maanantai 26. joulukuuta 2011

"Your eyes outshine the town, they do this christmas"

Olipas rankka Joulu!! Alku viikolla joka päivä rämmimme metsissä väsyttämässä koiria, jotta ne jaksaisivat löffäillä aaton ilman lenkkiä. Hyvin se toimikin ja pelkästään korvessa pyörimisestä kertyi keskimäärin rapiat pari tuntia päivää kohden. Keskiviikkona oli eväsretkemme aika ja lenkillä aikaa kului 3,5 tuntia. Lauantai tosiaan meni koirien puolesta aika samalla kaavalla, kuin meidän ihmistenkin. Ensin vähän syötiin, sitten sulateltiin ruokaa sohvalla telkkaa katsoen. Syötiin jälleen ja syötiin vähän lisää. Pojat saivat vuoron perään kinkkua ja kalkkunaa, unohtamatta lahjaksi saatuja herkkuluita ja koiransuklaata. Mässäilystä kertoo aika paljon se, että Miro herra ei tänään suostunut syömään aamuruokaansa, koska kupissa oli pelkkiä nappuloita. Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa ja ylensyönti ja laiskuus sallittakoon.
 
Kyllä Miro oli ollut kiltti poika ja se sai paljon lahjoja. Ainakin muutamaksi viikoksi erilaisia herkkuja suklaasta kissanruokaan, sekä siansorkan ja Miron lemppareita eli possunkorvia. Uusi vinkulelu kokoelmaan ja noutajahihna metsälenkkejä varten.



Tänään ei ketään enää huvittanut istuskella paikallaan ja kävimme tekemässä mukavan kinkunsulatuslenkin (jälleen :)) metsässä. Kävelytiet oikein huutavat pääkallomerkkejä, eikä niitä pitkin huvita kävellä ollenkaan. Huisi keli, kun ensin sataa vettä ja räntää muutama päivä ja sen jälkeen pakastaa...

Kessuttimen kunto ja jaksaminen on kyllä kehittynyt huimasti ja poika jaksoikin painella pitkiä lenkkejä metsässä ison valkoisen perässä joka päivä. Jopa piknikretken se kesti kiitettävästi. Kesällä Miro ei jaksanut edes muutaman kilometrin matkaa ja Juhannuksena jouduimme kantamaan sitä, kun pennun jalat eivät enää jaksaneet.


Huomena kohti Joensuuta ja jatkamme Joulun viettoa sielä. Kissanpäivät jatkukoon!!

tiistai 20. joulukuuta 2011

"Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua."

On aika toivottaa blogin lukijoille rauhallista ja iloista joulun aikaa! Miro on ollut kiltti poika ja saa varmasti monta lahjaa aattona! Hauskaa ohjelmaa siis luvassa, kun Miro ja Leevi repivät pakettejaan auki :)

maanantai 19. joulukuuta 2011

"Like Sister and Brother, we'll wave to each other"

Voihan kuravelli... Eikö talvi tule koskaan?? Varmaan niin klisee jaaritella säätä, mutta minä en voi sille mitään! Niin paljon ottaa päähän tämä harmaus...

