Hmmm, huoh, höh ja pöh... Kooma, motivaation- ja todellisten aiheiden puute... Ehkä se on hyvä idea tosiharrastajille pitää blogia, koska heillä on oikeita jutun aiheita. Hävettää, mutta viime päivityksestä on kuukauden päivät. Suurin syy siihen on, että olemme viime viikkoina tehneet kaikenlaista, mutta emme oikeastaan mitään. Pahoittelen siis saamattomuuttani!!
Viimeksi, kun kirjoittelin tänne, olimme käyneet Keuruulla näyttelyissä ja saimme hyvän arvostelun lisäksi kotiin vietäviksi täitä... Tai luultavimmin ne tulivat sieltä, kuka tietää. Täiden havaitsemiseen meni pari viikkoa ja kun viimein bongasimme karvan joukosta pienen pieniä ällötyksiä oli tartunta kerennyt äityä aika pahaksi. ONNEKSI se hoitui niskaan laitettavalla liuoksella parissa viikossa, eikä eläinlääkäriin tarvinut mennä asian tiimoilta. Täiden ollessa pikkuhiljaa historiaa, huomasimme Miro raasulla suolinkaisia... Enkä tarkoita munia tai pikku toukkia vaan 10cm pitkäksi aikuiseksi oli mato päässyt kasvamaan Miron sisällä. Tämän olisin voinut jättää näkemättä, sen verran hyvin näky paloi verkkokalvolle kiinni... Onneksi vaivan peittoamiseen ei tarvittu "kuin" pari madotusta, eikä koira ehtinyt saada mitään yleisoireita tartunnasta. Heti suolinkaisten perään iski vielä parin päivän vesiripuli-mahatauti... Nyt jäämme odottamaan, tuleeko kennelyskä vielä kruunaamaan tämän kevään vai josko nämä riittäisi pienelle kessulle!? Ainoa näkyvä haitta kaikista tartunnoista on, että Miron peitinkarva on muuttunut kuivaksi ja normaalia karheammaksi. Eilen aloitimme megaderm tehokuurin, jos se vaikka auttaisi. Mutta kun saimme kaikki ulkoiset ja sisäiset loiset pois on taas pohjavilla viimein alkanut kehittymään. Niskakarvat alkavat kivasti saada ryhtiä, kun pohjavilla tukee peitinkarvaa. Koko talven meidän poika onkin ollut kohtuullisen kevyessä karvassa.
Olimme viime viikonloppuna Joensuussa kummityttömme ristiäisissä. Kastetilaisuuden ajan Miro odotteli autossa, mutta sen jälkeen poika pääsi muiden seuraan viettämään aikaa. Sydänten valloittaja oli taas elementissään suloisella ja rauhallisella olemuksellaan ja päivän päätteeksi jokainen oli vuorollaan viemässä sitä omaan kotiinsa. Eihän poikaa ikimaailmassa raaskisi antaa kenenkään mukaan!! :D Miro sai uuden ystävän toisten kummien 10 kuukautisesta Lotta tytöstä. Ensimmäisen kerran, kun Miro meni neitiä katsomaan se heitti itsensä selälleen maahan ja kerjäsi taaperolta maharapsutuksia. Päivän aikana pariskunta kerkesi vaihtaa lukuisia halauksia, pusuja ja kuiskauksia. Se oli niin söpöä että!! Lapsirakkaus ja rauhallisuus pienten läheisyydessä on yksi Miron parhaista puolista! Koskaan ei tarvitse jännittää, jos joku pieni tulee poikaa moikkaamaan.
Miro kävi eilen pitkästä aikaa hieronnassa. Koiran olemuksesta olen huomannut, että se saattaa hyvinkin olla taas aika jumissa. Jouduimme jättämään täiden takia yhden suunnitellun kerran välistä ja muutamassa viikossa oli kehittynyt kipeitä jumeja etupäähän ja selkään. Sen siitä saa, kun on kehittyvässä iässä oleva hyppy-pomppu-kessu. Onneksi lumihankijuoksu jää kevään myötä pois ja tasaisempi lenkkeily auttanee asiaa.
Tasan viikko, kun pääsemme hakemaan mister Ikurin Alfa Novan kotiin! Kutsumanimeä emme ole vielä(kään) päättäneet, mutta eiköhän se selviä tässä lähiaikoina. Kävimme viime vkl pariinkin otteeseen moikkaamassa pentuja ja odotus on tietenkin kova!! Kiva saada Mirolle kaveri leikkeihin ja lenkeille.
 |
| 4,5 viikkoa |
 |
| vas. sininen uros ja oik. meidän penneli 4,5 viikkoa |
 |
| 6 viikkoa |
 |
| vas. punainen tyttö ja oik. meitin poika |
