"Boy you'r my lucky star"

Kylläpä ottaa päähän, kun ei saa aikaiseksi kirjoitella blogiin kuulumisia... Taas on luvattoman kauan kestänyt viime päivityksestä, vaikka fakta-haasteenkin olen saanut jo ajat sitten. Ehkä tahti hieman piristyisi, kun pystyy pitkästä aikaa näpyttelemään kahdella kädellä :)

Aloitetaanpa 8:lla faktalla!

1. Kerran kun sitä kokeilee on koukussa... Tämän elämäntyylin valitseminen on kuin huumetta, eikä ilman sitä voi enää elää. Luulenkin, että lopun elämääni tulen jakamaan elinympäristöni koiran kanssa. Arki olisi tappavan tylsää ilman koiraa!

2. "Oman" rodun löytäminen voi olla vaikeaa. Kantapään kautta opimme, että rotu, mikä viehättää olemuksellaan ja ulkonäöllään ei välttämättä ole itselle sopiva rotu. Meillä oli husky, joka ei vain sopeutunut meille asumaan. Jouduimme viemään maailman viisaimman ja energisimmän tytön raskain sydämmin takaisin kasvattajalle. Ennen Miroa olin puhumassa Antulle josko ottaisimme aussien. Kävimme kuitenkin tutustumassa kessuihin ja ihastuimme näihin lämminsydämmisiin karvakeriin. Totesimme myös, että tässä elämän vaiheessa ei ole järkeä ottaa ns. työkoiraa, koska aika ei riitä aktiiviseen harrastamiseen. Miron kanssa voi ja on tarkoituskin harrastaa kaiken näköistä, mutta se ei sitä vaadi niin säännöllisesti, kuin aktiivinen paimenkoira.

3. Me omistajat ja Miro pidämme näyttelyissä harrastuksesta. Näyttelyt kokonaiskäsitteenä on kuitenkin ihan p******ä! Maksetut sertit ja kyvyttömyys iloita toisen puolesta... Onneksi kessukehissä meno ei ole NIIN totista! Koiran esineellistäminen on täysin syvältä! Tiedän tapauksia missä koiralta estetään normaali elämä, ettei sen turkki vaan missään nimessä mene hieman takkuun tai likaannu... Kyllä meidän pentu on pari kertaa näyttelyitä edeltävänä iltana paininut Leevin kanssa niin, että sillä on ollut kaulassa litra kuolaa. Ei voi mitään. Täytyy vain aamulla harjata se pois. Naurettavaa on myös se, että jos koira voittaa esim. ruusukkeen kehtaa omistaja ripustaa sen omaan rintamukseensa kiinni. Haloo! Koira sen voitti ei ihminen :)

4. Maailmassa on tuhottoman paljon koirakouluja ja koulutus tapoja. Mikä piru niistä sitten on SE oikea?? Tätä olen mietiskellyt jo yli vuoden. Vielä en ole löytänyt yhtään tapaa missä olisin täysin samoilla linjoilla metodeista ja periaatteista. Hyvä soppa on hieman kaikesta koostuva :)

5. Olen syvästi sitä mieltä, että jokaisessa lapsiperheessä pitäisi olla koira, tai vähintään kissa! Lapsena saadut kokemukset opettavat käsittelemään eläimiä yleisellä tasolla ja luultavasti vanhempana kunnioitus kaikkea elollista kohtaa on suurempi. Toki ymmärrän, että tämä fantasia ei kaikissa perheissä yksinkertaisesti ole mahdollinen. Etenkin koira vie huomattavan siivun rahaa ja aikaa arjessa.

6. Miro on niiiiiin ihana!! Tätä minä voisin hokea koko päivän sekä Mirolle, että vaikka kaikille vastaan tulijoillekkin. Olkoon sitten tuttuja tai tuntemattomia! On se vaan niin ihana tunne, kun katsot koiraa silmiin ja sanot sille pari kertaa kuinka ihana se on. Tämä ei millään malttaisi istua paikoillaan vaan haluaisi hypätä etutassuilla rintakehääsi vasten ja antaa sinulle huolellisen ja märän korvapesun. Kokeile vaikka! Omalla koiralla on myös uskomaton kyky lykätä itsensä läheisyyteesi, kun sitä vähiten odotat ja eniten halajat.

7. Mitään ei pidä ottaa itsestään selvyytenä, vaan koirasta muokkautuu semmoinen, miksi sinä sen muovailet. Ja tämä väittämä pitää muuten paikkansa vain puoliksi. Käytöstä voi muokata, mutta luonne periytyy. On naiivia ajatella, että koiran voi ottaa mistä vain. Koska käymme koirapuistossa aika paljon, siellä kuulee myös jos jonkun moisia tarinoita. Surullisen moni sanoo oman koiransa kasvattajasta, ettei kyseistä paikkaa suosittele kenellekkään. Epäselvä kasvatustyö ja puutteelliset tiedot voivat johtaa tapauksiin missä oma pikku poochi onkin muutaman kuukauden ikäisenä täysi sekopää ja omaa monia käytöshäiriöitä. Sad, so sad...

8. En ole mikään järin filosofinen ihminen. Jos jo harrastaisin jotain lajia aktiivisesti, olisi tiukassa 8:n-suorassa luultavasti ollut jotain kevyempää luettavaa... Jos näitä asioita alkaa miettimään on vaikea laittaa ajatusvirralle tulppaa :) Miro ei ole mikää penaalin terävin kynä, joten odotan innolla, kun käsi paranee ja pääsen aloittamaan pennelin kanssa puurtamisen. Toko ja agi ovat listalla kärjessä. Saa nyt nähdä mitä tässä vielä päänsä menoksi keksii!

Minä passaisin haasteen Katjalle ja Tinjalle! Ei muuta, kun aivot raksuttamaan ja mennään joku päivä taas vaihteeksi puistossa käymään ;)


Hieman vielä kuulumisia. Miro alkaa olla jo miehen mitoissa! Muutama viime kuukaisi on mietityttänyt, että kasvaako Miro tarpeeksi korkeaksi. Pari päivää sitten epävirallinen mittaus näytti n. 45cm!!! Pojan paino laahaa kyllä hieman. Puntari näyttää 13.8kg mikä on vain parin sadan gramman nousu kuukauden aikana. Tämä selittyy kyllä sillä, että Miro on edelleen aika huono syömään ja onkin tällä hetkellä aika hoikka poika. Kävimme pari viikkoa sitten hakemassa pojalle lihaluita (hevosta... HYI), joita annamme pari kertaa viikossa bonuksena ruuan lisäksi. Ainakaan vielä ei ole ilmaantunut suolistovaivoja ristiinruokinnasta. Miron maha on ollut paremmalla koostumuksella, kun olemme jättäneet dentastixit kokonaan pois. Mikälie niissä sitten mahaa ärsyttää. Tarkoitus olisi tehdä jossain vaiheessa kokeen toinen osa ja katsoa vaikuttaako mahaan jos alkaa taas antamaan yhden dentastixin päivässä.

Ensi vkl on Miron viimeinen pentunäyttely. Tiistaina poika täytääkin jo 9kk! Olemme ilmoittaneet Miron Jyväskylään lauantaille ensimmäisiin virallisiin! Huisia x) Myös joulukuun alussa järjestettäviin Helsinki Winner ja Voittaja näyttelyihin laitettiin ilmot menemään!