"So when you hear this autumn song. Remember the best times are yet to come"

Olisi ollut fiksumpi veto kirjoittaa tämä romaani viikko sitten, kun oli vielä kaksi kättä käytössä! No kaikki tuntee sanonnan 'tyhmästä päästä kärsii koko ruumis'. Joten olkapää leikkausen jäljiltä pitää näpytellä yhdellä kädelllä ja ihmetellä niskajumia sitten myöhemmin!

Tosiaan 2,5 viikkoa sitten päätimme Joensuu visiitin Pohjois-Karjan Noutajakerhon järjestämiin isoihin mätsäreihin. Anttu ja "mätsärikunkku-Miro" tekivät loisto esiintymisen kaikissa kehissä. Sijoitukseksi reissusta tuli PUN1 ja BIS2!! Enää minun ei edes kannata esittää poikaa, koska Anttu ja Miro ovat löytäneet niin hyvät rutiinit keskenään!;)

Poikkesimme kotimatkalla Jyväskylässä, Kotasen rannassa ja Miro pääsi viimeisen kerran, ennen talven tuloa pulahtamaan järvessä! Luna-colliella ja Mirolla oli hyvät vesileikit, vaikka edelleenkään nuoret eivät osaa jakaa edes keppiä keskenänsä. Vesi oli kyllä jo aikas kylmää, mutta tovin koirat jaksoivat rallata onnellisina järven ja rannan välillä.

Miron "mörkökausi" on saanut hieman selvennystä. Nimittäin diagnoosiksi on selvinnyt, että reppana pelkää pimeää... Iltaisin lenkkeily on todella hidas tempoista, koska jokaisen tuulessa liehuvan oksan vaarallisuus pitää arvioida huolella ja ihmiset haukkua pystyyn ihan varmuuden vuoksi. Eräänä iltana poika oli menossa makkariin nukkumaan ja huoneessa oli hämärää. Se kuitenkin pysähtyi oven jälkeen, eikä liikkunut siitä eteenpäin. Anttu meni ovensuuhun ihmettelemään mistä oli kyse ja Miro pakitti Antun jalkoihin turvaan. Pähkäilyn jälkeen pahikseksi ilmeni pehmolelu hiiri, mikä näkyi osittain sängyn reunan yli. Anttu haki lelun käteensä ja Miro perääntyin moista kummajaista... Pienellä rohkaisulla käytös kuitenkin vaihtui normaaliksi uteliaisuudeksi ja poika unohti pelkonka kokonaan. Meillä siis esiintyy ufoja ja muita kummajaisin vähän väliä. Niitä käydään sitä mukaan listimässä mitä löydetään ;)

Viime sunnuntaina oli kauan odotettu pentunäyttely Tampereella. Paikalla oli 4 Miron sisarusta. Näyttelyt järjestettiin Kaupin vinttikoiraradalla. Pienoinen riski järkätä ulkotapahtuma syyskuun lopussa, mutta onneksemme koko päivä oli poutainen! Aikasemmin kehuin Miron rutinoituneen esiintymisen huipuksi, mutta pentunäyttelyissä liikkeestä tulikin aika paljon noottia :/ Poika on sen sortin lyllertäjä, mikä ei tietenkään mätsäreissä haittaa. Tällä kerralla Hook-veli oli näyttämässä mallia ja nappasi uroksista ykkössijan. Liike oli niin toita luokkaa, että muuten loistavilla arvosteluilla Mirolle ei herunut edes KP:tä. Tuomari halusi tehdä selvän eron pennuille juuri tämän liikken takia. Sama toistui nartuilla, kun Luna vei parhaan nartun tittelin Valo-siskolta. Hook oli lopulta ROP, RYP2 ja Luna VSP! Miro ja Valo olivat omissa luokissaan PEK2 ja Soni-veli vielä PEK3 uroksissa. Ikurilla oli huippu menestyksekäs päivä. Ida meni Lunan ja Miron kanssa kokeilemaan parikilpailuun ja tuli kehästä BIS2-pokaalin kera! Päivä sai arvoisensa päätöksen, kun Ikurin kennel julistettiin Best In Show kasvattajaryhmäksi!! Anttu joutui lähtemään aikaisemmin lätkäpeliin, joten Kata esitti Miron kasviksessa, kiitos vielä siitä! Hurjasti onnea ja iso kiitos Pialle ja Katalle upeista pennuista!<3

Syynissä

Pojat: Miro, Soni ja Hook

Tytöt: Luna ja Valo

BIS2-pari

Last but not least: BIS kasvattajaryhmä!!