Valoa elämään toi Idan ja Luna-siskon vierailu viikonloppuna. Idalla oli pesisreenit täällä Tampereella lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna. Minä kävin hakemassa Lunden hallilta lauantaina ja mietin miten tyttö mahtaisi lähteä mukaani. Otin Miron avuksi ja sain houkuteltua Lunden autoon. :) Matkalla molemmat istuivat eripuolilla autoa, eikä seura oikein kiinnostanut. Meillä Luna oli aluksi aika vaisu, eikä meidän tai Miron huomio kelvannut vieläkään. Jossain vaiheessa Luna kuitenkin oma-aloitteisesti tuli luokseni ja kiipesi oikein syliin hakemaan rapsutuksia. Jää murtui ja neiti olisi ollut koko illan rapsuteltavana. Nopeasti myös Miro alkoi kiinnostaa. Eikä aikaakaan, kun painileikit olivat pystyssä. Olimme niin onnellisia, kun pennut innostuivat leikkimään keskenään. Voi sitä riemua, kun Ida viimein selvisi Pirkkahallilta meille illan viettoon! On se niin erottamaton parivaljakko!
Sunnuntaiaamuna vein Idan reenehin ja suuntasin koirien kanssa koirapuistoon. Luna menetti koirapuistoneitsyytensä ja oli oikein reipas neiti täysin uudessa tilanteessa ja ympäristössä. Ei yhtään ahdistunut, vaikka aita kiersi ympärillä. Puistossakin pennelit innostuivat rallaamaan ja reipas tunti vierähti nopeasti sohjoisissa ja vetisissä merkeissä. Lauantaina kun satoi rättejä ja mm. ajokeli oli aivan kauhea. Aamulla tiet olivat sulaneet, mutta loskaa oli nilkkoihin asti muualla.
Kotiin palattuamme koirat söivät sulassa sovussa samaan aikaan ja Miro sai hieman Lunan herkku kissanruokaa omaan kuppiinsa. Suuntasimme Idan kanssa kaupunkiin jouluostoksille ja koirat jäivät autoon nukkumaan. Uni maittoi siinä vaiheessa kummallekin oikein makeasti ja ne jäivät hyvin kaksisteen vahtimaan autoa. Shoppailun jälkeen lähdimme ajelemaan Vilppulaan palauttamaan arvon vieraitamme, eikä suurempaan elämöintiin ollut kummallakaan energiaa vielä siinäkään vaiheessa. Matka meni siis molemmilta nukkuessa. Saarilahdilla kaksikko jaksoi taas vähän painia. Sain tilaisuuden käyttää kessulauman tehopuhallinta ja Idan kanssa pöllytimme Mirolta viimeisiä pentupohjavilloja pois. Aika lailla sitä vielä irtosi, mutta nyt alkaa poika olla tosi kevyessä karvassa. Peitinkarva on hyvässä kunnossa ja upean värinen, mutta kaikkialta puuttuu villa. Aika pienen näköinen ja tuntuinen Mirkku on! ;) Tulisi pakkaset niin saisi uuden karvan kasvu vähän potkua.






Nyt ollaan jo aika lähellä linssiä :)

Huomenna lähdetään joulun viettoon Lahteen ja suunnitteilla on jopa eväsretki koirien kanssa álá Viivi. Saa nähdä mitä Vipauksella on mielessä!? :) Anttu tosin joutuu palaamaan keskiviikkona Treelle jouluksi töihin... :(

Heitä JO ;)

Minä haen

Minulle myös


Ihana kaunis Lunde <3 <3

Mikä meni ja missä??

Myös vahtiminen onnistui kimpassa xD

lauantai 10. joulukuuta 2011

"Stop - living on video -2"

Pika postaus videon merkeissä. Viimein kone suostui lataamaan kesästä asti roikkuneen hupipätkän mikä on kuvattu 22.6 :) Voi niitä aikoja, kun karva oli pumpulia ja ulkomuoto, no oli mitä oli ;)


<3 ZzZzZzZzZzZzZzZzZ <3

"Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä"

Valkoinen hulluus vallitsee tässä valtakunnassa. Tai no, tällä hetkellä valkoisuus sulaa vesisateessa, mutta hulluus luultavasti pysyy. Ihme taantuman on lumi saanut aikaan meidän kessuttimessa. Kuin viimeistä päivää mennään pää kolmantena jalkana hihnassa ja muutenkin koiran mielentila on jonkin asteisesti hektinen koko ajan. Jos ottaa askeleen takapihan ovea kohti, koira syöksyy heti paikalle siinä uskossa, että mentäisi leikkimään lumeen. Sama toistuu jos rintamasuunta edes kääntyy kohti etuovea. Lapsi tahtoo leikkiä, ei kai siinä mitään muuta. Tulisi vielä metri lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa oikein kunnon hankeen.

Olimme tänään pitkästä aikaa mätsäreissä. Ne järjestettiin Koirakoutsin agihallissa ja pennut olivat ensin vuorossa aamulla. Aikuiset valloittivat hallin vasta päivemmällä tilan pienuuden takia. Meni tasaisen varmasti, niin kuin tähän mennessä on mennyt. Koira seisoi nätisti ja antoi hienosti katsoa hampaat ym. Tuomarilta tuli hassu kommentti: "onpas isot hampaat näin pieneksi koiraksi. Kaipa se kuuluu tähän rotuun." :) Yritin tänään harjoitella Miron kanssa liikkumista niin, etten ollenkaan roikottaisi sitä hihnasta. Hajut ovat niin mielenkiintoisia, että vähän väliä nenä oli menossa kohti maata. Vaaditaan siis vielä lisäreeniä sen asian suhteen. Saimme punaisen nauhan perus mätsäri tuomari kommentilla. -Tämä liikkuu niin paljon paremmin kuin tuo toinen-. No on se hyvä, että joku kehuu tuon makaronin liikkeitä ;) Nauhakehässä olikin vuorossa koko rahan edestä seisomista. Tuomari ei millään osannut päättää isosta ryhmästä neljää jatkoon menijää. Koiria oli isoissa pennuissa kuitenkin 38 eli 19per nauhakehä. Meidät poimittiin jatkoon pitkän pohdinnan jälkeen. Saimme tänään "taistella" sijoituksista oikein kunnolla ja tuomari juoksutti meitä vielä useaan kertaan verraten etu- ja takaliikkeitä. Sijoitus oli lopulta PUN3. Hyvä suoritus Mirolta, joka nukkui kaikki väliajat tuolin vieressä ja kehässä olisi halunnut mieluummin etsiä katseellaan laidalla olevaa Anttua, kuin tillitellä minua silmiin. Tänään oli aika köyhät palkinnot, ihmiselle laku, koiralle namitikku ja vapaavalintainen lelu. Ilmeisesti ihmisiä oli paikalla niinkin paljon, koska viime mätsäreissä oli kuulemma ollut oikein mahtipalkinnot. Mutta lelu oli hyvä palkinto ja sen valinta meni tänään oikeinkin nappiin. Nappasin kopasta pojalle pehmeän nyöritetyn  vetolelun. Miro innostui siitä todella paljon ja sitä voikin hyvin käyttää lenkillä motivaattorina esim. ohitustilanteissa.


Terrieri kessun vaatteissa


torstai 8. joulukuuta 2011

"Hei kuuraparta"

Kauan sitä odotettiin ja hujauksessa se oli ohi. Raskas viikonloppu takana, mutta oli se sen arvoista. Miron henkilökohtaisilla tuloksilla ei hirveästi juhlittu, mutta onneksi sitä osaa olla onnellinen kaikkien menestyksestä! Jos joku ei sitä vielä tiennyt, viikonloppuna oli näyttelyihmisten vuoden kohokohta, Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 näyttelyt.

Matkasimme jo torstaina Lahteen Leevi-veikan ja porukoiden tykö. Perjantaina kävimme vielä 1,5 tunnin metsälenkillä, vaikka hieman mietitytti miten kessulapsi jaksaisi viikonlopun hälinän. Koiramaiseen tapaan kummatkin riekkuivat tietenkin turkkinsa siihen kuntoon, että pääsivät vielä illalla pesulle.

Lauantaiaamuna koirat kuitenkin heräsivät virkeinä, ihmiset eivät. Kunhan sängystä pääsi ylös ja muisti miksi oli herännyt niin kummasti sitä virkistyi. Pääsimme matkaan ajoissa (!!) ja löysimme jopa hyvin perille. Kessujen kehä alkoi jo 9.30 joten 8 jälkeen ei paikalla vielä ollut hirveästi porukkaa. Olimme sopineet, että Anttu esittää Miron lauantaina ja minä sunnuntaina. Kuitenkin minulla oli jakku ja mustat housut mukana jos Pia tarvitsisi apua kasvattajaryhmässä.
Kehässä Miro käyttäytyi ja esiintyi hyvin. Näyttelyissä poikaa toivoisi aavistuksen "eläväisemmäksi", vaikka kotona über rauhallista koiraa arvostaakin. Miro antoi reippaasti tunnustella itsensä ja lyllersi omaan tapaansa liikkeitä arvosteltaessa. Miro sai ERIn ja kilpaluokassa tuli toinen sija ilman SA:ta. Velipoika Hook oli sen sijaan ilmiliekeissä. Ensin junnujen ykkönen ja lopuksi vielä ROP. Päivän saldo Huketsulle siis HeJW-11 ja HeW-11 tittelit nimen eteen. Ei paha 10 kuukautiselta nuorukaiselta. Miron sisko Mila (I. Xmas Party) nappasi nartuissa HeJW-11 tittelin ja oli PN4. Luna sai myös hienosti ERI:n SA:n kera.
Kasvattaja heitti villin kortin kasvattaluokkaan ottaen kolme X-pentua (Hookin, Miron ja Milan), sekä 1,5 vuotta vanhan Pepsi tytön. Suureksi yllätykseksi tuomari valitsi meidät rodun parhaaksi ryhmäksi. Tämä tiesi pitkää iltaa etenkin koirille, joiden pitäisi jaksaa vielä seuraavana päivänä. Koitoksen jälkeen ei harmittanut yhtään jäädä odottamaan myöhässä olevia ryhmäkehiä. Parhaat kasvattajaryhmät tuomaroi Rainer Vuorinen. Ensimmäinen tunnemyrsky kuohahti, kun meidät ohjattiin isossa kehässä jatkoon. Minä en muista puoliakaan tapahtumista, niin jännää se oli!! Pienellä säädöllä saimme koirat seisomaan nätisti ja tuomari juoksutti meitä tarkastellen koirien etu- ja takaliikkeet. Jatkossa oli seitsemän ryhmää ja loppuun asti sai jännittää sijoittumista. Tuomarin tehtyä päätöksensä kuuluttaja julisti valinnat. Neljänneksi kauneimmaksi kasvattajaryhmäksi valittiin Ikurin keeshondit!! Tunne oli todella mahtava. Varmasti aina tuntuu hienolta sijoittua isoissa kehissä, mutta minulle kokemus oli ensimmäinen ja varmasti ainutlaatuinen!! Siitä suuri kiitos Miron upeille kasvattajille!!

ERI JUK2
Hyvän kokoinen uros, antaa hieman pitkän vaikutelman. Kaunis pää, hiukan suuret korvat. Hienot silmät. Hyvä kuono-osa. Hyvä pigmentti ja kaula. Hieman lyhyt olkavarsi. Ikäisekseen riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvin asettunut häntä. Hyvät takakulmaukset. Hyvä karvapeite, voisi olla enemmän värivaihtelua. Hyvät sivuliikkeet. Hiukan ahtaat takaliikkeet ja löysät etuliikkeet. Hyvin esitetty.

Tuomarina Fredrik Nilsson, Ruotsi

Jännittää jännittää

Lisää kuvia lauantailta TÄÄLLÄ

Sunnuntaina otettiin kaikki uusiksi ja jälleen olimme ajoissa (!!) paikalla. Oli minun vuoroni esittää Miro ja Anttu pääsi handlaamaan Milaa junnunarttuihin, kun Miron siskon omistaja oli tipsukehällä. Kilpailuluokkaan Arja kuitenkin kerkesi takaisin. Veljesten osalta päivä meni pitkälti samalla kaavalla kuin lauantaina. Mirolle sileä ERI ja Hook vei JV-11 tittelin ja oli vielä PU4. Nartuissa Luna oli JUK3 ja Mila jäi ilman kilpailuluokka sijoitusta. Kummatkaan nartuista eivät saaneet edes SA:ta. Tuomari ei lämmennyt ollenkaan meidän koirille ja lauantain upea menestys vaihtui hieman pettyneisiin tunnelmiin. Kokeilimme onneamme vielä kasviksessa, mutta jäimme kolmannelle sijalle ilman KP:ta. Eerondaalin pörröpöksyt sen sijaan pitivät kessujen lippua korkealla, kun Maukka (E. Ivalo) oli ROP (V-11) ja kasvattajaryhmä niin ikään rodun paras. Lopuksi poppoo selvisi vielä hienosti jatkovalintoihin illan isoissa kehissä.

ERI JUK2
10kk. Erinomainen kokonaisuus. Neliön mallinen, sopiva luusto. Ihastuttava pää missä erittäin tyypillinen ilme. Tummat silmät, pienet korvat. Keskipitkä kaula, vahva selkä. Korkealle asettunut häntä. Kohtuulliset kulmaukset. Pyöreät tassut. Sulava liike. Erinomainen harmaan sävyinen karvapeite. Erittäin hyvin esitetty.

Tuomarina Guido Schäfer, Saksa

Kuvia sunnuntailta TÄÄLLÄ

Kotiin lähdön aika koitti ja teimme varmaankin sedan-autojen pakkaus ennätyksen. Tampereelle asti kyytiin tuli Pia ja Ida, sekä Pepsi ja Luna. Mukaan piti änkeä lisäksi neljän ihmisen pitkän viikonlopun vaatteet ja muut härpäkkeet ja kolmen koiran näyttelykamat. Takakonttiin mahtui mm. kangasboksi, Miron muovinen lentoboksi, trimmauspöytä ja ainakin miljoona kassia. Loput tavarat pakattiin takapenkille ja koirat sulloivat itsensä mihin nyt mahtuivat. Miro matkusti minun jaloissa apukuskin penkin edessä ja Luna Idan sylissä. Pepsi änkesi itsensa minun penkin alle Pian jalkoihin, eikä sukelluksen jälkeen koirasta näkynyt karvaakaan. Väsy painoi koiria niin paljon, että auton startattua jokainen nelijalkainen karvakerä nukahti niille sijoilleen. Meillä ihmisillä matka meni joutuisasti viikonlopun tapahtumia kerratessa ja etenkin lauantaita fiilistellessä.
Kävimme vielä illalla hakemassa mäkkäristä pojalle juustohampparin. Miro jaksoi etenkin lauantain niin upeasti, että tietysti piti hakea sille erikoisherkku. Maanantaina tulikin koettua aika konkreettisesti miksi koiralle ei pitäisi syöttää semmoista moskaa... Kyllä pihalle kerettiin, mutta pojan pöksykarvoissa luki aika selkeästi mahan ja suoliston mielipide roskaruokaan. Onneksi sentään otimme purilaisesta toisen sämpylän puolikkaan pois.


Lisää juustohamppari fiilistelyä löydät TÄÄLTÄ

Miro oli aika raato maanantaina ja me porskuttelimmekin jätkän kanssa unia puoleen päivään asti. Kävelylenkki riitti sinä päivänä ja onneksi keräsimmekin voimia seuraavalle päivälle. Nimittäin lumi satoi maanantai yönä ja Miro oli niiiiin tohkeissaan, kun kävimme aamulenkillä. Se oli sen moista riekkumista ja kenkien kyttäystä siinä toivossa, että jonkun luminokareen sattuisin sille potkaisemaan. Illalla lähdimme vielä koirapuistoon nautiskelemaan kunnon talvesta ja toivottavasti pysyvästä semmoisesta.
Jotenkin tuo jätkä muuttuu koko ajan enenmmän siihen suuntaan, että vain harvat ja valitut saavat leikkiä hänen korkeutensa karvakeisarin kanssa. Puistossa olisi ollut muutama potenttiaalinen kaveri ehdokas, mutta herra mielummin puuhaili omiansa ja välillä kävi kosiskelemassa yhtä narttua. Selvästi hormonit alkavat vahvistamaan sukupuoliviettiä niin, että jokainen narttu pitää haistella erittäin tarkasti. Ainakaan vielä se ei ole alkanut ärhentelemään muille uroksille, vaikka joku yrittäisi tulla kolmanneksi pyöräksi lemmenlaivaan.





Tänään kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Ihan kaikki lätäköt eivät olleet vielä jäässä ja pari kertaa piti kieltää poikaa syöksymästä kuraan. Nytkin ulkona sataa valkoisia rättejä ja Miroa ei meinaa saada takapihalta sisälle. Jouduin hakemaan sen sisälle ja kantaessani kakaraa se protestoi koko matkan öristen minulle. Varmaan se voisi leikkiä lumessa maailman tappiin asti. Varmasti monet koiranomistajat huokaavat helpotuksesta jos pikku pakkaset ja lumi vain pysyisivät, eikä koko ajan tarvitse olla imuroimassa hiekkaa sisältä.
Tämä talvi tulee olemaan aika hiljaiseloa mitä näyttelyihin tulee. Mätsäreitä näyttäisi olevan muutama ja helmikuussa olisi tarkoitus mennä Keuruun ryhmänäyttelyihin.

OMG!!! Sulla on käsissä LUNTA!!

No heitä JO!!

Näin ne kessut ponnistaa

Ja krokotiilit näin

KungFuKessun kurkipotku

Loppusanoiksi laitettakoon, että pikku X-pennut täyttivät siis kuun vaihteessa 10 kk!! Ei voi uskoa, että kaksi nopeaa kuukautta ja ensimmäinen vuosi tulee täyteen!

tiistai 22. marraskuuta 2011

"Ken on heistä kaikkein kaunein"

Ensimmäiset viralliset missikisat takana! Jyväskylässä oli kauan odotetut KV:t ja olimme ilmoittaneet Miron lauantaille. Viime torstaina oli pakko vielä pestä koko koira näyttelyitä varten. Siinä vasta hommaa riittää. Ensin työllä ja tuskalla pitää saada koko turkki pohjaa myöten märäksi ja saippuaiseksi. Vähintään yhtä iso homma on saada kaikki saippua sieltä myös huuhdeltua pois. Suurin työ on kuitenkin kuivata koira... Meillä meni yli tunti, kun Antun kanssa föönillä ja harjalla kuivattelimme poikaa.

Menimme jo perjantaina Jyväskylään, ettei aamulla tarvitse ajaa niin pitkää matkaa. Vaikka heräsimme hyvissä ajoin lauantaina olimme silti myöhässä. Ei taaskaan mikään suuri yllätys meidän poppoolta, vaikka matka Paviljongille kesti 10 minuuttia... Erinäisten remonttien takia parkkipaikkoja oli vähän ja auton joutui viemään keskustan parkkihalliin. Toki ajoimme ensin lastausalueelle purkamaan kamoja, mutta enhän minä yksin saa koiraa, trimmauspöytää ja koiranhäkkiä kannettua. Onneksi Kata tuli auttamaan kamojen kantamisessa ja kerkesin vielä harjaamaan Miron hyvin ennen junnukehää.
Anttu esitti Miron ja kaikki meni esittämisen ja esiintymisen puolesta hyvin. Hieman ylikypsämakaroonihan tuo poikkeli on, mutta toivottavasti metsässä juoksuttaminen tuottaa tulosta jossain vaiheessa. Laatuarvosteluksi tuli hienosti ERI ja hyvät arvostelut muutenkin. Kehässä oli Miron lisäksi veljet Hook ja Soni sekä vierailija venäjältä. Venakko-kessu oli huimat 9kk vanhempi veljeksiä ja selvästi kehittyneempi. Kaikki neljä junnua saivat ERI:n ja pääsivät kilpailemaan sijoituksista. Tuomari rankkasi venäläisen JUK1:ksi SA:lla ja Hook tuli hienosti toiseksi saaden myös SA:n. Miro oli kolmas ilman SA:ta ja Soni neljäs.

ERI JUK3
Held firm topline. Good tail. Balanced scull, muzzle. Good pigment of muzzle. Ears could be slighly darker. Has spectacles. Fairly harsh coat. Light color udercoat.

Tuomarina Brenda Banbury, UK

 

Junnujen jälkeen minä juoksin hallin toiseen päähän handlaamaan chow chow urosta. Koiran omistaja on liikuntarajoitteinen ja hän ei itse pysty juoksuttamaan koiraa kehässä. Olin aikaisemmin viikolla lupautunut avuksi ja kiirehdin tutustumaan tähän valioluokassa kilpailevaan herraan. Tavattuani miehen, kävin kävelyttämässä tähän asti pidättyväisintä koiraa, minkä olen ikinä tavannut. Hannibal oli koiran nimi, eikä tullut kysymykseenkään, että olisin esim. koskenut siihen. Uros yritti vain vältellä minua ja sille tilanne oli selvästi aika tukala. Käytävällä kävellessämme en tiennyt ahdistiko sitä enemmän minun läsnäolo vai kaikki muu hälinä ympärillä. Kehän rutiini oli myös hieman omalaatuinen: nimittäin minä juoksutin ja esitin koiran muuten, mutta kun tuomari tuli tunnustelemaan piti omistajan tulla koiran viereen. Muuten Hannibal olisi väistellyt tuomaria maailman loppuun asti. Rotuna chow chow on pidättyväisempi, kuin olen ikinä minkään koiran tiennyt olevan. Oman/tutun ihmisen läsnäolo kuitenkin vaikuttaa koiran käyttäytymiseen hirmuisen paljon. Alkushokista päästyäni loppu meni mallikkaasti ja sain Hannibalin liikkumaan yllättävän hyvin. Loppusijoitus olikin PU4 ja omistaja oli tyytyväinen, että meni niinkin hyvin.
Palattuani takaisin kessukehän laidalle oli harmikseni menossa jo ROP-kasvattajan valinta. Minulta meni siis kaikki muut oman rodun kehät täysin ohi, mutta oli silti hirmu kiva kokemus handlata täysin vierasta koiraa ja tutustua uuteen rotuun. Myöskään kuvia en oikein kerennyt ottamaan, mutta toivottavsti saisin kaverilta muutaman otoksen myöhempään julkaisuun.
Jäimme vielä katsomaan ryhmäkehät ja hyvä päätös päivälle oli Maunon (E. Ivalo) upea sijoittuminen RYP3:ksi!! Hyvä kessut!!

