"I won't run, I won't fly. I will never make it by without you"

Reissusta kotiutuneena tylsä arki painaa taas päälle. Olen ollut kotona jo kolme kuukautta parantelemassa leikattua olkapäätä ja luultavasti vielä viikko jos toinen on edessä. Ainoa mikä on pitänyt pääni edes jotenkuten kasassa on Miron seura. Anttu tekee 12,5 tunnin työvuoroa kolme-neljä päivää viikossa. Toisin sanoen olisi todella ankeaa jos ei olisi tuota karvaturreloa seurana pitkinä päivinä! Mirolle on huomattavasti kivempi jutella kuin esim. seinille :) Miro kuuntelee turinoitani korvat höröllä ja välillä ilmoittaa oman mielipiteensä tuhahtamalla tai mouruamalla lauseeni jälkeen. Miron kanssa on kiva käydä kävelylenkeillä, etenkin kun se ei vedä juuri ollenkaan. Välillä se jaksaa aukoa päätään vastaantulevalle koiralle, mutta lopettaa heti, kun päästään ohi. Tämä ei ole koskaan äitynyt suureksi ongelmaksi ja pikku reenillä se reagoi koko ajan vähemmän ja vähemmän. Poika tulee kaikkien koirien kanssa toimeen ja sen kanssa on helppo mennä koirapuistoon. Mutta jos koirien määrä lähenee kymmentä, muuttuu Miro yleensä aika välinpitämättömäksi muita kohtaa. Ei poika silti aiheuta ikinä ongelmia puistossa, vaikka selvästikään se ei pidä siitä jos on liikaa koiria ympärillä.

Palataan vielä hetkeksi viime viikon reissutunnelmiin. Joensuussa Miro pääsi pari kertaa metsään pinkomaan ja sitä tämä poika edelleen rakastaa yli kaiken! Eräänä aamuna Anttu oli Miron kanssa pöpelikössä rämpimässä ja kaikki meni oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli oja. Ojan pohjalla oli reilusti vettä ja vaikka Anttu kuinka kielsi, oli herra pistänyt muuten niin kuuliaat korvansa luimuun ja painanut mutkat oikoen rapakkoon kuraamaan itsensä. Ehkä se oli mutakylpyä vailla :)

Kävimme myös tervehtimässä Seeslahden aikusia kessuja sekä aivan syötävän suloisia 6 viikkosia pentuja. Pentukuume nousi aivan uudelle tasolle niitä palleroita seuratessa. Oli huippua nähdä myös Ikurin Tua Res VD eli Pommi! Kumpa Mirostakin kasvaisi yhtä komea poika! Katjan toinen uros Marzi oli myös todella valloittava pakkaus. Melkein kymmenenvuotias herra kun vaihtoi minun ja Antun syliä edestakaisin kerjäten herkeämättä rapsutuksia.

Jyväskylässä vierailimme kasvattajalla ja yllätykseksi oli Pepsi vaihtunut Keksiin! Neiti oli lähtenyt Tartoon näyttelyreissuun ja hoitoon oli tullut myös yksi komeimmista kessu uroksista, Ikurin Stella Polaris "Keksi". Iso herra ei oikein pitänyt Mirosta, eikä lämmennyt tälle, vaikka yritimme tutustuttaa pojat yhteisellä lenkillä. Talon emännät Numa ja Nalakaan eivät suoranaisesti hyppineet onnesta nähdessään tenavan saapuvan. Mutta kuten aina, yrittävät rouvat kertoa mielipiteensä meille ihmisille, ennemmin kuin vaivautuisivat noteeraamaan Miroa. Etenkin Numa on niin hassu, kun se ei periaatteesta halua olla missään tekemisissä Miron kanssa. Kuitenkin meidän huomaamatta, nurkan takana, tekee sen mieli ihan pikkusen vaan tehdä tuttavuutta Miron kanssa. On se vaan niin hurmaava mummeli <3.

Miro <3 Mummeli 4Ever

Vatasilta suuntasimme kaverimme tupareihin. Etukäteen tiesimme, että talon yläkerrassa asuu mäyräkoira uros. Mäyriksen omistaja oli vakuuttanut, että maastomakkara tulisi kyllä toimeen Miron kanssa. Noh, toisin kävi. Astuessamme sisään mäyris tulistui hetkessä, eikä hyväksynyt poikaa reviirilleen ollenkaan. Ensimmäistä kertaa Miron rintakehästä kuului myös matalaa murinaa takaisin... Junnun (mäyriksen) omistaja kertoi uroksen olevan hyvin epävarma muista koirista. Emme kauaa kerenneet ihmettelemään tilannetta, kun Junnu oli Miron kaulurissa kiinni. Totesimme, että parasta olisi pitää koirat erossa juhlien ajan, koska paikalla oli melkein 30 ihmistä ja meno oli jo muutenkin aika railakasta. Koska mäyriksen omistaja ei oikein tajunnut, että pojat eivät tule toimeen keskenään, pettivät "turva järjestelyt" pariinkin kertaan. Kun Junnu tuli uudestaan alakertaan, huomasin kuinka Miro yritti antaa Junnulle rauhoittavia eleitä kääntäen päänsä poispäin. Mäyris oli kuitenkin todella reviiritietoinen ja se halusi selvittää asian hammasta vaihtaen. Minä nappasin Miron syliin ja Junnu siirrettiin pois alakerrasta. Tästä selvittiin ilman veren vuodatusta luutavasti koska Mirolla on niin paksu turkki. Nimittäin karvatupon oli mäyris saanut pojasta irti.
Miro oli koko illan reipas penneli kaikkien niiden ihmisten keskellä. Se kävi jokaisen luona vuorotellen hakemassa rapsutuksia ja katsomassa olisiko kenelläkään antaa yhtään herkkuja. Junnun vierailu toistui uudelleen ja nappasin taas Mirkun syliini. Tämän jälkeen päätimme viedä pojan autoon nukkumaan. Mäyris tuli jälleen(!!) alakertaan ja etsi kuumeisesti Miroa joka paikasta. Kun se totesi olevansa ainut nelijalkainen alkoi se tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tappijalalla oli hyvin ikävä tapa antaa vastarakkautta. Se yritti nylkyttää jokaista rapsuttajaansa... Kielloista suuttuen se meni vielä prostestiksi pissaamaan matolle. Ihana koira!! :/
Jäimme kaverillemme yöksi ja juhlioiden lähdettyä haimme Miron sisälle nukkumaan. Loppuyö oli rauhallinen eivätkä koirat olleet seuraavana aamunakaan kontaktissa keskenään.

Syysmuotia

Olin muutama päivä sitten Miron kanssa täällä Tampereella koirapuistossa, ensimmäistä kertaa mäyris-kessu mittelön jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännitti miten herra reagoisi muihin uroksiin reissun jälkeen. Kuin tilauksesta oli puistossa (hitsi kun en muista rotua) pieni tappijalkainen, pystykorvainen nuori uros. Igor on myös semmoinen nylkyttäva tapaus ja viimeiseen asti mietin miten Miro tilanteen hoitaisi. Vanhoihin tapoihin oli näköjään palattu, eikä Miro virkannut Iksun lähentelyistä ollenkaan. Samalla toivoisin, että Miro alkaisi pikku hiljaa saamaan vähän egoa itselleen. Se nimittäin antaa kaikkien koirien hyppiä sen selkäänsä ja todella harvoin se mitään siihen sanoo.

Syysmuotia Vol.2

Joudun heiman perumaan puheitani pojan säkäkorkeudesta... Otimme ison kirjan avuksi mittaamiseen ja vakaan 90 asteen vaikutus on selvä. Vaikka kuinka mittaa saa tulokseksi korkeintaan 43,5cm. Hitsi sentään!! Toisaalta olisi lottovoitto agilityyn, jos säkä ei ylittäisi 43,9cm, mutta näyttelyiden kannalta se voi olla huonompi juttu. Ei Miroa voi kehästä potkia pois, koska se on joka tapauksessa vähintään 43cm, mutta arvosteluun se saattaa vaikuttaa. Viikon päästä on Jyväskylä KV ja siellä näkee tuleeko tuomarilta kommenttia koosta. Hoikka-poika-Miron paino on pysyy sitkeästi alle 14 kilossa ja etenkin näyttelyiden tiimoilta meillä alkoikin projekti: "Mirolle massaa". Hölkkä- ja metsälenkkejä siis tiedossa ja pikku hiljaa se kunto ja lihaksisto alkaa kasvamaan. Pojalla on myös ihmeellisen reipas ruokahalu ja se onkin syönyt hieman isompia annoksi skipaten ainoastaan yhden melkein kolmen viikon aikana. Huomattava parannus aikaisempaa, kun herra saattoi paastota kokonaisia päiviä. Tulisi jo lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa hangessa!!

9kk