"Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan"

Mistäs sitä taas aloittaisi... Mirolla on mörkökausi :)

29.8 olimme oikein isolla porukalla Kaupin vinttikoiraradalla mätsäreissä. Miro pääsi kisaamaan Luna-siskoa ja Hook-veikkaa vastaan. Kiva oli nähdä viimein Hookiakin, viime kerrasta on jo useampi kuukausi. Luna oli kuin eri koira sitten Helsingin pentunäyttelyiden. Tyttö oli reipastunut niin rutkasti, ettei sitä meinannut tunnistaa samaksi pennuksi. Anttu oli jälleen handleri ja tällä kertaa yhteistyö meni oikein mallikkaasti! Kannattaa siis käydä reenaamassa mätsäreissä!! Parikehästä he saivat keltaisen (eli sinisen :). Tällä kertaa Miro ei yltänyt sijoituksille asti, vaikka poika pääsi ensimmäisestä karsinnasta jatkoon. Luna sijoittui keltaisten kakkoseksi ja Hook liilojen (punaisten :) kolmoseksi!! Näissä mätsäreissä kokeiltiin kuka jaksaa juosta pisimpään. Nauhakehässä koirakkoja juoksutettiin varmaan kymmenen kierrosta... Tuomari ei osannut päättää sijoituksia, joten jokainen sai juosta koko rahan edestä. Tinja oli myös mätsäreissä. Neiti oli jälleen oikea pallosalama, oltuaan Katjan koulupäivän ajan yksin kotona. Seurassamme oli myös Maija ja Pablo joka on maailman suloisin pommi-poika!! Aivan ihastuttava tuttavuus! Oli kiva reissu, kun kerrankin kessuja oli edustettuna näinkin suurella porukalla!!

Tinja ja Miro jakaa vesikuppia :)

3.9 vuorossa oli mätsärit Pirkkalassa. Yllätyksekseksemme reenailemaan oli tullut myös Pablo-pommi ja Luna-systeri. Ei taaskaan tylsää istuskelua, kun on enemmän porukkaa paikalla. Anttu handlasi jälleen ja itseluottamus oli jo aivan toista luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla muutama viikko sitten. Jo ensimmäisessä kehässä ottivat mittaa toisistaan sisarukset. Luna vie voiton saaden punaisen nauhan ja Miro sai sinisen. Isossa kehässä meni taas todella kivasti, eikä Antun tarvinnut palkkata Miroa kuin pari kertaa. Loppusijoitus SIN3 ja Antun ja Miron ensimmäinen yhteinen ruusuke!! Lunalla meni esiintyminen myös upeasti ja tuomari tiputti neidin kehästä pois aika oudoin mätsäri-perustein... Lunalla oli tuomarin mielestä liian niukat kulmaukset... Huh huh... Omien kokemuksien perusteella mätsäreiden sijoitus perusteet ovat hieman vääristyneet. Siellähän on tarkoitus arvostella koirakon yhteistyötä, esittämistä ja koiran esiintymistä. Näissä karkeloissa jaettiin oikein sanalliset arvioinnit. Epäilen suuresti, että tuomari olisi pätevä antamaan näitä arvosteluja...
Mätsäreiden jälkeen minä ja Miro hyppäsimme Idan ja Markon kyytiin ja kävimme moikkaamassa Annukkaa ja poikia! Tapasin viimein yhden lemppari uroksistani, nimittäin Maunon (Eerondaalin Ivalo)!! Samassa rytäkässä ihastuin myös komea raamiseen Mosseen (E. Jaguar) ja lattiatasossa viilettävään pikku shih tzu Hateen! Luna ei oikein digannut poikien ylivoimasta, vaan esitteli sohvalta jokaiselle kontaktiin pyrkivälle kaunista hammasrivistöään.
Ajelimme siitä meille pitämään vielä taukoa, ennen Idan, Markon ja Lunan kotimatkaa. Sisällä pennut jopa innostuivat leikkimään hieman. Annoin kummallekin dentastixit pureskeltaviksi. Miro hotkaisi omansa vauhdilla ja yritti mennä ruinaamaan Lunalta jämiä. Neiti kyllä ilmoitti heti, että aikoi syödä omansa kokonaan. Loppuleikit vielä päälle ja sen jälkeen vieraat lähtivät kotimatkalle.

Heruux??

M&L <3<3

Viime maanantaina olimme kessutreffeillä pirkkalan koirapuistossa. Annukka ja kessupojat tulivat kanssamme puistoilemaan. Olimme klo.19.00 aikoihin keskenämme puistossa toivoen että sama jatkuisi, mutta yhtä-äkkiä paikalle lappasi oikein uralla porukkaa... Kaiken lisäksi kaikki olivat uroksia... Nuori staffi oli aika ärhäkkä, mutta onneksi sen omistaja tajusi jonkun ajan päästä lähteä puistosta pois. Joten suuremmilta yhteenotoilta vältyttiin. Näimme myös melkein täysin karvattoman kessun... Herra oli jo 8 vuotias ja sen omistajille oli myyty eläinkaupassa furminaattori avuksi turkin harjaamiseen. Miten voi myyjä väittää, että furminaattori on oikein sopiva kessun turkin hoitoon. Oli sitten lähtenyt hieman enemmän mitä piti, eikä karva ole kasvanut takaisin. Kynimisestä oli kuulemma aikaa jo melkein puoli vuotta. Karvoja tai ei, tämä kessu herra päätti pistää meidän pennun aivan matalaksi. Vaikka kuinka monta kertaa jästipään omistajat hakivat sen pois Miron selästä. Eipä Miro hirveästi kantaansa puolustanut, antoi vain toisen pyöritellä itseään. Taisi olla pojalla hieman pattereista virta vähissä, kun ei yhtään vastustellut.

Keskiviikko-iltana lähdimme pitkästä aikaa reissuun. Ensimmäinen etappi oli Jyväskylä, missä vietimme yön Antun isällä. Poika oli aivan täpinöissä uudesta ympäristöstä, eikä olisi millään malttanut käydä nukkumaan.
Torstaina jatkoimme matkaa Joensuuhun. Niittylahdessa Miro pääsi illalla vapaana pellolle juoksemaan. Tästä pääsemme tämän hetken polttavaan puheenaiheeseen: murrosikään... Eipä ollut pojalla korvia ollenkaan sillä reissulla. Ei todellakaan tullut luokse, kun sitä kutsui. Ensimmäiset murkku-oireet ilmenevät vahvasti yli-itsepäisenä käyttäytymisenä, korvien kantamisena vain ulkonäön vuoksi, sekä hihnassa vetämisenä. Täytyy siis ottaa kaikki hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti seuraavat 6kk... Varmaan aivan mahdollista olla menettämättä hermoja kertaakaan!?!? No metsäreissulla Mirolla oli ainakin kivaa!! Se kävi uimassa jokaisessa p****a lätäkössä mitä löytyi. Poika pääsi samoilla vauhdeilla suoraan ulko-ovelta suihkuun lenkin jälkeen.
Ilmeisesti Mirosta on myös tulossa oikein naistenmies. Eilen Joensuun koirapuistossa oli IHANA samanikäinen sekarotuinen neiti. Miro oli koko ajan nartun haarovälissä haistelemassa ja maistelemassa... Eipä aikaakaan, kun ensimmäiset selkäännousuyrityksetkin kokeiltiin. ONNEKSI Miro uskoi meitä, eikä kokeillut moista enää uudelleen. Saa nähdä miten hormonimuutokset vaikuttavat koiran sosiaalisuuteen ja käyttäytymiseen ylipäänsä.
Tänään olimme Ilomantsissa hankkimassa raikkaanilman myrkytykset, ulkoillen suurimman osan päivästä. Kävimme Pääskynpesän rannalla kävelyllä ja myöhemmin metsässä puolukoita keräämässä. Mirolle maistui tänään puolukka sekä "tänne" käsky. Hyvä niin! Silloin, kun koira on hyvällä tuulella se kyllä tottelee todella hyvin, kun muistaa sitä siitä palkata.

Huomenna mennään taas harjottelemaan mätsäreihin ja ajellaan niiden jälkeen kotiin Tampereelle.

Oravahuuli

Kettukuono