Tietysti isot kiitokset myös Sami Ritoniemelle (Valon isukille:) upeista pentunäyttely-kuvista! Kamerassa laukaisin nappi on tietenkin oikealla puolella ja vasen käsi on se, mikä EI ole sidottu kylkeen kiinni muutamaksi viikoksi... Joten kuvailukin saa jäädä hetkeksi :/

"Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan"

Mistäs sitä taas aloittaisi... Mirolla on mörkökausi :)

29.8 olimme oikein isolla porukalla Kaupin vinttikoiraradalla mätsäreissä. Miro pääsi kisaamaan Luna-siskoa ja Hook-veikkaa vastaan. Kiva oli nähdä viimein Hookiakin, viime kerrasta on jo useampi kuukausi. Luna oli kuin eri koira sitten Helsingin pentunäyttelyiden. Tyttö oli reipastunut niin rutkasti, ettei sitä meinannut tunnistaa samaksi pennuksi. Anttu oli jälleen handleri ja tällä kertaa yhteistyö meni oikein mallikkaasti! Kannattaa siis käydä reenaamassa mätsäreissä!! Parikehästä he saivat keltaisen (eli sinisen :). Tällä kertaa Miro ei yltänyt sijoituksille asti, vaikka poika pääsi ensimmäisestä karsinnasta jatkoon. Luna sijoittui keltaisten kakkoseksi ja Hook liilojen (punaisten :) kolmoseksi!! Näissä mätsäreissä kokeiltiin kuka jaksaa juosta pisimpään. Nauhakehässä koirakkoja juoksutettiin varmaan kymmenen kierrosta... Tuomari ei osannut päättää sijoituksia, joten jokainen sai juosta koko rahan edestä. Tinja oli myös mätsäreissä. Neiti oli jälleen oikea pallosalama, oltuaan Katjan koulupäivän ajan yksin kotona. Seurassamme oli myös Maija ja Pablo joka on maailman suloisin pommi-poika!! Aivan ihastuttava tuttavuus! Oli kiva reissu, kun kerrankin kessuja oli edustettuna näinkin suurella porukalla!!

Tinja ja Miro jakaa vesikuppia :)

3.9 vuorossa oli mätsärit Pirkkalassa. Yllätyksekseksemme reenailemaan oli tullut myös Pablo-pommi ja Luna-systeri. Ei taaskaan tylsää istuskelua, kun on enemmän porukkaa paikalla. Anttu handlasi jälleen ja itseluottamus oli jo aivan toista luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla muutama viikko sitten. Jo ensimmäisessä kehässä ottivat mittaa toisistaan sisarukset. Luna vie voiton saaden punaisen nauhan ja Miro sai sinisen. Isossa kehässä meni taas todella kivasti, eikä Antun tarvinnut palkkata Miroa kuin pari kertaa. Loppusijoitus SIN3 ja Antun ja Miron ensimmäinen yhteinen ruusuke!! Lunalla meni esiintyminen myös upeasti ja tuomari tiputti neidin kehästä pois aika oudoin mätsäri-perustein... Lunalla oli tuomarin mielestä liian niukat kulmaukset... Huh huh... Omien kokemuksien perusteella mätsäreiden sijoitus perusteet ovat hieman vääristyneet. Siellähän on tarkoitus arvostella koirakon yhteistyötä, esittämistä ja koiran esiintymistä. Näissä karkeloissa jaettiin oikein sanalliset arvioinnit. Epäilen suuresti, että tuomari olisi pätevä antamaan näitä arvosteluja...
Mätsäreiden jälkeen minä ja Miro hyppäsimme Idan ja Markon kyytiin ja kävimme moikkaamassa Annukkaa ja poikia! Tapasin viimein yhden lemppari uroksistani, nimittäin Maunon (Eerondaalin Ivalo)!! Samassa rytäkässä ihastuin myös komea raamiseen Mosseen (E. Jaguar) ja lattiatasossa viilettävään pikku shih tzu Hateen! Luna ei oikein digannut poikien ylivoimasta, vaan esitteli sohvalta jokaiselle kontaktiin pyrkivälle kaunista hammasrivistöään.
Ajelimme siitä meille pitämään vielä taukoa, ennen Idan, Markon ja Lunan kotimatkaa. Sisällä pennut jopa innostuivat leikkimään hieman. Annoin kummallekin dentastixit pureskeltaviksi. Miro hotkaisi omansa vauhdilla ja yritti mennä ruinaamaan Lunalta jämiä. Neiti kyllä ilmoitti heti, että aikoi syödä omansa kokonaan. Loppuleikit vielä päälle ja sen jälkeen vieraat lähtivät kotimatkalle.

