Toissa viikonloppuna saimme Leevin ja taustajoukot kylään. Ei tarvinut pariin päivään huolehtia Miron viihdyttämisestä. Yhdessä lenkkeilyä ja seurassa rentoutumista oli silloin ohjelmassa. Pääsin myös esittelemään Viiville Miron hienoja TOKO taitoja, jotka tosin koostuvat yhdestä liikkeestä; sivulle tulosta. :) Mutta se onnistuu jo kaikista lähestymiskulmista, sekä läheltä tai kaukaa kutsuttuna. Hitaasti, mutta varmasti. Se on meidän motto, mitä harrastuksiin tulee. Ollaan otettu myös paikkamakuu käsittelyn alle. Aina ennen ruokaa minuutin pituisena ja lyhyellä etäisyydellä, sekä välillä pitkin päivää jos tylsyys iskee. Se menee kyllä niin hyvin, että voisi ottaa pikkuhiljaa haastettakin mukaan. En muista olisiko kertaakaan koira noussut tai vaihtanut asentoa makuulla. Tosin Miro makaa aavistuksen vinossa ja pitää hioa kauneuspilkut vielä kuosiin.
 |
| (c) ViiviW |
 |
| (c) ViiviW |
 |
| (c) ViiviW |
Miro pääsi viime viikolla hierojalle. Poika on jonkun aikaa oireillut mahdollisia jumeja tai pahimmassa tapauksessa huonoja lonkkia/polvia... Se sätkii välillä, aika harvoin makuulta noustessa lähinnä oikeaa takajalkaa. Haluttomuus ottaa pitkää raviaskelta ja peitsaaminen voivat olla joko koiran laiskuutta tai merkki siitä, että takapää tai/ja selkä on jumissa. Miro myös kertoo selkeästi tuntevansa epämukavuutta, kun sen takajalkaa nostaa sivulta ylöspäin (lumikökköjä takajalkojen välistä pois harjatessa en jaksa heittää koiraa selälteen). No menimme hierojalle ja ensin tutkailtiin liikkeitä. Takapotku oli kuulemma olematon ja Miro olisi siinä tilanteessa myös nostanut mielummin laukan, kuin ravannut reipasta pitkää askelta. Itse hieronnan ajan Miro käyttäytyi niin reippaasti, että saa olla ylpeä. Täysin uusi paikka ja tuntematon ihminen pitämässä maassa ja välillä aiheuttamassa kipua. Itsekin istuin koko ajan lattialla ja silittelin pojan päätä. Välillä silmät eivät millään meinanneet pysyä auki ja Miro rentoutui nautimaan käsittelystä. Onneksi kyljellään oleminen on varsin tuttua harjauksen puolesta. Aikansa hieroja väänteli käänteli ja testaili. Miro oli aivan jumissa. Etenkin takaa, mutta myös edestä. Etureisi tuntui tädin käteen jänteeltä, niin kireänä se oli. Hyvä uutinen oli, että hieroja, joka on toiminut 7 vuotta eläinlääkärin avustajana ei tuntenut mitään hälyyttävää pojan polvissa. Lumpioita ei edes tuntunut kunnolla saatika, että ne olisi esim. muljunut käsittelyssä. Kuitenkin hän epäili, että Miro olisi jossain vaiheessa reväyttänyt joko selkänsä, tai toisen takajalan ja lihakset olisivat sen takia menneet niin jumiin. Myös kasvuvaiheen loppuminen yhdistettynä runsaaseen liikuntaan voi kuulemma helposti aihettaa lihaksissa jäykkyyttä. Perjantaina mennään uudestaan ja katsotaan onko viime kerrasta tullut mitään muutoksia.
 |
| Vakava kukkulan kuningas |
Viime lauantaiaamuna saapui erityislähetys, nimittäin Luna systeri. Saimme Lunden päiväksi hoitoon ja Ida liittyi seuraamme vielä samana iltana. Kävin päivällä koirien kanssa Niihamassa metsäilemässä, vaikka hieman jännitti hallita kahta koiraa yksinään. Erittäin kuuliaisia lapsoset olivat, eikä kumpikaan aiheuttanut lainkaan stressiä vaan sisarukset kiirehtivät luokse aina kutsuttaessa.
Sunnuntaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa mätsärit. Ne järjestettiin onneksi parkkihallissa pakkaselta piilossa. Koirat.comissa oli osallistujille ilmoitettu hallin olevan pois käytöstä tapahtuman ajan, mutta kaikki citymarketin asiakkaat ajoivat autonsa sinne. Noin neljäsosa oli varattu mätsäreille, joten ilma oli sakeana pölystä. Koirien jalat olivat aivan kamalan näköiset sen jäkeen. Ilmoittautumisessa muistimme pyytää muutaman koiran meidän väliin, ettei tarvitsisi heti ensimmäisessä kehässä kohdata. Luna ja Ida menivät ensin ja saivat hyvällä suorituksella punaisen nauhan. Minulla oli erikoisherkkuja, lihapullia palkkana, joten Miro oli omassa kehässään erityisen hyvin kuulolla. Se seisoi hyvällä ryhdillä ja sain sen juoksemaan vapaalla hihnalla!!! Se liikkui niin paljon paremmin, kun viitsi itse pitää päänsä ylhäällä, eikä roikottamiselle ollut tarvetta. Saimme punaisen nauhan ja pääsimme Lunan ja Idan kanssa samaan kehään. Nauhakehässä Miro oli todella hyvässä iskussa ja pääsimme neljän parhaan joukkoon. Neljännen sijan tuomari päätti nopeasti, mutta meitä hän halusi vielä juoksuttaa kertaalleen. Tuomari kyykistyi keskelle kehää tarkastelemaan liikkeitä ja siitäkös Miro kummastui. Se olisi väkisin halunnut mennä tarkastamaan mitä ihmettä se tyttö oikein kyykki. Eli kolmas sija napsahti siitä hyvästä meille. Kahta kessua ei tuomari halunnut sijoittaa, joten Luna sai tyytyä tällä kertaa vain hyvään näyttelyreeniin. Ne olivatkin kenraalit ennen ensi vkl Keuruun ryhmänäyttelyitä. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on ollut kehässä ja nämä mätsärit tulivat hyvään väliin. Sama juttu oli Idalla ja Lunalla, joten hyvä mieli jäi myös heille. Palkinnoksi tuli kerrankin jotain hyödyllistä: kaksi 2kg Orijen pussia ja yksi 2kg Acana pussi. Miro syö tällä hetkellä Orijenia joten pussit kaadettiin samantien Miron oman ruoan sekaan.
Jännittää todella paljon se Keuruu. Kiva mennä ensimmäistä kertaa virallisiin näytille ilman Hookia, joka saa Miron näyttämään aivan pikku pojalta. Siellä on kuitenkin tiukka tuomari, eli kaikki on mahdollista.
 |
| Karvaton melkein vuotias :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti