"Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö"

Miro on saanut uuden kaverin Tinja-kessun ja Katjan muutettua Tampereelle. Olemme muutaman kerran treffanneet Hakamettän koirapuistossa ja keskiviikkona hain molemmat meille kylään. Tarkoituksena oli totuttaa Tinjaa kämppäämme, koska neiti saapui seuraavana päivänä meille hoitoon. Aikamoista menoa ja melskettä koko torstai sitten olikin. Tinja on todellinen energiapakkaus verrattuna Miroon. Onhan tytsyllä toki ikääkin tuplaten enemmän. Kessut leikkivät ja leikkivät ja leikkivät hieman lisää. Nauttivat selvästi toistensa seurasta. Välillä rallasivat täysiä takapihalle ja takaisin sisään niin, että matot olivat rullalla. Koko ajan olisi pitänyt painia ja Miro parka ei voinut vastustaa kiusausta. Poika olikin kuoleman väsynyt illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Saimme myös kokea minkälaista olisi, jos kämpässä riehuisi yhden koiran sijasta kaksi karvaista käkättelijää. Ehkä yksi riittää tässä vaiheessa... =) Tinja oli todella reipas ja über kiltisti meillä, vaikka ei olisi halunnut levätä ollenkaan. Hyvä jos malttoi istahtaa muutaman kerran päivän aikana. Ehkä sitä jännitti niin paljon ilman oman ihmisensä läsnäoloa.
Vaikka Tinja on todella kevyessä karvassa kesän jäljiltä, oli Miron suussa tuppo kaupalla karvaa. Poika roikkui Tinjan kaulurissa jatkuvasti ja nyhti sieltä viimeisetkin pohjavillat irti. Ainakin 20 kertaa sain onkia jätkän suusta pitkiä karvoja, kun se niihin meinasi tukehtua. Seuraavana päivänä imurille oli käyttöä ja irtokarvasta hyvä muistutus kaiken tuon karvan irtoamisen olevan meillä vielä edessä.
Illan hämärtyessä molemmat päättivät leikin riittävän ja kumpikin rauhoittui viimein nukkumaan omiin oloihinsa. Loput happy-happy-kessupäivän kuvat täällä.

Eilen kävimme Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä, joka perjantaisessa pentu-päivässä. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme tapahtumassa ja tällä kertaa paikalla oli muutama muukin pentu. Collie, villakoira ja chihu. Kaikki olivat suurinpiirtein Miron ikäisiä. Miroa ei oikein napannut leikkiä muiden kanssa, vaan poika haisteli mielummin kauppaa ympäri. Ja tätä seurasikin kaikkien aikojen nöyryytys: Miro nimittäin merkkasi yhden hyllyn. Kyllä, poika nosti kinttua yhtä hyllyä vasten. Onneksi sen kaari ei yltänyt tuotteille asti, vaan kaikki valui lattialle. Kerkesin torua poikaa moisesta ihan realiajassa ja drama-queen kehtasi alkaa itkemään, kun otin sitä selkäkarvoista kevyesti kiinni. Ihan hippasen nolotti. En tiedä mikä sai pennun pään niin sekaisin, että se meni pissaamaan sisätiloissa. Poika kuitenkin käytettiin pihalla tarpeillaan, ennen kuin menimme kauppaan. Noh, tämä ei päättynyt vielä tähän. Pentele meni toistamaan tempauksensa jonkun ajan päästä uudelleen. Tällä kertaa kohteena oli tiskiä vasten nojannut kankainen pentuaitaus. En kerennyt edes näkemään mitä tapahtui, kun toinen myyjistä huikkasi meille: "nyt tämä yksi taas nostaa täällä jalkaansa". Hammasta purren menin pahoittelemaan ja onneksemme pentuaitaus oli liikkeen käytössä eikä myynnissä. Ja onneksi liikkeen omistaja tuntee meidät eikä ollut moksiskaa tästä. Loppuajan pidimme Miroa tarkasti silmällä, ettei se enää menisi pissaamaan mihinkään.
Tämän kertaisena pentu-päivä haasteena oli rata mistä otettiin aikaa. Meidät jopa otettiin kisaan mukaan kaiken härdellin jälkeen :) Piti kiertää 4 kartiota, mennä putken läpi, istua merkin päälle ja spurtata maaliin. Tietenkin menin Miron kanssa osallistumaan ja Anttu auttoi houkutelemaan Miroa putken toisesta päästä. Nyt jäämme odottamaan pääsemmekö palkinnoille, mitkä arvotaan osallistujien kesken.


Olemme Miron kanssa reenailleet tokon alkeita ja perusasennon hinkkaaminen alkaa viimein tuottamaan tulosta. Paikka on todella hyvä ja ennen kaikkea pylly alkaa tumpsahtamaan koko ajan paremalla prosentilla suoraan linjaan. Tänäänkin sain palkattua pojan ensimmäisestä yrittämästä varmaan kymmenen kertaa peräkkäin. Naksutin rokkaa!! Edelleenkin poikaa joutuu "vetämään" käsiavulla, mutta pikkuhiljaa sitä on voinut häivyttää pois. Seuraamista ollaan aloiteltu myös, mutta siitä ei vielä ole hirveästi mainittavaa. Täytyisi saada jostain impulssikontrollia pojalle, ennen kuin aloitellaa kunnon reenaaminen. Temppuja opetellessa Miro enemmin louskuttaa leukoja turhautuneena, kun keskittyisi tekemiseen. Pitäisi varmaan haastaa naperoa enemmän älyllisesti ja toivoa sen tuovan keskittymiskykyä ja itsehillintää. Miro ei myöskään sisäistä sanallisia käskyjä kovin hyvin. Se on juurnut oppimaan käsimerkit, joita olemme käyttääneet sanan mukana. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut sittenkin jättää viittomisen pois ja opettaa pojan kuuntelemaan hieman tarkemmin. Penneli on kuintenkin vielä penneli-pentu, joten onhan meillä tässä koko elämä aikaa kouluttaa itsemme mestareiksi vaikka missä lajeissa!!

And please, feed the fish's!! <*))))))))><