Niinkuin tapoihini kuuluu, älä missään nimessä ole ajoissa missään ja jätä kaikki niin viime tippaan, että jotain varmasti unohtuu...
Lauantai starttasi normi meiningillä käyntiin. Aamukakkelin jälkeen suoraan suihkuun pesemään peppua, koska herra ei jaksa hoitaa asioitaan loppuun asti. Eli n.95% kaikista kerroista poika ei malta pusata viimeisiä pihalle ja kaikki on sitten peppukarvoissa kiinni... NAM! Tämän jälkeen kello hurahti tunnilla eteenpäin ja yhtäkkiä oli kamala kiire Ylöjärvelle ilmoittautumaan mätseihin. Tietokonekin jökitti pahemman kerran, kun yritin selvittää viime minuuteilla ennen lähtöä tapahtuman osoitetta... Ei olis kannattanu selvittää edellisenä iltana!
Selvittiin kuitenkin perille ja jopa sen verran ajoissa, että kerkesin ilmoittaa Miron "kisaan".
Ilmon jälkeen lähdin kävelyttämään Miroa lähiympäristössä ja tottakai se päättii vääntää jälleen tortut, jättäen minulle pikku lahjan pöksykarvoihinsa... Ilokseni totesin ottaneeni kyllä vettä mukaan, mutta en Miron pyyhettä. Jes. Paniikissa puntaroin jo vaihtoehtoa kuivata pojan pestyt karvat huppariini kun muistin, että auton takakontissa on EHKÄ muutama pala paperia autopesun jälkeistä kuivaamista varten. Myöskin ilokseni löysin muutaman palan paperia kontista. Beba pyyhitty ja päästiin vihdoin suuntamaan parkkihallille odottelemaan kehien alkua. Episodin jälkeen huomasin unohtaneeni myös retkituolin kotiin. Muutama tunti seisoskelua siis edessä. Tuoleistahan kannattaa maksaa ja jättää ne kotiin nojailemaan nurkkiin. Tähän sekoiluun kun lisätään vielä se, että koiran täysin järjetön ja hajamielinen omistaja (eli MÄ) ilmoitti pennun aivan väärään luokkaan, kuohusi päivän vastoinkäymiset aivan yli laitojen kellon ollessa vasta 10.09. Ehkä tämä tästä paranee, ajattelin... Onneksi toimitsija vaihtoi meidän oikeaan luokkaan yli 8-12kk:sta 5-8kk:iin. Ilmoittautumisessa kirjuri kysyi, isot vai pienet pennut. Vastasin sen kummemmin ajattelematta isot. Tällä kertaa ei viitattu kokoon vaan ikään. Tekstiä kirjoittaessa vuoroin pyörittelen päätä ja vuoroin läpsin itseäni otsaan...
Onneksi ei enempää kommelluksia ennen kehään pääsyä. Saimme luonnollisesti viimeisen numeron siirtomme vuoksi ja viimeisessä parissa meitä olikin 3 koirakkoa.
Tässä alkaa päivän paras osio. Mätsäreitä mainostettiin näyttelyreeneinä ja ainakin toinen tuomareista pitää myös maksullisia reenejä jos häneltä pyytää apua asiaan. Toinen vastustajistamme oli n.6-7kk tipsu uros, jota handlasi vanhempi herra. Ilmeisesti kyseessä oli myös koiran omistaja. Koira parka oli niin ulkona mukavuusalueeltaan, että luikerteli mattona pitkin parkkihallin lattiaa. Eihän siitä mitään tullut ja tuomari kekkasi toooosi hyvän idean. Pyysi meitä kaveeraamaan kehässä tipsun kanssa, että tämä hieman rohkaistuisi. Siis mitä! Mennään reenaamaan näyttelytilannetta ja leikitetään koiria kehässä keskenään... Aikaisemmilla kerroilla Mirolle on ollut täysin selvä asia olla kiinnittämättä huomiota toisiin koiriin kehässä. Siellä tehdään "töitä" ja hyvästä käytöksestä saa palkan.
Hiippailimme kehän laidalla ja yritin saada Miroa takaisen kontaktiin. Ja sainkin, mutta kontakti rikkoutui miljoona kertaa tipsun ollessa lähellä. Miro luuli, että sillä on nyt sitten lupa tervehtiä toista jos hän itse niin päättää. Mies antoi tipsun madella oman mielensä mukaan minne halusi ja välillä se oli arvostelussa olevan irlannin sussarin jaloissa, kun tämä yritti esittää tuomarille liikkeitään. Kun tuli meidän arvostelun vuoro, ei tuomari sen kummemmin korjaillut esitystämme, mitä pidän ihan positiivisena asiana. Joillain kesti ikä ja terveys päästä tuomarin syynistä. Tämä piti monelle aikamoisia luentoja handlauksesta. Saimme punaisen, jeee!! Päästiin vihdoin kehästä pois ja vaikutus oli aika selkeä. Poika olisi halunnut tervehtiä jokaista nelijalkaista paikalla olijaa, eikä olisi millään jättänyt niitä noteeraamatta, vaikka yritin kilpailla sen huomiosta.
Nauhakehässä oli kontakti onneksi astetta vakaampi, mutta poika otti todella paljon häiriötä takana juoksevasta koirasta. Se joko kuikuili taakse, tai yritti sijaistoimintona nokkia maata koko ajan.
Näin tällä kertaa. Sijoitus PUN4 ja ruusuke kotiin vietäväksi. Vielä kerran jeee... Ei paljon lohduttanyt, mutta toisaalta en usko mitään peruuttamatonta tapahtuneen. Pitää vain ottaa hieman takapakkia ja reenata sääntöjä uudelleen. Täytyy myös ihmetellä miksi minä pölkkypää en saanut suutani auki kehässä, "E-ei se oikein käy, että Miro kaveeraa kehässä toisen koiran kanssa. Ollaan oltu siitä niin tarkkoja"... Puoliksi oma moka. Muuten oli kivat mätsärin ja silleen.
Jälkiviisaana kohti uusia haasteita
-OVER AND OUT-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti