"Ken on heistä kaikkein kaunein"

Ensimmäiset viralliset missikisat takana! Jyväskylässä oli kauan odotetut KV:t ja olimme ilmoittaneet Miron lauantaille. Viime torstaina oli pakko vielä pestä koko koira näyttelyitä varten. Siinä vasta hommaa riittää. Ensin työllä ja tuskalla pitää saada koko turkki pohjaa myöten märäksi ja saippuaiseksi. Vähintään yhtä iso homma on saada kaikki saippua sieltä myös huuhdeltua pois. Suurin työ on kuitenkin kuivata koira... Meillä meni yli tunti, kun Antun kanssa föönillä ja harjalla kuivattelimme poikaa.

Menimme jo perjantaina Jyväskylään, ettei aamulla tarvitse ajaa niin pitkää matkaa. Vaikka heräsimme hyvissä ajoin lauantaina olimme silti myöhässä. Ei taaskaan mikään suuri yllätys meidän poppoolta, vaikka matka Paviljongille kesti 10 minuuttia... Erinäisten remonttien takia parkkipaikkoja oli vähän ja auton joutui viemään keskustan parkkihalliin. Toki ajoimme ensin lastausalueelle purkamaan kamoja, mutta enhän minä yksin saa koiraa, trimmauspöytää ja koiranhäkkiä kannettua. Onneksi Kata tuli auttamaan kamojen kantamisessa ja kerkesin vielä harjaamaan Miron hyvin ennen junnukehää.
Anttu esitti Miron ja kaikki meni esittämisen ja esiintymisen puolesta hyvin. Hieman ylikypsämakaroonihan tuo poikkeli on, mutta toivottavasti metsässä juoksuttaminen tuottaa tulosta jossain vaiheessa. Laatuarvosteluksi tuli hienosti ERI ja hyvät arvostelut muutenkin. Kehässä oli Miron lisäksi veljet Hook ja Soni sekä vierailija venäjältä. Venakko-kessu oli huimat 9kk vanhempi veljeksiä ja selvästi kehittyneempi. Kaikki neljä junnua saivat ERI:n ja pääsivät kilpailemaan sijoituksista. Tuomari rankkasi venäläisen JUK1:ksi SA:lla ja Hook tuli hienosti toiseksi saaden myös SA:n. Miro oli kolmas ilman SA:ta ja Soni neljäs.

ERI JUK3
Held firm topline. Good tail. Balanced scull, muzzle. Good pigment of muzzle. Ears could be slighly darker. Has spectacles. Fairly harsh coat. Light color udercoat.

Tuomarina Brenda Banbury, UK

 

Junnujen jälkeen minä juoksin hallin toiseen päähän handlaamaan chow chow urosta. Koiran omistaja on liikuntarajoitteinen ja hän ei itse pysty juoksuttamaan koiraa kehässä. Olin aikaisemmin viikolla lupautunut avuksi ja kiirehdin tutustumaan tähän valioluokassa kilpailevaan herraan. Tavattuani miehen, kävin kävelyttämässä tähän asti pidättyväisintä koiraa, minkä olen ikinä tavannut. Hannibal oli koiran nimi, eikä tullut kysymykseenkään, että olisin esim. koskenut siihen. Uros yritti vain vältellä minua ja sille tilanne oli selvästi aika tukala. Käytävällä kävellessämme en tiennyt ahdistiko sitä enemmän minun läsnäolo vai kaikki muu hälinä ympärillä. Kehän rutiini oli myös hieman omalaatuinen: nimittäin minä juoksutin ja esitin koiran muuten, mutta kun tuomari tuli tunnustelemaan piti omistajan tulla koiran viereen. Muuten Hannibal olisi väistellyt tuomaria maailman loppuun asti. Rotuna chow chow on pidättyväisempi, kuin olen ikinä minkään koiran tiennyt olevan. Oman/tutun ihmisen läsnäolo kuitenkin vaikuttaa koiran käyttäytymiseen hirmuisen paljon. Alkushokista päästyäni loppu meni mallikkaasti ja sain Hannibalin liikkumaan yllättävän hyvin. Loppusijoitus olikin PU4 ja omistaja oli tyytyväinen, että meni niinkin hyvin.
Palattuani takaisin kessukehän laidalle oli harmikseni menossa jo ROP-kasvattajan valinta. Minulta meni siis kaikki muut oman rodun kehät täysin ohi, mutta oli silti hirmu kiva kokemus handlata täysin vierasta koiraa ja tutustua uuteen rotuun. Myöskään kuvia en oikein kerennyt ottamaan, mutta toivottavsti saisin kaverilta muutaman otoksen myöhempään julkaisuun.
Jäimme vielä katsomaan ryhmäkehät ja hyvä päätös päivälle oli Maunon (E. Ivalo) upea sijoittuminen RYP3:ksi!! Hyvä kessut!!

Miron äiti Fasu  :)

Eilen kävimme kylässä Saarilahdilla ja totesimme pentujen kasvaneen jo niin isoiksi, että Miro ja Luna eivät innostuneet yhteisestä leikistä. Niin se vain aika kuluu nopeasti ja sisarukset ovat jo mukamas niin aikuista. <3

"I won't run, I won't fly. I will never make it by without you"

Reissusta kotiutuneena tylsä arki painaa taas päälle. Olen ollut kotona jo kolme kuukautta parantelemassa leikattua olkapäätä ja luultavasti vielä viikko jos toinen on edessä. Ainoa mikä on pitänyt pääni edes jotenkuten kasassa on Miron seura. Anttu tekee 12,5 tunnin työvuoroa kolme-neljä päivää viikossa. Toisin sanoen olisi todella ankeaa jos ei olisi tuota karvaturreloa seurana pitkinä päivinä! Mirolle on huomattavasti kivempi jutella kuin esim. seinille :) Miro kuuntelee turinoitani korvat höröllä ja välillä ilmoittaa oman mielipiteensä tuhahtamalla tai mouruamalla lauseeni jälkeen. Miron kanssa on kiva käydä kävelylenkeillä, etenkin kun se ei vedä juuri ollenkaan. Välillä se jaksaa aukoa päätään vastaantulevalle koiralle, mutta lopettaa heti, kun päästään ohi. Tämä ei ole koskaan äitynyt suureksi ongelmaksi ja pikku reenillä se reagoi koko ajan vähemmän ja vähemmän. Poika tulee kaikkien koirien kanssa toimeen ja sen kanssa on helppo mennä koirapuistoon. Mutta jos koirien määrä lähenee kymmentä, muuttuu Miro yleensä aika välinpitämättömäksi muita kohtaa. Ei poika silti aiheuta ikinä ongelmia puistossa, vaikka selvästikään se ei pidä siitä jos on liikaa koiria ympärillä.

Palataan vielä hetkeksi viime viikon reissutunnelmiin. Joensuussa Miro pääsi pari kertaa metsään pinkomaan ja sitä tämä poika edelleen rakastaa yli kaiken! Eräänä aamuna Anttu oli Miron kanssa pöpelikössä rämpimässä ja kaikki meni oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli oja. Ojan pohjalla oli reilusti vettä ja vaikka Anttu kuinka kielsi, oli herra pistänyt muuten niin kuuliaat korvansa luimuun ja painanut mutkat oikoen rapakkoon kuraamaan itsensä. Ehkä se oli mutakylpyä vailla :)

Kävimme myös tervehtimässä Seeslahden aikusia kessuja sekä aivan syötävän suloisia 6 viikkosia pentuja. Pentukuume nousi aivan uudelle tasolle niitä palleroita seuratessa. Oli huippua nähdä myös Ikurin Tua Res VD eli Pommi! Kumpa Mirostakin kasvaisi yhtä komea poika! Katjan toinen uros Marzi oli myös todella valloittava pakkaus. Melkein kymmenenvuotias herra kun vaihtoi minun ja Antun syliä edestakaisin kerjäten herkeämättä rapsutuksia.

Jyväskylässä vierailimme kasvattajalla ja yllätykseksi oli Pepsi vaihtunut Keksiin! Neiti oli lähtenyt Tartoon näyttelyreissuun ja hoitoon oli tullut myös yksi komeimmista kessu uroksista, Ikurin Stella Polaris "Keksi". Iso herra ei oikein pitänyt Mirosta, eikä lämmennyt tälle, vaikka yritimme tutustuttaa pojat yhteisellä lenkillä. Talon emännät Numa ja Nalakaan eivät suoranaisesti hyppineet onnesta nähdessään tenavan saapuvan. Mutta kuten aina, yrittävät rouvat kertoa mielipiteensä meille ihmisille, ennemmin kuin vaivautuisivat noteeraamaan Miroa. Etenkin Numa on niin hassu, kun se ei periaatteesta halua olla missään tekemisissä Miron kanssa. Kuitenkin meidän huomaamatta, nurkan takana, tekee sen mieli ihan pikkusen vaan tehdä tuttavuutta Miron kanssa. On se vaan niin hurmaava mummeli <3.

Miro <3 Mummeli 4Ever

Vatasilta suuntasimme kaverimme tupareihin. Etukäteen tiesimme, että talon yläkerrassa asuu mäyräkoira uros. Mäyriksen omistaja oli vakuuttanut, että maastomakkara tulisi kyllä toimeen Miron kanssa. Noh, toisin kävi. Astuessamme sisään mäyris tulistui hetkessä, eikä hyväksynyt poikaa reviirilleen ollenkaan. Ensimmäistä kertaa Miron rintakehästä kuului myös matalaa murinaa takaisin... Junnun (mäyriksen) omistaja kertoi uroksen olevan hyvin epävarma muista koirista. Emme kauaa kerenneet ihmettelemään tilannetta, kun Junnu oli Miron kaulurissa kiinni. Totesimme, että parasta olisi pitää koirat erossa juhlien ajan, koska paikalla oli melkein 30 ihmistä ja meno oli jo muutenkin aika railakasta. Koska mäyriksen omistaja ei oikein tajunnut, että pojat eivät tule toimeen keskenään, pettivät "turva järjestelyt" pariinkin kertaan. Kun Junnu tuli uudestaan alakertaan, huomasin kuinka Miro yritti antaa Junnulle rauhoittavia eleitä kääntäen päänsä poispäin. Mäyris oli kuitenkin todella reviiritietoinen ja se halusi selvittää asian hammasta vaihtaen. Minä nappasin Miron syliin ja Junnu siirrettiin pois alakerrasta. Tästä selvittiin ilman veren vuodatusta luutavasti koska Mirolla on niin paksu turkki. Nimittäin karvatupon oli mäyris saanut pojasta irti.
Miro oli koko illan reipas penneli kaikkien niiden ihmisten keskellä. Se kävi jokaisen luona vuorotellen hakemassa rapsutuksia ja katsomassa olisiko kenelläkään antaa yhtään herkkuja. Junnun vierailu toistui uudelleen ja nappasin taas Mirkun syliini. Tämän jälkeen päätimme viedä pojan autoon nukkumaan. Mäyris tuli jälleen(!!) alakertaan ja etsi kuumeisesti Miroa joka paikasta. Kun se totesi olevansa ainut nelijalkainen alkoi se tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tappijalalla oli hyvin ikävä tapa antaa vastarakkautta. Se yritti nylkyttää jokaista rapsuttajaansa... Kielloista suuttuen se meni vielä prostestiksi pissaamaan matolle. Ihana koira!! :/
Jäimme kaverillemme yöksi ja juhlioiden lähdettyä haimme Miron sisälle nukkumaan. Loppuyö oli rauhallinen eivätkä koirat olleet seuraavana aamunakaan kontaktissa keskenään.

Syysmuotia

Olin muutama päivä sitten Miron kanssa täällä Tampereella koirapuistossa, ensimmäistä kertaa mäyris-kessu mittelön jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännitti miten herra reagoisi muihin uroksiin reissun jälkeen. Kuin tilauksesta oli puistossa (hitsi kun en muista rotua) pieni tappijalkainen, pystykorvainen nuori uros. Igor on myös semmoinen nylkyttäva tapaus ja viimeiseen asti mietin miten Miro tilanteen hoitaisi. Vanhoihin tapoihin oli näköjään palattu, eikä Miro virkannut Iksun lähentelyistä ollenkaan. Samalla toivoisin, että Miro alkaisi pikku hiljaa saamaan vähän egoa itselleen. Se nimittäin antaa kaikkien koirien hyppiä sen selkäänsä ja todella harvoin se mitään siihen sanoo.

Syysmuotia Vol.2

Joudun heiman perumaan puheitani pojan säkäkorkeudesta... Otimme ison kirjan avuksi mittaamiseen ja vakaan 90 asteen vaikutus on selvä. Vaikka kuinka mittaa saa tulokseksi korkeintaan 43,5cm. Hitsi sentään!! Toisaalta olisi lottovoitto agilityyn, jos säkä ei ylittäisi 43,9cm, mutta näyttelyiden kannalta se voi olla huonompi juttu. Ei Miroa voi kehästä potkia pois, koska se on joka tapauksessa vähintään 43cm, mutta arvosteluun se saattaa vaikuttaa. Viikon päästä on Jyväskylä KV ja siellä näkee tuleeko tuomarilta kommenttia koosta. Hoikka-poika-Miron paino on pysyy sitkeästi alle 14 kilossa ja etenkin näyttelyiden tiimoilta meillä alkoikin projekti: "Mirolle massaa". Hölkkä- ja metsälenkkejä siis tiedossa ja pikku hiljaa se kunto ja lihaksisto alkaa kasvamaan. Pojalla on myös ihmeellisen reipas ruokahalu ja se onkin syönyt hieman isompia annoksi skipaten ainoastaan yhden melkein kolmen viikon aikana. Huomattava parannus aikaisempaa, kun herra saattoi paastota kokonaisia päiviä. Tulisi jo lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa hangessa!!

9kk