"Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa"

Hei, Lahdessa toimii internetyhteydet. Jee!! Koomasta on herätty takaisin ainakin pääsiäisen ajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa viikossa ja nyt arvotaan mistä muistettaisiin kirjoittaa blogiin. Ensinnäkin, Mirosta on tullut isopieni poika. Motoriikka paranee päivä päivältä ja koko koira kasvaa silmissä. Olemme harjoitelleet paljon seisomista tulevaisuuden näyttelyitä varten sekä aloitelleet katsekontaktin vahvistamista. Selväksi on käynyt, että luonteeltaan herrahan on aika tomera, mutta silti yhteistyöhaluinen. Leikkiessä se vetäisi vastaan vaikka aikojen loppuun saakka. "Irti" käskyn harjoitteleminen on tullut siis tarpeeseen.

Kesä tekee tuloaan ja Mirolla meinasi tulla hätä, kun vessa suli kevät auringon alla. Parin päivän ihmettelyn jälkeen herra hyväksyi kohtalonsa ja alkoi tekemään tarpeitaan ojiin ja tien varteen, vaikka siinä ei valkoista väriä ollutkaan.

Kävimme viime sunnuntaina piipahtamassa Lempäälässä Eerondaalin kennelissä moikkaamassa Miron veljeä Hookia. Pojat kähnäsivät hieman keskenään, mutta innostuivat tutkimusmatkailemaan pihalla rinta rinnan. Ihmettelimme miksi Hookin karva näytti olevan paljon selvempi, vaikka olimme harjanneet Miron läpi kotaisin muutamaa tuntia ennen kyläilyä. Peten salaisuudeksi selvisi kampa. Me olimme pöllyttäneet koko turkin harjalla, mutta Pete neuvoi käyttämään kampaa etenkin jalkoihin ja housukarvoihin. Ainakin tässä vaiheessa harjaaminen sujuu aika mallikkaasti, eikä demoni-kohtauksia ilmene enää juuri milloinkaan. Aina ei jaksa olla aloillaan, mutta aika hyvin poika on alistunut päivittäiselle toimenpiteelle. Joskus sitä joutuu pitämää niskalenkillä, että pöksyt saa ojoon. Tässä todiste.

Lempäälän reissulla puhuimme myös pentujen liikunnan tarpeesta. Pete huomautti Miron etujalkojen lievästä ulospäin kääntymisestä ja selitti kuinka se saattaa johtua liiallisesta hihnalenkkeilystä. Kessulapsilla liiallinen liikuttaminen voi kuulemma aiheuttaa kyseisiä oireita ja siksi pidempiä hihnassa lenkkeilyjä suositellaan vasta kuuden kuukauden iästä eteen päin. Siihen asti olimme tehneet parin korttelin pyrähdyksiä remmissä. Päätimme siirtyä hihnapissatuksiin ja vapaana lenkkeilyyn, jolloin pentu pääsee tepastelemaan oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Toivotaan siis ettei tämä ole pysyvä "urheiluvamma" vaan jalat kasvavat teveiksi pikku atleetin koiviksi.

Parasta tässä kolmessa viikossa on ollut seurata Miron kehittymistä kohti itsevarmaa ja rohkeaa nuorta koiraa. Kaikkia pelottavia asioita pystytään lähestymään pienellä rohkaisulla, mutta imuri on p*******ä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Piiloon pääsee kyllä, mutta tuota lehtitelinettä en ihan ymmärrä.

 

Tämä päivä meni Lahti KVn pääsiäisnäyttelyissä valkkari- ja kessukehiä seuratessa. Päivä oli pitkä, koska Leevi oli maailman paras isoveli ja pokkasi sert- ja ROP-pystit kotiin vietäviksi ja pyörähti myös ryhmä- ja kasvattajakehissä.

Paljon onnea Leeville ja Eerondaalin kennelille loistavasta menestyksestä!!!!

Lopuksi vielä kuvia:

Ei ihan niin iso poika kuitenkaan