetellen, koska ne elukat sieltä hyökkää kimppuun. Tätä jatkui mooonta minuuttia, eikä Miron maailmassa hetkeen ollut kuin se ja sademetsä :) Tästä toivuttua Miro lähtikin pihalle jäähdyttelemään ja muistelemaan miltä omat kulmat näyttikään. En malttanut hakea kameraa taltioimaan tätä komediaa, mutta tajusin tallentaa ohjelmaa digiboksille. Jos vaikka yrittäisi joku päivä ottaa saman uudestaan ja videoitua todisteet!

Tänään oli vuorossa Hämeenkyrön pentunäyttelyt. Ilma enteili koko päivän sadekuuroja, mutta onneksi niiltä vältyttiin. Kaikilta osin päivä meni nappiin ja kehissä poika esiintyi todella edukseen! Sen suorittaminen kehässä on nykyään niin varmaa, että en ymmärrä miksi vaivaudun jännittämään ennen vuoroamme. Jopa kehässä namikäsi tärisee välillä niin, että frolicit tippuvat melkein kourasta. Jatkettiin viime vkl malliin ja Miro valittiin ROP:ksi. Jymy-yllätys koettiin ryhmäkehässä. Tuomari ei kätellytkään meitä pois vaan pyysi siirtymään keskelle neljän parhaan joukkoon. Poika sijoitettiin RYP 3:ksi!!! Hieno penneli!! Miron arvoisteluista osasin jo haaveilla ryppisijoituksesta. Poika sai erinomaiset arvostelut tuomarilta ja loppupäivän hemmottelun meiltä!! Oli aivan ihana nähdä myös muita sisaruksia! Tänään paikalle tulivat sisko-Valo ja veli-Soni! Myös sisarukset saivat KP:t ja Valo kruunattiin VSP:ksi. Voi miten kaikki pentueen pennut ovatkin niin ihania ja hyvä luonteisia! Kävimme vielä näyttelyiden jälkeen leikittämässä Miroa Mislan luona. Miro on aivan ihastunut 1,5kk nuorempaan aussie-neitoon ja pennut tykkäävät painia keskenään. Kotona Miro sai heti iso possunkorvan palkaksi rankasta päivästä. Eipä tuo varmaan ruusukkeiden perään oikein ymmärräkkään.

Lopuksi arvostelu:

PEK 1 KP ROP-pentu, RYP 3
6kk ikäinen urospentu. Erinom. kokonaisuus. Hyvä pää ikäisekseen. Kaunis maski ja kauniit tummat silmät. Hyvät korvat, hyvät mittasuhteet ja erinom. rintakehä ikäisekseen. Oikea-asentoiset, riittävästi kulmautuneet raajat ja sopiva raajaluusto ikään nähden. Liikkuu kauniisti, joskin vielä löysästi edestä. Hyvä turkki ja häntä. Esiintyy erinomaisesti. Miellyttävä luonne.

 

"Boys of summer"

Vkl vietettiin Lahdessa porukoilla. Voi että oli Miro taas riemuissaan nähdessään Leevin! Edelleenkin Lemoni sietää Miron riekutusta ja yhteinen leikki on jo aika rajua. Kummallakin oli kaulakarvat aivan kuolassa riehumisesta. Lauantai iltana jouduimme jo hieman toppuuttelemaan leikkiä, koska kummatkin oli valmisteltu sunnuntain näyttelyitä varten.

Sunnuntaina jouduimme heräämään jo 6:n jälkeen ja koska nukkumaanmeno oli hieman venynyt, ei Miroa meinannut saada hereille millään. Myöskään aamuruokaa poika ei suostunut syömään. Näyttelyt järjestettiin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa Helsingissä ja olimme paikan päällä jo ennen yhdeksää. Kessujen kehä alkoi 10.00 ja siinä oli muutama rotu ennen meitä. Aikaa oli ruhtinaallisesti harjata poika ja tehdä viime hetken reeniä. Luna sisko saapui myös paikalle ja raukka oli aluksi aika peloissaan kaikesta tohinasta. Olemme käyneet jo niin monissa mätsäreissä, että Miro ei enää jännitä massatapahtumissa ollenkaan. Ja kyllähän se Lunakin reipastui, kun sai vähän aikaa totutella paikkaan ja tunnelmaan. Kehässä meni hyvin, sekä meillä että Lunalla ja kummatkin sisarukset saivat KP:t. Miro kruunattiin vielä ROP:ksi ja mammat ovatkin todella ylpeitä jätkästä. Ryhmäkehässä saatiinkin poistua heti kättelyssä. Tällä kertaa ei tuomari lämmennyt ihanalle kessupojalle. Itse olen niiiin tyytyväinen Miron käytökseen sekä kehässä, että sen ulkopuolella. Poika oli todella rauhallinen koko päivän ja nukkui suurimman osan ajasta omassa kopassansa. Päivä oli hirmu pitkä ja RYP-kehää saatiin odottaa monta tuntia. Shown jälkeen tarjosimme pennuille tilaisuuden leikkiä vapaana, mutta kummatkin olivat niin väsähtäneitä koitoksesta, että tyytyivät vain haistelemaan ympäristöä. Vihdoin pääsimme kotimatkalle, itsekkin hyvin väsyneinä ja nälkäisinä rankan päivän jäljiltä. Aika voimia vievä harrastus tämä kyllä on. Emmekä suinkaan ole raapaisseet vasta kun pintakerrosta...

Lisänä vielä arvostelu, jos se nyt jotakuta kiinnostaa :)

PEK1 KP ROP-pentu
Tasapainoisesti kehittynyt. Tiivis ja lyhyt runkoinen uros, joka saa vielä kasvaa kauttaaltaan. Hyvät päänlinjat. Sukupuolileima saa vielä vahvistua. Kauniit silmät, hieman kookkaat korvat. Hieman lyhyt kaula. Hyvät ylälinjat ja häntä. Hieman niukat etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Pentumaiset liikkeet. Hyvin hoidettu turkki. Kaunis väri. Miellyttävä käytös.

"Brain Freeze"

Kenraalit ennen pentunäyttelyitä... Meni ihan nappiin! Koko himputin päivä...
Niinkuin tapoihini kuuluu, älä missään nimessä ole ajoissa missään ja jätä kaikki niin viime tippaan, että jotain varmasti unohtuu...
Lauantai starttasi normi meiningillä käyntiin. Aamukakkelin jälkeen suoraan suihkuun pesemään peppua, koska herra ei jaksa hoitaa asioitaan loppuun asti. Eli n.95% kaikista kerroista poika ei malta pusata viimeisiä pihalle ja kaikki on sitten peppukarvoissa kiinni... NAM! Tämän jälkeen kello hurahti tunnilla eteenpäin ja yhtäkkiä oli kamala kiire Ylöjärvelle ilmoittautumaan mätseihin. Tietokonekin jökitti pahemman kerran, kun yritin selvittää viime minuuteilla ennen lähtöä tapahtuman osoitetta... Ei olis kannattanu selvittää edellisenä iltana!
Selvittiin kuitenkin perille ja jopa sen verran ajoissa, että kerkesin ilmoittaa Miron "kisaan".
Ilmon jälkeen lähdin kävelyttämään Miroa lähiympäristössä ja tottakai se päättii vääntää jälleen tortut, jättäen minulle pikku lahjan pöksykarvoihinsa... Ilokseni totesin ottaneeni kyllä vettä mukaan, mutta en Miron pyyhettä. Jes. Paniikissa puntaroin jo vaihtoehtoa kuivata pojan pestyt karvat huppariini kun muistin, että auton takakontissa on EHKÄ muutama pala paperia autopesun jälkeistä kuivaamista varten. Myöskin ilokseni löysin muutaman palan paperia kontista. Beba pyyhitty ja päästiin vihdoin suuntamaan parkkihallille odottelemaan kehien alkua. Episodin jälkeen huomasin unohtaneeni myös retkituolin kotiin. Muutama tunti seisoskelua siis edessä. Tuoleistahan kannattaa maksaa ja jättää ne kotiin nojailemaan nurkkiin. Tähän sekoiluun kun lisätään vielä se, että koiran täysin järjetön ja hajamielinen omistaja (eli MÄ) ilmoitti pennun aivan väärään luokkaan, kuohusi päivän vastoinkäymiset aivan yli laitojen kellon ollessa vasta 10.09. Ehkä tämä tästä paranee, ajattelin... Onneksi toimitsija vaihtoi meidän oikeaan luokkaan yli 8-12kk:sta 5-8kk:iin. Ilmoittautumisessa kirjuri kysyi, isot vai pienet pennut. Vastasin sen kummemmin ajattelematta isot. Tällä kertaa ei viitattu kokoon vaan ikään. Tekstiä kirjoittaessa vuoroin pyörittelen päätä ja vuoroin läpsin itseäni otsaan...
Onneksi ei enempää kommelluksia ennen kehään pääsyä. Saimme luonnollisesti viimeisen numeron siirtomme vuoksi ja viimeisessä parissa meitä olikin 3 koirakkoa.
Tässä alkaa päivän paras osio. Mätsäreitä mainostettiin näyttelyreeneinä ja ainakin toinen tuomareista pitää myös maksullisia reenejä jos häneltä pyytää apua asiaan. Toinen vastustajistamme oli n.6-7kk tipsu uros, jota handlasi vanhempi herra. Ilmeisesti kyseessä oli myös koiran omistaja. Koira parka oli niin ulkona mukavuusalueeltaan, että luikerteli mattona pitkin parkkihallin lattiaa. Eihän siitä mitään tullut ja tuomari kekkasi toooosi hyvän idean. Pyysi meitä kaveeraamaan kehässä tipsun kanssa, että tämä hieman rohkaistuisi. Siis mitä! Mennään reenaamaan näyttelytilannetta ja leikitetään koiria kehässä keskenään... Aikaisemmilla kerroilla Mirolle on ollut täysin selvä asia olla kiinnittämättä huomiota toisiin koiriin kehässä. Siellä tehdään "töitä" ja hyvästä käytöksestä saa palkan.
Hiippailimme kehän laidalla ja yritin saada Miroa takaisen kontaktiin. Ja sainkin, mutta kontakti rikkoutui miljoona kertaa tipsun ollessa lähellä. Miro luuli, että sillä on nyt sitten lupa tervehtiä toista jos hän itse niin päättää. Mies antoi tipsun madella oman mielensä mukaan minne halusi ja välillä se oli arvostelussa olevan irlannin sussarin jaloissa, kun tämä yritti esittää tuomarille liikkeitään. Kun tuli meidän arvostelun vuoro, ei tuomari sen kummemmin korjaillut esitystämme, mitä pidän ihan positiivisena asiana. Joillain kesti ikä ja terveys päästä tuomarin syynistä. Tämä piti monelle aikamoisia luentoja handlauksesta. Saimme punaisen, jeee!! Päästiin vihdoin kehästä pois ja vaikutus oli aika selkeä. Poika olisi halunnut tervehtiä jokaista nelijalkaista paikalla olijaa, eikä olisi millään jättänyt niitä noteeraamatta, vaikka yritin kilpailla sen huomiosta.
Nauhakehässä oli kontakti onneksi astetta vakaampi, mutta poika otti todella paljon häiriötä takana juoksevasta koirasta. Se joko kuikuili taakse, tai yritti sijaistoimintona nokkia maata koko ajan.
Näin tällä kertaa. Sijoitus PUN4 ja ruusuke kotiin vietäväksi. Vielä kerran jeee... Ei paljon lohduttanyt, mutta toisaalta en usko mitään peruuttamatonta tapahtuneen. Pitää vain ottaa hieman takapakkia ja reenata sääntöjä uudelleen. Täytyy myös ihmetellä miksi minä pölkkypää en saanut suutani auki kehässä, "E-ei se oikein käy, että Miro kaveeraa kehässä toisen koiran kanssa. Ollaan oltu siitä niin tarkkoja"... Puoliksi oma moka. Muuten oli kivat mätsärin ja silleen.

