"Kun sata salamaa iskee tulta"

Taas on päässyt turhan pitkä tovi vierähtämään päivitysten välillä... Ne kaipailemani kesäilmat varmaan tulivat ja menivät, sen moinen syysmyrsky ulkona on. Tämä sää asia on ollut huvituksemme aihe viime aikoina, koska karski poikamme Mirkku on ilmeisesti jonkun sortin pikkurillikansaa. Jos pihalla on: lätäköitä, tuulista, roskia tai liian märkä maa, on se melkein lamaannuttavaa kulkea moisissa olosuhteissa. Muutenkin kaikista vähänkin inhottavista asioista pitää itkeä ja voi elämä jos sitä vähän toruu ja ottaa karvoista kiinni... Ääni on kyllä sen mukainen.
Yhtenä iltana täällä oli hirmuinen ukonilma. Onnekseni totesin, ettei Miroa vaivannut jyrinä ollenkaan.

Viime viikolla Viivi ja Leevi olivat meillä kylässä koooko viikon!!! Pojilla oli huippu hauskaa, kun sai rillata aamusta iltaan! Kävimme metsässä lenkkeilemässä ja järven rannalla uimassa. Meidän petomme ei ole vesipeto, joten herra tyytyi puuhailemaan muita asioita Leevin ottaessa kaiken ilon irti vetisellä leikkikentällänsä.

Tänään Miro pääsi 16vko rokotuksille. Reissu meni hyvin, jos ei lasketa sen ärsyttävää tapaa pöhistä jokaiselle vastaan tulevalle koiralle. Toivottavasti tapa kariutuu pois kun poika sosiaalistuu enemmän. Nätisti Miro antoi lääkärin tutkia ja rokotuksetkin menivät ilman, että se edes huomasi koko toimenpidettä. Sen varran ahne kaveri on kyseessä, että se suuntaa kaiken huomionsa makoisiin namupaloihin.
Muutama viikko sitten Miron vasen korva eritti aika paljon likaa. Asia korjaantui, kun ostimme apteekista korvahuuhdetta ja putsasimme muutaman päivän tehokkaammin korvia. Tänään pyysin lekuria tarkistamaan korvan ja mitä sieltä löytyikään: ilman mitään oireita, sinne oli kehittynyt tulehdus ja hiivaa... Saimme hoitoon tippoja ja kaikki laittaa peukut pystyy, että hiiva hoituisi kokonaan pois!!!

"Hei hei mitä kuuluu?"

Loppuu ne pitkätkin lomat ja nyt on palattu arkeen. Edelleen niitä kesäilmoja venaillaa. Ensi viikolle vissiin odotettavissa helteitä. Hope so!

Palataan kuitenkin hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Perjantaina olimme vielä yökylässä Antun veljen luona. Kivasti Miro sai reissumoodin päälle loman aikana ja rauhoittui taas nopeasti uuten paikkaan. Lauantaiaamuna jätkää odottikin yllätys. Luna, Miroa viikon nuorempi collie tyttö. Onneksi Jarilla ja Marikalla on iso piha ja että pennut saivat rellästää sielä vapaasti. Alku meni varovaisena tutustumisena. Miro ilmoitti oitis olevansa paikan bossi ja Luna alistui. Nopeasti puntit kuitenkin tasoittuivat ja Luna todisti olevansa täpäkkä tyttö alkujännityksestä huolimatta. Rallia ja telmimistä jatkui niin pitkään, että molemmat olivat aivan puhki. Oli huippua katsella, kun poika sai painia tasaveroisen kaverin kanssa pitkästä aikaa ja se selvästi nautti joka hetkestä.

Joko hyydyttää?

No ei TOD!!

Lauantaina starttasimme auton kohti kotia. Pysähdyimme Jyväskylässä ja kävimme kylässä Ikurin kennelissä. Mirolla oli taas huippu hauskaa, kun se sai tutkaparikseen Pepsin, kasvattajien kohta vuoden ikäisen kessu neidin. Me saimme kahvittella rauhassa, kun Pepsi piti Mirosta huolta pihalla. Pia harjasi jätkän pöydällä ja se sai kehuja siitä, kuinka hienosti se antaa harjata itsensä! Saavuimme myöhään illalla kotiin ja jokainen taisi huokaista helpotuksesta, kun sai nukahtaa omassa kodissa pitkästä aikaa.

P.s. Minä en kestä kuinka tuo rontikka kasvaa vauhdilla. Tänään punnittiin 5,8 iloista kiloa eli 3,2 kiloa enemmän kuin 5 viikoa sitten.

Melkein 5 viikoa sitten