Lahdesta lähdimme siis Jyväskylään Kotasen rantaan pariksi päiväksi. Veimme jälleen kerran sateen mukanamme paikan päälle. Poika RAKASTAA metsäretkiä ja vapaana oloa!! Pihalle sen voi jättää huoletta vähäksi aikaa yksin ilman, että täytyy pelätä Miron lähtevän lipettiin. Poika sai ongella saadun ahvenen itselleen, jota se kanteli hetken ympäriinsä. Sätkivä kala kuitenkin muuttui nopeasti mielenkiinnottomaksi. Luna-collie oli myös seurassamme. Neiti on niin hurjan täpäkkä, että Miro sai välillä hurjaa kyytiä. Koirien energia-tasot ovat todellakin eri planeetalta. Miro väsyy edelleen aika nopeasti ja sähköjänis-Luna taas jaksaisi koko päivän täysillä. Illalla Mirolta paloi käpy pari kertaa, kun Luna haki sitä leikkiin, eikä poika olisi jaksanut korvaansa letkauttaa moiselle. Nukkumaan käydessä Miro kiipesi ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa sänkyymme nukkumaan. Asuntovaunu oli sen verran pieni, että jätkä haki rauhaa asettumalla takaseinän viereen nukkumaan. Yöllä se kuitenkin kömpi lattialle nukkumaan. Piipahdimme myös kasvattajalla kylässä. Pääsimme onnittelemaan Pepsiä ja Numaa upeasta Tallinna KV:en menestyksestä!
Kotaselta kurvasimme kohti Joensuuta. Teimme pienen mutkan Pieksemäellä, osallistumalla uuden Musti&Mirri liikkeen avajasten yhteydessä järjestettyihin mätsäreihin. Onneksi sade malttoi pysyä pilvissä suurimman osan ajasta. Seisominen meni taas hyvin ja tuomari sanoikin, että sitä on taidettu harjoitella. Hampaat antoi katsoa hienosti, kun kasvattajan neuvosta kumarruin koiran viereen. Juokseminen oli aika löysää ja ennen toista kehää yritin leikittämällä saada Miroa vähän ryhdikkäämpään esiintymiseen. Se toimi ja tuloksena PUN4 sija!! Eli lomalta kolmista mätsäreistä, kolme sijoitusta!
Joensuuhun Antun äidille saavuimme uupuneina viime koitoksista. Miro vain retkotti kopassansa koko matkan. Olimme muuttamana päivänä Antun veljen raksalla maalailemassa talon seiniä. Hienosti Miro jäi yksin eteiseen nukkumaan, kun olimme maalaamassa. Miro menetti myös koirapuisto neitsyytensä. Kavereina oli kolme pientä koiraa joita ei pojan touhut paljoa kiinnostaneet. Miro on aika valikoiva seuransa suhteen. Se ei ärhentele kenellekkään vaan puuhailee mielummin omiaan, jos sopivaa leikkiseuraa ei ole paikalla. Kummityttömme Elina 5kk ja hänen veljensä Aleksi 2v olivat Niittylahdessa hoidossa ja Miro sai tutustua rauhassa pikkuihmisiin. Hieman se oli mustasukkainen kun Anttu piti Elinaa sylissä, mutta tyytyi kuitenkin pureskelemaan luutansa. Aleksi pelkää vähän koiria, mutta silitteli Miroa aina silloin tällöin. Kävimme lämpiminä päivinä uimassa ja kummasti Miro pitää vedestä yhä enemmän ja enemmän! Se piti järven matalasta rannasta ja innostui noutamaan keppiä vedestä monta kertaa.
Juhannuksen vietimme Patvinsuon kansallispuistossa Tohlin eräkämpällä. Paikka oli oikea paratiisi. Ainoana miinuksena mäkäräiset, paarmat, hyttyset ja muurahaiset. No ainakaan ei tarvinut pelätä käärmeitä. Ensimmäisenä päivänä huomasimme mäkäräisten olevan pojan silmien kimpussa ja muita puremia sen pentumahassa. Eipä syömät tuntunut poikaa häiritsevän ja se olisi mielellään ulkona makoillutkin. Käskimme kuitenkin sen nukkumaan sisälle ötököiden ulottumattomiin. Kävimme patikoimassa muutaman kilometrin matkan Suomujärvellä metsän polkuja ja pitkospuita pitkin. Ei pentu oikein jaksanut kävellä loppuun asti, joten kannoimme loppumatkasta Antun kanssa vuorotellen Miroa sylissä. Sunnuntai aamuna aloitimme pitkän ajomatkan kohti kotia. Olimme Miron kanssa 4,5 viikkkoa reissussa. Kovasti on Mirkku kasvanut ja kehittynyt loman aikana. 10 kiloa tuli täyteen ja karva kasvaa kovaa vauhtia! Hampaatkin alkoivat tippumaan puolessa välissä lomaa. Kulmahampaat ovat vielä tallella, mutta kaikki etuhampaat ja muutama puruhammas on irronnut. Loppukesä menee mätsäreissä ja pentunäyttelyissä pyörimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti