"My sister. My friend"

Eilen oli huippu päivä, enkä millään malttanut odottaa töistä kotiin pääsyä. Kävimme nimittäin vierailulla Miron siskon Lunan luona. Päivä oli taas hirmuisen kuuma ja yritimme hillitä poikaa säästämän energiaansa iltaa varten. Helteellä Miroa ilmeisesti ahdistaa kuumuus niin paljon, että se saattaa olla nukkumatta koko päivän ja illalla ollaankin niin yliväsyneitä ja kierroksilla, että riiviöinnistä ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Onneksi sen vimmaaminen ei ainakaan vielä ole kovin tuhoisaa (ainakaan huonekaluja tai muita esineitä kohtaan) ja se keskittyy vain punteissa roikkumiseen ja jaloissa pyörimiseen.

Perillä meitä vastassa olivat Luna ja Miron mummo Numa. Fasu-äippä oli lähtenyt Vensankaan kyläilemään juoksujen ajaksi. Pennut tulivat heti hyvin juttuun, eikä aikaakaan, kun ralli pihan pensaan ympäri alkoi. Numa parka, joka rakastaa pentuja yli kaiken (huom! sarkasmia), ei ollut kauhean innostunut kaksikon leikistä, koska olisi halunnut istuskella kaikessa rauhassa pensaan varjossa. Mirolla on hassu suhde Numaan. Olemme pari kertaa nähneet Numan vieraillessamme Pialla ja Martilla Vesangassa. Rouva tekee alusta asti selväksi, ettei halua olla tekemisissä pennun kanssa. Miro vain mielistelee vanhukselle, eikä ole vihjailuista moksiskaan. Poika seuraili tälläkin kertaa tarkasti mummonsa liikkeitä ja lähti välillä peesailemaan sitä pihaa ympäri. Pentujen riehuttua suurimmat energiat pihalla, siirryimme kaikki sisälle ja me ihmiset pääsimme herkuttelemaan mansikoilla kermavaahdon kera. Oli kesän ensimmäiset tuoreet mansikat muuten aika namia!! Koiratkin malttoivat ottaa hieman lepoa ja Miro hörppäsi läkähdyksissään vettä niin paljon kerralla, että pulautti osan samantien pihalle (ei ole ensimmäinen kerta...). Ihme ryystäjä :) Sisällä höpisimme näyttely-juttuja ja kysyimme minkä kokoinen trimmauspöytä kessulle kannattaa hankkia. Löysimme nimittäin yhdestä nettikaupasta hyvän tarjouksen ja ajattelimme tilata semmoisen kotiin. Alkaa pojan körilään harjaaminen pikku hiljaa ottaa selän päälle, kun sitä tekee koira lattialla.
Päästimme koirat uudestaan pihalle leikkimään ja tällä kertaa ne juoksivat ja painivat, kuin viimeistä päivää. Otimme hieman reeniä seisottamisessa ja juoksuttamisessa. Idalla oli kinkkua mukana ja Numakos tästä innostui. Se kvain tuijotti Iidaa odottaen, josko sitä kinkkiua heruisi. Saimme sisarukset jopa seisomaan vierekkäin. Kyllä on kauniit pennut meillä! Idalta sain selvennyksen, mikä siinä Miron juoksemisessa oiken mättää... Se nimittäin tillittää naamaani koko ajan, eikä siis tämän takia juokse kunnolla ja suorassa. Täytyy siis saada se kulkemaan katse edessä päin. Reeniä reeniä.

Danger, Danger!! Pentu vaara!!

EN POSEERAA!!

Kuka sanoi kinkku??

Yhteenvetona vierailusta voi todeta yhden asian; kyllä on pennut samasta puusta veistetty. Niillä on aivan sama olemus ja eleet. Ne reagoivat asioihin lähes identiteettisesti, unohtamatta ulkonäköä. Onneksi ne ovat eri sukupuolta ja näin tietyt eroavaisuudet paljastavat kumpi on kumpi. Luna on iso tyttö ja vähintään yhtä korkea kuin Miro, ellei jopa hieman korkeampi. Joten liikkeessä niitä on vaikea erottaa. Luna on huippu luonteinen pentu ja oli tosi kiva nähdä minkälainen tytsy Miron sisko on!
Loppuja kuvia voi katsella täältä.