"Hei kuuraparta"

Kauan sitä odotettiin ja hujauksessa se oli ohi. Raskas viikonloppu takana, mutta oli se sen arvoista. Miron henkilökohtaisilla tuloksilla ei hirveästi juhlittu, mutta onneksi sitä osaa olla onnellinen kaikkien menestyksestä! Jos joku ei sitä vielä tiennyt, viikonloppuna oli näyttelyihmisten vuoden kohokohta, Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 näyttelyt.

Matkasimme jo torstaina Lahteen Leevi-veikan ja porukoiden tykö. Perjantaina kävimme vielä 1,5 tunnin metsälenkillä, vaikka hieman mietitytti miten kessulapsi jaksaisi viikonlopun hälinän. Koiramaiseen tapaan kummatkin riekkuivat tietenkin turkkinsa siihen kuntoon, että pääsivät vielä illalla pesulle.

Lauantaiaamuna koirat kuitenkin heräsivät virkeinä, ihmiset eivät. Kunhan sängystä pääsi ylös ja muisti miksi oli herännyt niin kummasti sitä virkistyi. Pääsimme matkaan ajoissa (!!) ja löysimme jopa hyvin perille. Kessujen kehä alkoi jo 9.30 joten 8 jälkeen ei paikalla vielä ollut hirveästi porukkaa. Olimme sopineet, että Anttu esittää Miron lauantaina ja minä sunnuntaina. Kuitenkin minulla oli jakku ja mustat housut mukana jos Pia tarvitsisi apua kasvattajaryhmässä.
Kehässä Miro käyttäytyi ja esiintyi hyvin. Näyttelyissä poikaa toivoisi aavistuksen "eläväisemmäksi", vaikka kotona über rauhallista koiraa arvostaakin. Miro antoi reippaasti tunnustella itsensä ja lyllersi omaan tapaansa liikkeitä arvosteltaessa. Miro sai ERIn ja kilpaluokassa tuli toinen sija ilman SA:ta. Velipoika Hook oli sen sijaan ilmiliekeissä. Ensin junnujen ykkönen ja lopuksi vielä ROP. Päivän saldo Huketsulle siis HeJW-11 ja HeW-11 tittelit nimen eteen. Ei paha 10 kuukautiselta nuorukaiselta. Miron sisko Mila (I. Xmas Party) nappasi nartuissa HeJW-11 tittelin ja oli PN4. Luna sai myös hienosti ERI:n SA:n kera.
Kasvattaja heitti villin kortin kasvattaluokkaan ottaen kolme X-pentua (Hookin, Miron ja Milan), sekä 1,5 vuotta vanhan Pepsi tytön. Suureksi yllätykseksi tuomari valitsi meidät rodun parhaaksi ryhmäksi. Tämä tiesi pitkää iltaa etenkin koirille, joiden pitäisi jaksaa vielä seuraavana päivänä. Koitoksen jälkeen ei harmittanut yhtään jäädä odottamaan myöhässä olevia ryhmäkehiä. Parhaat kasvattajaryhmät tuomaroi Rainer Vuorinen. Ensimmäinen tunnemyrsky kuohahti, kun meidät ohjattiin isossa kehässä jatkoon. Minä en muista puoliakaan tapahtumista, niin jännää se oli!! Pienellä säädöllä saimme koirat seisomaan nätisti ja tuomari juoksutti meitä tarkastellen koirien etu- ja takaliikkeet. Jatkossa oli seitsemän ryhmää ja loppuun asti sai jännittää sijoittumista. Tuomarin tehtyä päätöksensä kuuluttaja julisti valinnat. Neljänneksi kauneimmaksi kasvattajaryhmäksi valittiin Ikurin keeshondit!! Tunne oli todella mahtava. Varmasti aina tuntuu hienolta sijoittua isoissa kehissä, mutta minulle kokemus oli ensimmäinen ja varmasti ainutlaatuinen!! Siitä suuri kiitos Miron upeille kasvattajille!!

ERI JUK2
Hyvän kokoinen uros, antaa hieman pitkän vaikutelman. Kaunis pää, hiukan suuret korvat. Hienot silmät. Hyvä kuono-osa. Hyvä pigmentti ja kaula. Hieman lyhyt olkavarsi. Ikäisekseen riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvin asettunut häntä. Hyvät takakulmaukset. Hyvä karvapeite, voisi olla enemmän värivaihtelua. Hyvät sivuliikkeet. Hiukan ahtaat takaliikkeet ja löysät etuliikkeet. Hyvin esitetty.

Tuomarina Fredrik Nilsson, Ruotsi

Jännittää jännittää

Lisää kuvia lauantailta TÄÄLLÄ

Sunnuntaina otettiin kaikki uusiksi ja jälleen olimme ajoissa (!!) paikalla. Oli minun vuoroni esittää Miro ja Anttu pääsi handlaamaan Milaa junnunarttuihin, kun Miron siskon omistaja oli tipsukehällä. Kilpailuluokkaan Arja kuitenkin kerkesi takaisin. Veljesten osalta päivä meni pitkälti samalla kaavalla kuin lauantaina. Mirolle sileä ERI ja Hook vei JV-11 tittelin ja oli vielä PU4. Nartuissa Luna oli JUK3 ja Mila jäi ilman kilpailuluokka sijoitusta. Kummatkaan nartuista eivät saaneet edes SA:ta. Tuomari ei lämmennyt ollenkaan meidän koirille ja lauantain upea menestys vaihtui hieman pettyneisiin tunnelmiin. Kokeilimme onneamme vielä kasviksessa, mutta jäimme kolmannelle sijalle ilman KP:ta. Eerondaalin pörröpöksyt sen sijaan pitivät kessujen lippua korkealla, kun Maukka (E. Ivalo) oli ROP (V-11) ja kasvattajaryhmä niin ikään rodun paras. Lopuksi poppoo selvisi vielä hienosti jatkovalintoihin illan isoissa kehissä.

