- Koiruudet mielessä -

[sanonta]

On hieman itseään toistava olo todetessa, että kylläpä on taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä. Nyt olisi jopa kirjoitettavaa joka viikolle, pennun kehittyessä hurjaa vauhtia.

Muutama kuva parin viikon takaa, kun oli vielä lumi maassa(!!)

Rudi kasvaa aivan jäykyttävää vautia. Poika on oikea möhkäle varustettuna kengurun jaloilla. Paino on noussut reippaasti meillä olo aikana, eikä ihmekkään ruoan maistuessa kiitettävästi. 11 viikkos painoksi kirjattiin 6 kiloa. Ei se ole läski, sillä on vaan isot luut ;) Kengurujaloilla taas voi hyppiä vaikka keittiön kappeja päin ruokaa vaatiessa, tai ottaa vauhtia kämpän toisesta päästä ja hypätä pää edellä takapihan ovea päin jos haluaa pihalle remuamaan. Tämä tapaus harvemmin liikkuu maan läheisesti ravia kipittäen. Ilmeisesti parempi vaihtoehto on pomppia ja sinkoilla joka paikkaan. Sisällä paikasta A paikkaan B siirrytään aina mahdollisimman vähillä askelilla, mutta mahdollisimman nopeasti. Askelväliä poika reenaa noin kolme metriseksi.
Hyvän kokoiset raamit mahdollistavat herran egon mahtumisen nahan alle. Pikku pirulainen meinaa viedä Miroa ja joskus meitäkin aivan 100-0! Rudi on rohkea, päättäväinen ja ennakkoluuloton kaikissa asioissa. Siihen soppaan kun lisää vielä aikamoisen periksiantamattomuuden, on meillä käsissämme aivan mahtava persoona. Poika on todellinen riiviö ja kiellot ja huomioin uudelleen ohjaukset eivät kauaa vaikuta, kun taas ollaan pahanteossa. Onneksi tämäkin kessu on nopea oppimaan ja halu tehdä asioita ihmisen kanssa on suuri. Viimeisen viikon aikana Ruttana on sisäistänyt yhteiset pelisääntömme ja yhteiselo alkaa olla mukavan kivutonta (henkisesti). Suluissa olevalla sanalla viittaa pentukoiran pirun teräviin naskaleihin, mitä saamme kestää vielä viikon jos toisenkin :) Onneksi pakottava tarve purra liikkuvia asioita tyydyttyy suurimmaksi osaksi Miron turkkiin. Isoveli-parka on varmaan muutaman viikon päästä oikein edustavassa karvassa. Tai siinä mitä sitä on jäljellä. On jokseenkin hölmö tapa niellä ne karvat mitä tulee nyhdettyä irti. En tiedä montako prosenttia pennussa on kissaa, kun meillä yskitään ja yrjötään karvapalloja.
Tärykalvot saavat myös kovaa kyytiä aamusta iltaan jatkuvan leikin, painimisen, pörinän ja haukkumisen takia. Miro tykkää myös kiusata pentua pimittämällä siltä esim. luuta tai lelua. Rudi ei moista hyväksy, vaan pistää aikamoisen haukku konsertin pystyyn.

Miten tässä näin kävi...

Nyt saat köniis :D

Samalla mitalla takaisin

Palatakseni vielä yhteisiin sääntöihin, on äärimmäisen suloinen näky, kun vajaa 3kk pentu istuu ja odottaa nätisti eteisessä oven ollessa auki lupaa astua kynnyksen yli. Katsekontaktin ja kärsivällisyyden harjoittelu on siis alkanut paremmin kuin hyvin.
Nykyään Miro toimii oikeastaan ajatuksen voimalla ja pari ensimmäistä viikkoa oli meille aika raskaita, kun oli tottunut isomman kessun kanssa helppoon elämään. Tottakai pentu työllistää muutaman ensimmäisen kuukauden ajan paljon enemmän, perus kilttiin ja koulutettuun 1v ja 3kk ikäineen koiraan verrattuna. Ehkä tätä tunnetta vahvisti eniten se, että Rudi on niiiiin elämää täynnä oleva nuorukainen, että se ei malttaisi nukkua ollenkaan. Ensimmäinen viikko meni järkyttävän huonoilla yöunilla, pennun herätessä keskellä yötä leikkimään (itsekseen) ja puremaan ja raapimaan kaikkea mikä tielle osui. Rankensin makkariin pahvista mökin/kopin/luolan, jos kyse olisi vaikka turvallisuuden tunteen puutteesta. Pieniksi hetkiksi poika onkin käpertynyt sinne nukkumaan. Nyt yörytmi on huomattavsti tasaantunut ja tänään sain nukkua jopa vähän yli kahdeksaan asti!! :) Pienen pennun pitää nukkua paljon ja onneksi Rudi on alkanut rauhoittumaan päivisinkin paremmin, eikä KOKO AJAN tarvitse touhuta jotain.

The mökki :D

10 viikkoa

Näyttelyitä varten olemme harjoitelleet seisomista ja muutaman kerran näyttelyhihnan kanssa kulkemista. Välkkynä poikana Rudi on oppinut seisomaan todella täpäkästi, vaikka pienen jalat välillä sojottavatkin minne sattuu :D

10 viikkoa

Minä sain viime viikolla kuulla, että pääsen töihin Lahteen, joten meillä on kesän aikana muutto edessä. Sitä on suunniteltu jo pidemmän aikaa, mutta työpaikan varmistuttua voimme viimein käydä tuumasta toimeen. Lahdessa menemme kyllä isomman karvakasan kanssa kirkuen Korkeavireelle agilityn alkeiskurssille!!!!! Sitä on odotettu!! Sitä paitsi, nyt kun pentu on muuttanut meille, Mirolla on aivan järkyttävä halu tehdä asioita meidän kanssa! On se aiemminkin tykännyt siitä paljon, mutta nyt se on jotenkin korostunut, kun entinen yksinvaltias joutuu jakamaan meidän huomion Rudin kanssa. Tämä pitää päästä hyödyntämään ja äkkiä!! Pieniä toko juttuja otetaan melkein päivittän, mutta sitäkin pitäisi mennä opettelemaan jonnekkin. Jahka pääsemme Lahteen saa armas siskoni Viivi alkaa meitä koutsaamaan!

Hänen karvaisuutensa alkaa olla jo kohtuu hyvässä karvassa :D

Onhan kolmen viikon aikana myös oikeasti tapahtunut kaikenlaista. Etuna tiheämmässä päivitysvälissä on, että saattaisi jopa muistaa kaiken tekemänsä... Toisin kuin nyt.
Olimme viikko sitten Lahdessa pari päivää ja samalla se oli Rudille ensimmäinen yökyläreissu. Äiti halusi jättää matot lattialle tuumaten, ettei pentu niille varmaankaan pissaa. Ja vaikka pissaa, niin ei se haittaa ;)) No Rudi teki melkein kaikille matoille pikku pisut ja reippaana poikana myös parit kakat ;) Ei vain ihan hiffannut ilmoittaa tarvetta päästä pihalle, niin kuin kotona jo usein tekee. Emmekä sitä luonnollisesti vaadikkaan niin pieneltä pennulta. Perusidea on kuitenkin selvillä, joten täytyy vain odottaa, että pidätyskyky paranee pikku hiljaa.
Miron kanssa kävimme mätsäreissä pitkästä aikaa ja Antun esittämä poika nappasi punaisen nauhan. Sijoitusta ei tällä kertaa irronnut, mutta onneksi Säde-kessu piti kessujen lippua ylhäällä ollen kolmas.
Okko, Aatto ja Alva kävivät meillä moikkaamassa koiria pari viikkoa sitten ja Rudi näytti pitävän lapsista yhtä paljon, kuin Mirokin <3 Kun menemme Ylösille kylään Miro vetää hinaajan lailla alaovelle ja sisälle. Ei ihme koska sieltä löytyy kolme maailman parasta leikittäjää. Perjantaina olimme vuorostamme Ylösillä kylässä, eikä Rudi pissannut kertaakaan sisälle :D
Parina viime perjantaina Rudi on käynyt vauvapaineissa Linnainmaan Musti&Mirri:ssä. Ensimmäinen kerta meni tarkkaillessa ja siellä oli muutenkin vähän liian isoja kavereita leikkiin. Viime kerralla herra oli jo rohkeampi ja uskalsi seurailla muita ja jopa haastaa leikkimään.

Ihan kohta tuo pallo leijuu Rudin ajatuksen voimasta

Onks nää hei samasta puusta veistetty tai jotain

Ooppa kakara paikoillas ni saadaa nää kuvat otettua

- Poika on tullut kotiin -

[eräs laulu :)]

Kylläpä oli urakka... Huh huh!! Enkä tarkoita alkuamme kahden koiran perheenä, vaan tämän sivuston kuosiin laittamista kahden koiran blogina. No nyt se on saatu hyvään alkuun ja pääse itse päivityksen kimppuun.

Viime tiistaina lähdimme hakemaan pentua Jyväskylästä. Vielä siinäkään vaiheessa emme olleet päättäneet nimeä pojalle, vaikka tiesimme jo mikä on meidän pentu. Kun pääsimme Vesankaan ja näimme pennun, siitä tuli yht'äkkiä Rudi. Se vain näytti ihan Rudilta!
Onneksi Miro pääsi leikkimään pihalle Pepsin kanssa ja ojentelemaan kinttujansa pitkän ajomatkan jälkeen. Miro pääsi myös tutustumaan uuteen veljeensä jo Vesangassa ja tämä sydäntä lämmittänyt tapaaminen sujui aivan loistavasti. Miro on joskun aikasemminkin tavannut pieniä pentuja ja tiesimme sen suhtautuvan Rudiin hyvin. Ilmeisesti emän maidosta tuleva suojahaju on etenkin uroksen nenään aika ällö ja se tekee pienestä mielenkiinnottoman kohteen. Luonnon oma tapa pitää kaikki ei toivotut vieraat kauempana :).
Automatkaa kerkesi kestää 10min kun penneli nukkui jo Antun sylissä.

Kotona pojat pääsivät tutustumaan paremmin ja nyt muutama päivä myöhemmin alkaa yhteinen sävel jo löytyä. Missään vaiheessa ei Rudi ole suuremmin pelännyt Miroa, eikä Miro myöskään ole liikaa kiukutellut Rudille. Minusta tuntuu, että Mirolle tämä on ollut todella stressaavaava muutos ja herra olikin pari ensimmäistä päivää hieman levoton. Miron mielestä pentu oli vähän ällö ensi alkuun ja poika näki parhaaksi siirtyä aina kiltisti pois jos Rudi tuli lähelle. Joka päivä pojat leikkivät enemmän ja enemmän keskenään paini- ja vetoleikkejä. Jahka kokoero hieman tasoittuu leikit vain paranevat.
Ensimmäisenä yönä pentu antoi meidän nukkua melkein 7 tuntia putkeen. Muutenkin sisäsiisteyden opettelu on lähtenyt hyvin käyntii, eikä sisälle ole tullut kuin pari vahinkoa. Kessut ovat ilmiömäisen sopeutuvaisia ja meillä yhteiselo on sujunut kaikin puolin paremmin kuin hyvin!! Ikävä ei ole vaivannut, koska koko ajan on jotain tekemistä.
Hihnassa kävelyä on kokeiltu pari kertaa ja vaikka panta kutittaakin ikävästi on Rudi reippaasti tutustunut ympäristöönsä haistellen ja maistellen :)
Harjaus on SO NOT POP ja siinä poika muuttuu todelliseksi demoniksi. Niin hyvin muistan Mirolla vastaavat yritykset luistaa välttämättömästä ja se auttaa suuresti olemaan johdonmukainen asiassa. Ei siinä montaa viikkoa mene, kun tämä on voitettu taistelu.
Rudi tuntee jo oman nimensä ja myös seisomista olemme opetelleet. Siinä on ero pojilla, että kun Mirolla meni todella kauan tajuta namien arvo on Rudi jo nyt innokas opettelemaan, kun se tietää saavansa kinkkua. Se seisoa tapittaa hienosti pikku ajan ja saa siitä hyvästä palkan.
Ensi viikolla on ohjelmassa vaikka mitä. Yksin oloa pitäisi harjoitella Miron kanssa ja ilman. Kaupungilla pitäisi alkaa käydä ja metsässä myös. Kun tuo osaa nimensä jo niin hyvin voi luoksetuloa reenata tosi hyvin. Vaikka kyllähän Rudi tulee luokse tässä vaiheessa vaikka sille kimitäisi mitä sanoja tahansa.

Porukat ja Leevi olivat vierailulla katsomassa uutta tulokasta. Parivaljakko Leevi&Miro on ollut se jännin odottaa ja nähdä muuttuuko dynamiikka miten, kun soppaan lyödään uusi pentu. Kuten arvelinkin, Leevi jatkaa maailman parhaan veljen roolissa vielä Miron pentuaikojenkin jälkeen. Iso valkoinen on maailman pitkä pinnaisin ja rauhallisin esikuva nuorelle koiran alulle (jos hetkittäisiä huuto ja innostumis kohtauksia ei lasketa :)). Ja Miron suhtautumisesta pikkuveljeensä saa tietenkin kiittää juuri Leeviä. Koira kohtelee pentuja niin kuin on sitä on itse kohdeltu pentuna.
Veimme isot pojat metsälenkille ja pieni sai jäädä nukkumaan. Miro nautti selvästi Leevin seurasta ja peesaili tätä metsässä koko lenkin ajan. Sisällä valkoisen seura oli varmaan myös tervetullutta, koska alkujännityksen jälkeen Rudi riiviöi myös Leeviä ja Miro sai hetken hengähtää :) Ihana on ollut myös huomata, että kun joku koirista väsähtää niin muut antavat sen nukkua ja lepäillä rauhassa. Mirolla ja Leevillä se on aina toiminut ja Rudilta se näköjään onnistuu myös.

Loput kuvat (C) Viivi