Miron äiti Fasu  :)

Eilen kävimme kylässä Saarilahdilla ja totesimme pentujen kasvaneen jo niin isoiksi, että Miro ja Luna eivät innostuneet yhteisestä leikistä. Niin se vain aika kuluu nopeasti ja sisarukset ovat jo mukamas niin aikuista. <3

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

"I won't run, I won't fly. I will never make it by without you"


Reissusta kotiutuneena tylsä arki painaa taas päälle. Olen ollut kotona jo kolme kuukautta parantelemassa leikattua olkapäätä ja luultavasti vielä viikko jos toinen on edessä. Ainoa mikä on pitänyt pääni edes jotenkuten kasassa on Miron seura. Anttu tekee 12,5 tunnin työvuoroa kolme-neljä päivää viikossa. Toisin sanoen olisi todella ankeaa jos ei olisi tuota karvaturreloa seurana pitkinä päivinä! Mirolle on huomattavasti kivempi jutella kuin esim. seinille :) Miro kuuntelee turinoitani korvat höröllä ja välillä ilmoittaa oman mielipiteensä tuhahtamalla tai mouruamalla lauseeni jälkeen. Miron kanssa on kiva käydä kävelylenkeillä, etenkin kun se ei vedä juuri ollenkaan. Välillä se jaksaa aukoa päätään vastaantulevalle koiralle, mutta lopettaa heti, kun päästään ohi. Tämä ei ole koskaan äitynyt suureksi ongelmaksi ja pikku reenillä se reagoi koko ajan vähemmän ja vähemmän. Poika tulee kaikkien koirien kanssa toimeen ja sen kanssa on helppo mennä koirapuistoon. Mutta jos koirien määrä lähenee kymmentä, muuttuu Miro yleensä aika välinpitämättömäksi muita kohtaa. Ei poika silti aiheuta ikinä ongelmia puistossa, vaikka selvästikään se ei pidä siitä jos on liikaa koiria ympärillä.


Palataan vielä hetkeksi viime viikon reissutunnelmiin. Joensuussa Miro pääsi pari kertaa metsään pinkomaan ja sitä tämä poika edelleen rakastaa yli kaiken! Eräänä aamuna Anttu oli Miron kanssa pöpelikössä rämpimässä ja kaikki meni oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli oja. Ojan pohjalla oli reilusti vettä ja vaikka Anttu kuinka kielsi, oli herra pistänyt muuten niin kuuliaat korvansa luimuun ja painanut mutkat oikoen rapakkoon kuraamaan itsensä. Ehkä se oli mutakylpyä vailla :)


Kävimme myös tervehtimässä Seeslahden aikusia kessuja sekä aivan syötävän suloisia 6 viikkosia pentuja. Pentukuume nousi aivan uudelle tasolle niitä palleroita seuratessa. Oli huippua nähdä myös Ikurin Tua Res VD eli Pommi! Kumpa Mirostakin kasvaisi yhtä komea poika! Katjan toinen uros Marzi oli myös todella valloittava pakkaus. Melkein kymmenenvuotias herra kun vaihtoi minun ja Antun syliä edestakaisin kerjäten herkeämättä rapsutuksia.


Jyväskylässä vierailimme kasvattajalla ja yllätykseksi oli Pepsi vaihtunut Keksiin! Neiti oli lähtenyt Tartoon näyttelyreissuun ja hoitoon oli tullut myös yksi komeimmista kessu uroksista, Ikurin Stella Polaris "Keksi". Iso herra ei oikein pitänyt Mirosta, eikä lämmennyt tälle, vaikka yritimme tutustuttaa pojat yhteisellä lenkillä. Talon emännät Numa ja Nalakaan eivät suoranaisesti hyppineet onnesta nähdessään tenavan saapuvan. Mutta kuten aina, yrittävät rouvat kertoa mielipiteensä meille ihmisille, ennemmin kuin vaivautuisivat noteeraamaan Miroa. Etenkin Numa on niin hassu, kun se ei periaatteesta halua olla missään tekemisissä Miron kanssa. Kuitenkin meidän huomaamatta, nurkan takana, tekee sen mieli ihan pikkusen vaan tehdä tuttavuutta Miron kanssa. On se vaan niin hurmaava mummeli <3.

Miro <3 Mummeli 4Ever

Vatasilta suuntasimme kaverimme tupareihin. Etukäteen tiesimme, että talon yläkerrassa asuu mäyräkoira uros. Mäyriksen omistaja oli vakuuttanut, että maastomakkara tulisi kyllä toimeen Miron kanssa. Noh, toisin kävi. Astuessamme sisään mäyris tulistui hetkessä, eikä hyväksynyt poikaa reviirilleen ollenkaan. Ensimmäistä kertaa Miron rintakehästä kuului myös matalaa murinaa takaisin... Junnun (mäyriksen) omistaja kertoi uroksen olevan hyvin epävarma muista koirista. Emme kauaa kerenneet ihmettelemään tilannetta, kun Junnu oli Miron kaulurissa kiinni. Totesimme, että parasta olisi pitää koirat erossa juhlien ajan, koska paikalla oli melkein 30 ihmistä ja meno oli jo muutenkin aika railakasta. Koska mäyriksen omistaja ei oikein tajunnut, että pojat eivät tule toimeen keskenään, pettivät "turva järjestelyt" pariinkin kertaan. Kun Junnu tuli uudestaan alakertaan, huomasin kuinka Miro yritti antaa Junnulle rauhoittavia eleitä kääntäen päänsä poispäin. Mäyris oli kuitenkin todella reviiritietoinen ja se halusi selvittää asian hammasta vaihtaen. Minä nappasin Miron syliin ja Junnu siirrettiin pois alakerrasta. Tästä selvittiin ilman veren vuodatusta luutavasti koska Mirolla on niin paksu turkki. Nimittäin karvatupon oli mäyris saanut pojasta irti.
Miro oli koko illan reipas penneli kaikkien niiden ihmisten keskellä. Se kävi jokaisen luona vuorotellen hakemassa rapsutuksia ja katsomassa olisiko kenelläkään antaa yhtään herkkuja. Junnun vierailu toistui uudelleen ja nappasin taas Mirkun syliini. Tämän jälkeen päätimme viedä pojan autoon nukkumaan. Mäyris tuli jälleen(!!) alakertaan ja etsi kuumeisesti Miroa joka paikasta. Kun se totesi olevansa ainut nelijalkainen alkoi se tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tappijalalla oli hyvin ikävä tapa antaa vastarakkautta. Se yritti nylkyttää jokaista rapsuttajaansa... Kielloista suuttuen se meni vielä prostestiksi pissaamaan matolle. Ihana koira!! :/
Jäimme kaverillemme yöksi ja juhlioiden lähdettyä haimme Miron sisälle nukkumaan. Loppuyö oli rauhallinen eivätkä koirat olleet seuraavana aamunakaan kontaktissa keskenään.

Syysmuotia

Olin muutama päivä sitten Miron kanssa täällä Tampereella koirapuistossa, ensimmäistä kertaa mäyris-kessu mittelön jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännitti miten herra reagoisi muihin uroksiin reissun jälkeen. Kuin tilauksesta oli puistossa (hitsi kun en muista rotua) pieni tappijalkainen, pystykorvainen nuori uros. Igor on myös semmoinen nylkyttäva tapaus ja viimeiseen asti mietin miten Miro tilanteen hoitaisi. Vanhoihin tapoihin oli näköjään palattu, eikä Miro virkannut Iksun lähentelyistä ollenkaan. Samalla toivoisin, että Miro alkaisi pikku hiljaa saamaan vähän egoa itselleen. Se nimittäin antaa kaikkien koirien hyppiä sen selkäänsä ja todella harvoin se mitään siihen sanoo.

Syysmuotia Vol.2

Joudun heiman perumaan puheitani pojan säkäkorkeudesta... Otimme ison kirjan avuksi mittaamiseen ja vakaan 90 asteen vaikutus on selvä. Vaikka kuinka mittaa saa tulokseksi korkeintaan 43,5cm. Hitsi sentään!! Toisaalta olisi lottovoitto agilityyn, jos säkä ei ylittäisi 43,9cm, mutta näyttelyiden kannalta se voi olla huonompi juttu. Ei Miroa voi kehästä potkia pois, koska se on joka tapauksessa vähintään 43cm, mutta arvosteluun se saattaa vaikuttaa. Viikon päästä on Jyväskylä KV ja siellä näkee tuleeko tuomarilta kommenttia koosta. Hoikka-poika-Miron paino on pysyy sitkeästi alle 14 kilossa ja etenkin näyttelyiden tiimoilta meillä alkoikin projekti: "Mirolle massaa". Hölkkä- ja metsälenkkejä siis tiedossa ja pikku hiljaa se kunto ja lihaksisto alkaa kasvamaan. Pojalla on myös ihmeellisen reipas ruokahalu ja se onkin syönyt hieman isompia annoksi skipaten ainoastaan yhden melkein kolmen viikon aikana. Huomattava parannus aikaisempaa, kun herra saattoi paastota kokonaisia päiviä. Tulisi jo lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa hangessa!!

9kk