ERI JUK2
10kk. Erinomainen kokonaisuus. Neliön mallinen, sopiva luusto. Ihastuttava pää missä erittäin tyypillinen ilme. Tummat silmät, pienet korvat. Keskipitkä kaula, vahva selkä. Korkealle asettunut häntä. Kohtuulliset kulmaukset. Pyöreät tassut. Sulava liike. Erinomainen harmaan sävyinen karvapeite. Erittäin hyvin esitetty.

Tuomarina Guido Schäfer, Saksa

Kuvia sunnuntailta TÄÄLLÄ

Kotiin lähdön aika koitti ja teimme varmaankin sedan-autojen pakkaus ennätyksen. Tampereelle asti kyytiin tuli Pia ja Ida, sekä Pepsi ja Luna. Mukaan piti änkeä lisäksi neljän ihmisen pitkän viikonlopun vaatteet ja muut härpäkkeet ja kolmen koiran näyttelykamat. Takakonttiin mahtui mm. kangasboksi, Miron muovinen lentoboksi, trimmauspöytä ja ainakin miljoona kassia. Loput tavarat pakattiin takapenkille ja koirat sulloivat itsensä mihin nyt mahtuivat. Miro matkusti minun jaloissa apukuskin penkin edessä ja Luna Idan sylissä. Pepsi änkesi itsensa minun penkin alle Pian jalkoihin, eikä sukelluksen jälkeen koirasta näkynyt karvaakaan. Väsy painoi koiria niin paljon, että auton startattua jokainen nelijalkainen karvakerä nukahti niille sijoilleen. Meillä ihmisillä matka meni joutuisasti viikonlopun tapahtumia kerratessa ja etenkin lauantaita fiilistellessä.
Kävimme vielä illalla hakemassa mäkkäristä pojalle juustohampparin. Miro jaksoi etenkin lauantain niin upeasti, että tietysti piti hakea sille erikoisherkku. Maanantaina tulikin koettua aika konkreettisesti miksi koiralle ei pitäisi syöttää semmoista moskaa... Kyllä pihalle kerettiin, mutta pojan pöksykarvoissa luki aika selkeästi mahan ja suoliston mielipide roskaruokaan. Onneksi sentään otimme purilaisesta toisen sämpylän puolikkaan pois.

Lisää juustohamppari fiilistelyä löydät TÄÄLTÄ

Miro oli aika raato maanantaina ja me porskuttelimmekin jätkän kanssa unia puoleen päivään asti. Kävelylenkki riitti sinä päivänä ja onneksi keräsimmekin voimia seuraavalle päivälle. Nimittäin lumi satoi maanantai yönä ja Miro oli niiiiin tohkeissaan, kun kävimme aamulenkillä. Se oli sen moista riekkumista ja kenkien kyttäystä siinä toivossa, että jonkun luminokareen sattuisin sille potkaisemaan. Illalla lähdimme vielä koirapuistoon nautiskelemaan kunnon talvesta ja toivottavasti pysyvästä semmoisesta.
Jotenkin tuo jätkä muuttuu koko ajan enenmmän siihen suuntaan, että vain harvat ja valitut saavat leikkiä hänen korkeutensa karvakeisarin kanssa. Puistossa olisi ollut muutama potenttiaalinen kaveri ehdokas, mutta herra mielummin puuhaili omiansa ja välillä kävi kosiskelemassa yhtä narttua. Selvästi hormonit alkavat vahvistamaan sukupuoliviettiä niin, että jokainen narttu pitää haistella erittäin tarkasti. Ainakaan vielä se ei ole alkanut ärhentelemään muille uroksille, vaikka joku yrittäisi tulla kolmanneksi pyöräksi lemmenlaivaan.

Tänään kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Ihan kaikki lätäköt eivät olleet vielä jäässä ja pari kertaa piti kieltää poikaa syöksymästä kuraan. Nytkin ulkona sataa valkoisia rättejä ja Miroa ei meinaa saada takapihalta sisälle. Jouduin hakemaan sen sisälle ja kantaessani kakaraa se protestoi koko matkan öristen minulle. Varmaan se voisi leikkiä lumessa maailman tappiin asti. Varmasti monet koiranomistajat huokaavat helpotuksesta jos pikku pakkaset ja lumi vain pysyisivät, eikä koko ajan tarvitse olla imuroimassa hiekkaa sisältä.
Tämä talvi tulee olemaan aika hiljaiseloa mitä näyttelyihin tulee. Mätsäreitä näyttäisi olevan muutama ja helmikuussa olisi tarkoitus mennä Keuruun ryhmänäyttelyihin.

OMG!!! Sulla on käsissä LUNTA!!

No heitä JO!!

Näin ne kessut ponnistaa

Ja krokotiilit näin

KungFuKessun kurkipotku

Loppusanoiksi laitettakoon, että pikku X-pennut täyttivät siis kuun vaihteessa 10 kk!! Ei voi uskoa, että kaksi nopeaa kuukautta ja ensimmäinen vuosi tulee täyteen!