Heruux??

M&L <3<3

Viime maanantaina olimme kessutreffeillä pirkkalan koirapuistossa. Annukka ja kessupojat tulivat kanssamme puistoilemaan. Olimme klo.19.00 aikoihin keskenämme puistossa toivoen että sama jatkuisi, mutta yhtä-äkkiä paikalle lappasi oikein uralla porukkaa... Kaiken lisäksi kaikki olivat uroksia... Nuori staffi oli aika ärhäkkä, mutta onneksi sen omistaja tajusi jonkun ajan päästä lähteä puistosta pois. Joten suuremmilta yhteenotoilta vältyttiin. Näimme myös melkein täysin karvattoman kessun... Herra oli jo 8 vuotias ja sen omistajille oli myyty eläinkaupassa furminaattori avuksi turkin harjaamiseen. Miten voi myyjä väittää, että furminaattori on oikein sopiva kessun turkin hoitoon. Oli sitten lähtenyt hieman enemmän mitä piti, eikä karva ole kasvanut takaisin. Kynimisestä oli kuulemma aikaa jo melkein puoli vuotta. Karvoja tai ei, tämä kessu herra päätti pistää meidän pennun aivan matalaksi. Vaikka kuinka monta kertaa jästipään omistajat hakivat sen pois Miron selästä. Eipä Miro hirveästi kantaansa puolustanut, antoi vain toisen pyöritellä itseään. Taisi olla pojalla hieman pattereista virta vähissä, kun ei yhtään vastustellut.

Keskiviikko-iltana lähdimme pitkästä aikaa reissuun. Ensimmäinen etappi oli Jyväskylä, missä vietimme yön Antun isällä. Poika oli aivan täpinöissä uudesta ympäristöstä, eikä olisi millään malttanut käydä nukkumaan.
Torstaina jatkoimme matkaa Joensuuhun. Niittylahdessa Miro pääsi illalla vapaana pellolle juoksemaan. Tästä pääsemme tämän hetken polttavaan puheenaiheeseen: murrosikään... Eipä ollut pojalla korvia ollenkaan sillä reissulla. Ei todellakaan tullut luokse, kun sitä kutsui. Ensimmäiset murkku-oireet ilmenevät vahvasti yli-itsepäisenä käyttäytymisenä, korvien kantamisena vain ulkonäön vuoksi, sekä hihnassa vetämisenä. Täytyy siis ottaa kaikki hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti seuraavat 6kk... Varmaan aivan mahdollista olla menettämättä hermoja kertaakaan!?!? No metsäreissulla Mirolla oli ainakin kivaa!! Se kävi uimassa jokaisessa p****a lätäkössä mitä löytyi. Poika pääsi samoilla vauhdeilla suoraan ulko-ovelta suihkuun lenkin jälkeen.
Ilmeisesti Mirosta on myös tulossa oikein naistenmies. Eilen Joensuun koirapuistossa oli IHANA samanikäinen sekarotuinen neiti. Miro oli koko ajan nartun haarovälissä haistelemassa ja maistelemassa... Eipä aikaakaan, kun ensimmäiset selkäännousuyrityksetkin kokeiltiin. ONNEKSI Miro uskoi meitä, eikä kokeillut moista enää uudelleen. Saa nähdä miten hormonimuutokset vaikuttavat koiran sosiaalisuuteen ja käyttäytymiseen ylipäänsä.
Tänään olimme Ilomantsissa hankkimassa raikkaanilman myrkytykset, ulkoillen suurimman osan päivästä. Kävimme Pääskynpesän rannalla kävelyllä ja myöhemmin metsässä puolukoita keräämässä. Mirolle maistui tänään puolukka sekä "tänne" käsky. Hyvä niin! Silloin, kun koira on hyvällä tuulella se kyllä tottelee todella hyvin, kun muistaa sitä siitä palkata.

Huomenna mennään taas harjottelemaan mätsäreihin ja ajellaan niiden jälkeen kotiin Tampereelle.

Oravahuuli

Kettukuono