Jälkiviisaana kohti uusia haasteita

-OVER AND OUT-

"Ei otsikkoa"

Miro on jo 6kk... Yhyy!!! Se ei oo enää edes pikku pallero! Kohta se on jo iiiso karvakasa. Tässähän täytyy alkaa miettiä uutta otsikkoa blogille. Poika käyttäytyykin kuin wanna be isot pojat... Nostaa koipea ja tekee tuhoa yksin ollessaan... Tosin koipea se on nostanut jo yli kuukauden, mutta kuitenkin. Massaa on jo yli 12 kiloa ja kuntoa riiviöidä huomattavasti pidempiä aikoja! Onhan se haikeaa, kun ajattelee 4 kuukautta taakse päin; tuo pieni lelukoiran näköinen kessun alku, joka ei painanut meille tullessaan edes 3 kiloa. Miron luppakorvainen pehmolelukin oli saman kokoinen ja aluksi hieman jännä tapaus. Raukka ei meinannut ylettää edes vesikupille ja takajalat luistivat aina juodessa.
On kasvamisessa möys monia huippu hyviä puolia! Miro jaksaa tehdä pidempiä lenkkejä ja siitä saa pitkäksi aikaa leikki seuraa. Se jaksaa keskittyä asioiden opetteluun paremmin ja jo opittuja asioita se muistaa myös seuraavana päivänä! :) Myös karva alkaa muistuttaa keeshondin kaunista pöheikköä ja peitinkarvan lisääntyminen auttaa päivittäistä harjaamista pitämällä pohjavillaa hieman kurissa. Huima plussa on neulahampaiden vaihtuminen tylpempiin versioihin.
Ruoka maittaa nykyäänkin kohtuudella, mutta intohimo nameihin, etenkin kinkkuun on suuri. Tämä auttaa motivoimaan "reenatessa" ja myös kovaa halua leikkiä on helppo käyttää palkkana.
Vielä ei ole havaittavissa egon yli kasvua muiden koirien kanssa seurustellessa. Edelleekin Miro käyttää teen-itsestäni-hyvin-mielenkiinnottoman-tekniikkaa ei-mieluisen koiran tullessa vastaan. Eli jos joku isottelee pojalle, se antaa roppakaupalla rauhottavia signaaleja ja saa toisen jatkamaan matkaansa. Miro ei liiemmin alistele, ellei joku sitä yritä kyykyttää kunnolla ja näitä tilanteita olemme yrittäneet välttää koirapuistoissa.
Hihnassa Miro käyttäytyy hyvin, eikä yleensä ikinä hinaa taluttajaansa. Jätkään on helppo saada kontakti omalla äänellä, etenkin jos on nameja mukana. Yleensä mieluisin palkka on kuitenkin hetken vetoleikki tuokio talutushihnalla.
Miro on hyvin hiljainen pystykorva, eikä ikinä intoudu haukkumaan haukkumisen ilosta. Joskus se saattaa pöhistä epämääräiselle asialle hämärässä, illalla lenkkeillessä. Joskun myös toisen koiran haukun kantautuminen Miron korviin saattaa saada sen haukahtamaan muutaman kerran. Haukkuminen on aina ollut helppo hallita selkeällä EI:llä, vaikka joskus joutuukin esim. kääntymään pois päin haukun "kohteesta".
Miro on kova poika hymyilemään, kun saavumme kotiin töistä tai kaupasta. Ja silloin poika hymyilee erityisen paljon jos se on tehnyt jotain pahaa poissa ollessamme. Tästä pääsemmekin tämän päivän tihutyöhön. Kävimme päivällä kaupassa. Olimme poissa vajaan tunnin ja takaisin saapuessamme oli meitä vastassa multainen, mutta ah niin mielistelevä ja naureskeleva kessulapsi. Olohuoneeseen kurkatessa näky oli seuraava... No antaa kuvan kertoa.

Who's your daddy now

Onhan tuo semmoinen mamman poika kuitenkin. Rakastaa pusuttelua ja kainalossa hengailua. Viimeisintä rajoittaa toki se, että sylissä tulee nopeasti tosi kuuma. Aamuisin Miro spurttaa hirveää vauhtia yläkertaan ja hyppää sänkyyn, kun sitä pari kertaa huhuilee. Aamun hellyyshetket on vaan niin ihania :) Poika seuraa päivän kulkua yleensä pohkeessa kiinni ja vetäytyy omaan rauhaansa vain iltaisin nukkumaan.