Miron arvoisalla palvelijalla, eli blogin kirjoittajalla alkoi kesäloma. Anttu ja Miro noutivat minut töistä perjantaina ja lähdettiin ajamaan Jyväskylää kohti. Siellä leiriydyimme Kotasen rannalle, missä poika sai olla vapaana. Seuraan liittyi Luna-collie, joka nopeasti kertoi Mirolle, että koiramaailmassa tytöt rulaa. Sen jälkeen ei pikkujätkä kehdannutkaan enää ryttyillä. Illasta alkoi satamaan vettä. Majoituksena toimi asuntovaunu, joten koirat jätettiin ulos juoksentelemaan ja painimaan. Saunareissulla molemmat pennut pääsivät järvipesulle ja hetkeksi saunaan. Tämän jälkeen niille ei enää annettu mahdollisuutta kurata itseään. Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Miroa niin reporankana kuin tuona iltana. Noh, ei ihmekkään. Luna on ehkä energisin pentu, jonka olen koskaan tavannut. Melkein 6 tunnin riekkumisen, uimisen ja saunomisen jälkeen Mirosta loppui patterit aivan tyystin. Se piti kantaa saunalta pois ja käyttää nopeasti iltapisulla. Vaunussa se ei sietänyt Lunaa lähellensä enää ollenkaan, oli nimittäin niin väsy puntissa. Lunan mielestä leikit olisivat voineet vielä jatkua tovin, mutta hetken päästä sekin rauhoittui nukkumaan.
Lauantaina ajoimme Ilomantsiin sukujuhliin. Edellisen illan riekutuksen jälkeen koko matka itärajalle meni Miron osalta nukkuessa. 5 tunnin ajon jälkeen oli kiva ojennella kinttuja ja todeta, että taas ollaan niin korvessa, että saa olla ihan vapaana. Sukulaisten 10v kääppäsnautseri oli myös paikan päällä. Miro tajusi muutaman murahduksen jälkeen jättää vanhemman herran rauhaan ja kaksikon osalta koko ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Reissaaminen on tuottanut tulosta, sillä vaikka alkuperäisiin suunnitelmiin ei kuulunut, että Miro jäisi yksin hotellihuoneeseemme, me luotimme poikaan ja jätimme sen yksin nukkumaan päiväunia. Kivasti Miro sopeutuu uusiin tilanteisiin, eikä jännittänyt yhtään jättää sitä vieraaseen huoneeseen. Varmaan tilanne olisi ollut toinen, jos se olisi ollut täynnä virtaa. Tällä kertaa se kuitenkin kömpi samantien sängyn alle unille. Samoin yö meni rauhallisissa merkeissä. Aivan kuin olisi kotona ollut :)
Suunutaina minä hyppäsin Miron kanssa Antun serkun Matin ja tämän tyttöystävän Hannan kyytiin ja starttasimme kohti Kuusankoskea. Anttu joutui vielä palaamaan viikoksi Tampereelle töihin. Huomenna on kuitenkin iloinen jälleen näkeminen!! Pysahdyimme Utissa poimimassa kettuterrieri Simon kyytiin. Annettiin poikien tovi puuhastella keskenään ennenkuin jatkoimme matkaa. Kuusankoskella kävimme kylässä mummolla ja sieltä vanhempani tulivat hakemaan meidät Lahteen loman viettoon.
Täälä on muutama päivä vierähtänyt. Miro rakastaa "isoveljeään" Leeviä, eikä Leevilläkään kurjaa näytä olevan kun on seuraa. Hyvin pojat kuluttavat energiaa toisiltaan. Kävimme eilisen hellepäivän jälkeen uittamassa koirat. Ohessa myös huvittava video märästä rotasta, joka kaiketi harrastaa kuivaharjoittelua tai sitten jäi levy päälle uimaliikkeitten osalta...
Tänään oli jännä päivä. Miro aloitti missiuransa ekoilla mätsäreillä. Ikäraja oli 4kk, Mirolla ikää 4kk ja 1päivä :) Mätsärit järjesti Pyreneittenkoirat ry ja ne pidettiin Robin Hoodin pysäköintialueella nastolassa. Mitä voi odottaa, kun vie pienen pennun ensimmäistä kertaa muiden koirien keskelle ja vaatii sitä kestittymään minuun lähes koko ajan... No alussa vähän pöhistiin ja remmottiin muiden luokse. Sitten rauhoituttiin odottamaan omaa vuoroa nätisti. Ensin kaikki pennut menivät samaan aikaan kehään peräkkäin ja juoksimme ympyrän. Teki aika tiukkaa olla niin lähellä toista pentua ilman, että saisi haistella tai koskea. Ihan hyvin se meni kuitenkin. Samalla tuomari ilmoitti arvioivansa koirat luonteen, esiintymisen ja yhteistyön perusteella. Ei rotumääritelmän. Siinä sitten odottelimme omaa vuoroa. Tänä aikana namit ja lelu menettivät arvonsa kokonaan, koska pentu alkoi selvästi väsyä. Aamun poutainen, mutta pilvinen sääkin vaihtui täyteen auringon porotukseen tapahtuman ajaksi. Varmasti aika tukala olo Mirkulla. Vuoromme koittaessa hipsimme kehään ja saimme sinisen. Kuten totesin, Miroa ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut namit, joten se seisoi vähän sinne päin eikä olisi oiken jaksanut tehdä mitään. Juokseminen meni kivasti, jokseenkin vähän löysästi. Olen kuitenkin Mirosta todella ylpeä. Sinisten kehään sain uusia nameja taskuun ja seisotus meni heti paljon paremmin. Koiraa kiinnosti hieman enemmän ja se näkyi välittömästi ryhdissä ja eikä se koko ajan yrittänyt istua. Istuminen tulee Mirolta niin luonnostaan, että siinä on vielä töitä ennen virallisia näyttelyitä. Onneksi on aikaa myös. Anyway, sinisten kehässä meinasin purskahtaa itkuun, kun tuomari palkitsi Miron tsempin kakkos sijalla!!!! Varmaan muutama söpöys piste saatiin, mutta kuitenkin. Leevi-veikka pärjäsi myös mainiosti napaten isojen aikuisten PUN3-sijan. Onnea onnea!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti