- Tuijota koiraasi silmiin ja yritä väittää, ettei eläimillä ole sielua -

[Victor Hugo]

Kaamoksen poikasta kirjoitusinnossa :). Eipä mitään ihmeempiä viimeaikoina ole tapahtunutkaan.
Ida ja Luna-sisko ilostuttivat arkeamme viime vkl ja teimme ihanan rentouttavia metsälenkkejä talvisissa maisemissa. Meidän piti myös mennä mätsäreihin ja kävimme pyörähtämässä Lielahdessa, Kodin 1:n parkkihallissa todetaksemme, että emme jaksa jäädä sinne pölyyn ja meluun odottamaan vuoroamme. Siellä oli niin paljon koiria, ettei niin isoissa mätsäreissä kyllä ikinä olla oltu. Jonotimme aikamme ja ilmoittautumisvuoron koittaessa kysyimme, kuinka monta koirakkoa on jo kerennyt paikkansa lunastamaan. Vastaus oli yli 60 ja koko ajan tuli lisää. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme, ettemme tällä kertaa osallistu karnevaaleihin. Tapahtuma sattui Loppiaispäivälle ja joku muukin oli päättänyt lähteä mätsäreihin :).
Voi että oli Miro taas onnessaan, kun Lunde oli sen seurana. Se on jännä, ettei Miro yritä kosiskella Lunaa edelleenkään yhtään. Poikkeuksetta kaikki muut nartut ovat tyttöystävämateriaalia ja niitä pitää hurmata kaikin voimin ja keinoin. Tänäänkin Miro yritti iskeä 4,5kk corgi tyttöä... En tajua miten niin nuori narttu voi haista niin hyvälle!? Vissiin hormoonit hyrrää ja kovaa.

Miro ei millään suostunut nostamaan korviaan :)

Luna poseeraa

Miro tekee lumienkeleitä...

Tässä on selvästi otettu mallia jenkkifutiksesta

Pakkanen ja lumi ovat aiheuttaneet koiraparalle hirmuisen ongelman. Sillä kertyy anturoihin lunta ja ilmeisesti tassupohjista tulee sen verran lämpöä, että se sulattaa lumen koviksi jääkököiksi kiusaamaan askelta. Miro kun on tunnetusti aika herkkis, niin se alkaa jossain vaiheessa lenkkiä "ontumaan". Tästä seuraa se, ettei kertakaikkiaan voi kävellä enää askeltakaan ja sitten herra kirputtaa tassunsa melkein irti... Ei sen puoleen, voihan se tehdä aika kipeääkin, kun jääpalat ovat välillä hirmu isoja ja teräväreunaisia. Toissapäivänä ostin Mirolle tossut poistamaan edellä mainitun ongelman. Ihan hyvän oloiset neopreenistä tehdyt tassutumput, joissa on muoviset lätkät pohjissa. Niissä on vielä kaksi tarrakiinnitystä ja luulisi, että ne jos jotkut pysyisivät tuon spurtti-offroad-koiran kintuissa. Eläinkaupalta kotimatkaa ehti kulua 50m, kun jo pakkasin tossut reppuun. Hyvän tekniikan koira keksi, kun se ensin räpisteli kinttujansa joka askeleella ja viimeisteli homman hyppimällä syvässä hangessa muutaman kerran. Ei yhtään hävettänyt itse rämpiä perässä ja sukeltaa etsimään kadonneita tossuja... Täytyy yrittää joku päivä uudestaa ja puhtaasti kieltää sitä tekemästä moista. Ilmeisesti niitä ei edes ole suunniteltu pysymään jaloissa lumihangessa joten täytyy yrittää totuttaa Miro uusiin kenkiinsä tiellä, missä ei ole paljoa lunta.
Toinen vähän surkuhupaisampi lumiongelma esiintyy leudommilla keleillä, elohopean pyöriessä nollan tuntumassa. Nimittäin torstaina metsässä hiippaili mustavalkoisesta elokuvasta varastettu joulukuusi lavaste. Kovasti se muistutti meidän Miroa, mutta siitä roikkui erikokoisia valkoisia koristepalloja. No Mirohan se oli, matkassaan miljoona kiloa lunta. Valehtelematta isoimmat olivat 15cm halkaisijaltaan. Se vasta Miroa suututtaa ja matka katkesi vähän väliä lumen poiston merkeissä. Lisäksi se karva mikä jäi vangiksi pallon sisään oli aivan takussa. Kotona, koiran kuivettua sain aukoa rastoja muistuttavia takkuja pojan mahasta ja etujaloista. Olen miettinyt jotain fleecepukua missä on puntit, mutta ei yhtään tekisi mieli pukea tuolle karvakerälle mitään päälle. Sillä on aina lenkillä muutenkin niin turkasen kuuma. No saa nähdä miten tämä sää kehittyy. Jos vain pakkaset pysyvät, ei lunta keräänny turkkiin niin paljoa.

Toivottavasti pakkaset pysyisivät ja se avittaisi Miron pohjavillan kasvua. Keuruun ryhmis lähestyy uhkaavaa vauhtia, eikä karvatonta kessua ole ikinä kiva viedä näytille. Koirapuistossa ihmiset hieman huvittuvat, kun totean Miron olevan huonossa karvassa. Niin pöyhkeältä se muiden silmään näyttää. Lisäksi minä ikävöin harjaamista. Nyt riittäisi vartin pikaharjaus kerran viikossa, mutta minä supsuttelen poikaa välillä vähän turhaankin. Niin kivaa ja rentouttavaa se on :)!! No jos tuossa keväämmällä olisi sitten harjattavaa kaksin verroin ;)