- Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen -

[Roger Caras]

Vappu oli ja meni. Me vietimme sen rauhallisin merkein metsän siimeksessä, Kotasen rannassa. Pojat saivat leikkiä pari päivää villikoiria pihamaalla ja me pääsimme viettämään rentouttavia hetkiä takkatulen äärellä. Eipä tarvinut vahtia onko Rudilla pissahätä tai, että keksiikö se jotain (kiellettyä) kujeiltavaa :D

Kävimme maanantai iltana kylässä Vatasilla leikittämässä koiria ja vaihtamassa kuulumisia. Vesangassa asuu vielä omaa kotia etsivä Akva neito, joka oli aivan hurmaava pakkaus. Pennun naama oli ainakin maailman söpöin!! Akva on siis Rudin sisko ja parivaljakon leikit olivatkin sen mukaiset. Kakarat jaksoivat rallata pihalla koko ajan meidän ihmisten seurustellessa sisällä kera siman ja tippaleipien. Luna oli myös Vesangassa, mutta sekä Miro, että Luna ottivat mukamas aikuisten roolit siinä sopassa, eivätkä kumpikaan oikein innostunut leikistä. Sen sijaan Mippe kunnostautui puutarhatöissä ja kävi kaivamassa etupihan puun juureen ison kuopan yrittäen päästä käsiksi maassa kasvaviin pieniin juuriin. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Eiköhän Rudikin ollut hetken päästä reippaana poikana Miron apuna töllöntöissä. Onneksi Nala kävi ajamassa riiviöt pahanteosta ja asettui itse tulpaksi kuopan päälle :)

SuloposkiHöpönassu-Akva

Luna <3

Loppuillan vietimme Kotasella, minne saapui myös Luna-collie. Rudia hieman kauhistutti iso huiskuhäntä, eikä pieni muutenkaan oikein pysynyt Lunan perässä tämän kirmatessa tuhatta ja sataa :) Miro sen sijaan pysyy jo hyvin vauhdissa mukana ja luulempa, että herra taitaa olla hieman ihastunut nuoreen collie tytsyyn!
Miro oli myös hullu ja olisi kokoajan halunnut pulikoida järvessä. Vesi on vielä suurimmaksi osaksi jään peitossa, mutta tämä ei tuntunut Mippeä haittaavan. Hölmö nosteli välillä jalkoja ilmaan kylmän merkiksi, muttei olisi halunnut millään rantautua hyisevästä rapakosta... Onneksi koiruus ei sentään kunnolla uinut, kahlasi vain.
Toivottavasti Miro heitti ainostaan kuvainnollisesti talviturkin pois, eikä ala tiputtamaan karvaa juuri ennen meidän näyttelykauden alkua!!!

Tiistaiaamuna kävimme metsäretkellä mahtavassa auringon paisteessa. Samalla ihmettelimme durasel-Ruttanaa ja sitä, kuinka se jaksaa painaa Miron perässä pää kolmantena jalkana, vaikka on vielä niin pieni. Aika iso ero, kun Miro oli matala energinen pentu ja Rudilta energiaa saa kuluttaa oikein urakalla. Parempi näin päin! Mirolla on väsymätön leikkikaveri alusta asti.

Iltapäivällä Anttu jatkoi matkaansa kohti Joensuuta koirien kanssa viettämään ansaittua kevätlomaa. Minä hyppäsin junan kytiin ja Tampereelle ihmettelemään tyhjää ja hiljaista kotia. Onneksi perjantaina on iloinen jälleennäkeminen, kun lähden töiden jälkeen junalla Jenssiin.