"Kun sata salamaa iskee tulta"

Taas on päässyt turhan pitkä tovi vierähtämään päivitysten välillä... Ne kaipailemani kesäilmat varmaan tulivat ja menivät, sen moinen syysmyrsky ulkona on. Tämä sää asia on ollut huvituksemme aihe viime aikoina, koska karski poikamme Mirkku on ilmeisesti jonkun sortin pikkurillikansaa. Jos pihalla on: lätäköitä, tuulista, roskia tai liian märkä maa, on se melkein lamaannuttavaa kulkea moisissa olosuhteissa. Muutenkin kaikista vähänkin inhottavista asioista pitää itkeä ja voi elämä jos sitä vähän toruu ja ottaa karvoista kiinni... Ääni on kyllä sen mukainen.
Yhtenä iltana täällä oli hirmuinen ukonilma. Onnekseni totesin, ettei Miroa vaivannut jyrinä ollenkaan.

Viime viikolla Viivi ja Leevi olivat meillä kylässä koooko viikon!!! Pojilla oli huippu hauskaa, kun sai rillata aamusta iltaan! Kävimme metsässä lenkkeilemässä ja järven rannalla uimassa. Meidän petomme ei ole vesipeto, joten herra tyytyi puuhailemaan muita asioita Leevin ottaessa kaiken ilon irti vetisellä leikkikentällänsä.

Tänään Miro pääsi 16vko rokotuksille. Reissu meni hyvin, jos ei lasketa sen ärsyttävää tapaa pöhistä jokaiselle vastaan tulevalle koiralle. Toivottavasti tapa kariutuu pois kun poika sosiaalistuu enemmän. Nätisti Miro antoi lääkärin tutkia ja rokotuksetkin menivät ilman, että se edes huomasi koko toimenpidettä. Sen varran ahne kaveri on kyseessä, että se suuntaa kaiken huomionsa makoisiin namupaloihin.
Muutama viikko sitten Miron vasen korva eritti aika paljon likaa. Asia korjaantui, kun ostimme apteekista korvahuuhdetta ja putsasimme muutaman päivän tehokkaammin korvia. Tänään pyysin lekuria tarkistamaan korvan ja mitä sieltä löytyikään: ilman mitään oireita, sinne oli kehittynyt tulehdus ja hiivaa... Saimme hoitoon tippoja ja kaikki laittaa peukut pystyy, että hiiva hoituisi kokonaan pois!!!

"Hei hei mitä kuuluu?"

Loppuu ne pitkätkin lomat ja nyt on palattu arkeen. Edelleen niitä kesäilmoja venaillaa. Ensi viikolle vissiin odotettavissa helteitä. Hope so!

Palataan kuitenkin hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Perjantaina olimme vielä yökylässä Antun veljen luona. Kivasti Miro sai reissumoodin päälle loman aikana ja rauhoittui taas nopeasti uuten paikkaan. Lauantaiaamuna jätkää odottikin yllätys. Luna, Miroa viikon nuorempi collie tyttö. Onneksi Jarilla ja Marikalla on iso piha ja että pennut saivat rellästää sielä vapaasti. Alku meni varovaisena tutustumisena. Miro ilmoitti oitis olevansa paikan bossi ja Luna alistui. Nopeasti puntit kuitenkin tasoittuivat ja Luna todisti olevansa täpäkkä tyttö alkujännityksestä huolimatta. Rallia ja telmimistä jatkui niin pitkään, että molemmat olivat aivan puhki. Oli huippua katsella, kun poika sai painia tasaveroisen kaverin kanssa pitkästä aikaa ja se selvästi nautti joka hetkestä.

Joko hyydyttää?

No ei TOD!!

Lauantaina starttasimme auton kohti kotia. Pysähdyimme Jyväskylässä ja kävimme kylässä Ikurin kennelissä. Mirolla oli taas huippu hauskaa, kun se sai tutkaparikseen Pepsin, kasvattajien kohta vuoden ikäisen kessu neidin. Me saimme kahvittella rauhassa, kun Pepsi piti Mirosta huolta pihalla. Pia harjasi jätkän pöydällä ja se sai kehuja siitä, kuinka hienosti se antaa harjata itsensä! Saavuimme myöhään illalla kotiin ja jokainen taisi huokaista helpotuksesta, kun sai nukahtaa omassa kodissa pitkästä aikaa.

P.s. Minä en kestä kuinka tuo rontikka kasvaa vauhdilla. Tänään punnittiin 5,8 iloista kiloa eli 3,2 kiloa enemmän kuin 5 viikoa sitten.

Melkein 5 viikoa sitten

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

Pääsiäinen takana ja loma loppusuoralla. Lahdessa kerkesimme puuhastelemaan vaikka mitä. Miro pääsi kokeilemaan agilityä (tai siis sen rata koostui yhdestä putkesta =). Kävimme myös metsässä kävelemässä ja rannalla katsomassa onko jäät jo sulaneet. Leevi oli niiiiin innoissaan, kun se pääsi kahlaamaan ja noutamaan keppiä vedestä. Miro ei ollut yhtään niin innoissaan kylmästä vedestä, mutta sillä kävi moka ja se vahingossa syöksyi Leevin perässä järveen... Aika nopeasti se myös rämpi sieltä pois. Muutenkin reissu taisi koetella enemmän Miron huumoria kuin muiden. Nimittäin vesihässäkän lisäksi kaikki kuivat lehdet ja roskat tarttuivat sen turkkiin kiinni, eikä se tykännyt siitä ollenkaan. Vähän väliä se heitti maahan mahalleen ja yritti saada roskia irti mahasta ja jalkojen välistä. Aikansa kamppailtuaan taisi se todeta ponnistelut turhiksi ja keskittyi ympäristön tutkimiseen. Oli huippu reissu ja saimme hyvin vahvistettua Miron luoksetuloa. Ja mikä on mukavampaa kun kirmailla päättömänä edes takaisin ja seurailla silmä kovana mitä Leevi veikka puuhailee.

Pirun roskat...

...ja kylmä vesi

Kävimme viime sunnuntaina mummolassa ja koirien osalta reissu meni nukkuessa. Pitkän viikonlopun jälkeen olivat molemmat hurtat kyllä todella väsyneitä. Hyvä että meidän matkamme jatkui Joensuuta kohti. Pääsi Leevi lepäämään pari päivää ennen agireenien jatkumista.

Pääsiäinen todellakin painoi Miron punteissa, sillä se veteli hirsiä koko 4 tunnin matkan Joensuuhun. Muutenkin Miron kanssa matkustaminen on todella helppoa. Sillä ei ole missään vaihessa ollut pahoinvointia, eikä se muutenkaan stressaa matkustamista ollenkaan.
Poika on ymmärtänyt sisäsiisteyden, myös muuallakin kuin omassa kodissa. Kun se paikallistaa uudessa paikassa ulko-oven, se osaa pyytää aika hyvin pihalle kun tulee hätä. Toki vahinkoja sattuu välillä ja sattuu vielä pitkään :)

Joensuussa vierailimme Tohtori Kivuttomalla... Miro saavutti 12 viikon merkkipaalun, joka tarkoitti ekaa rokotusta. Samalla todettii kaiken olevan hyvin ja kivestenkin laskeutuneen. JES!! Reippaasti Miro antoi käsitellä, eikä edes huomannut rokotuksen pistosta syödessään nameja hoitopöydältä. Vasen korva oli hieman ärtynyt, joten lekuri putsasi sen ja laittoi siihen pari tippaa rauhoittavaa lääkettä. Korva ei ollut tulehtunut, vain ärtynyt maassa möyrimisestä.

Huomenna pitäisi kääntää nokka kohti Jyväskylää. Siellä ohjelmassa tapaaminen viikkoa nuoremman Luna-collien kanssa. Tarkoitus olisi myös vierailla Ikurin kennelissä moikkaamassa kasvattajia!

Ja lopuksi 12 viikkos seisotus ja pari muuta :)

"Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa"

Hei, Lahdessa toimii internetyhteydet. Jee!! Koomasta on herätty takaisin ainakin pääsiäisen ajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa viikossa ja nyt arvotaan mistä muistettaisiin kirjoittaa blogiin. Ensinnäkin, Mirosta on tullut isopieni poika. Motoriikka paranee päivä päivältä ja koko koira kasvaa silmissä. Olemme harjoitelleet paljon seisomista tulevaisuuden näyttelyitä varten sekä aloitelleet katsekontaktin vahvistamista. Selväksi on käynyt, että luonteeltaan herrahan on aika tomera, mutta silti yhteistyöhaluinen. Leikkiessä se vetäisi vastaan vaikka aikojen loppuun saakka. "Irti" käskyn harjoitteleminen on tullut siis tarpeeseen.

Kesä tekee tuloaan ja Mirolla meinasi tulla hätä, kun vessa suli kevät auringon alla. Parin päivän ihmettelyn jälkeen herra hyväksyi kohtalonsa ja alkoi tekemään tarpeitaan ojiin ja tien varteen, vaikka siinä ei valkoista väriä ollutkaan.

Kävimme viime sunnuntaina piipahtamassa Lempäälässä Eerondaalin kennelissä moikkaamassa Miron veljeä Hookia. Pojat kähnäsivät hieman keskenään, mutta innostuivat tutkimusmatkailemaan pihalla rinta rinnan. Ihmettelimme miksi Hookin karva näytti olevan paljon selvempi, vaikka olimme harjanneet Miron läpi kotaisin muutamaa tuntia ennen kyläilyä. Peten salaisuudeksi selvisi kampa. Me olimme pöllyttäneet koko turkin harjalla, mutta Pete neuvoi käyttämään kampaa etenkin jalkoihin ja housukarvoihin. Ainakin tässä vaiheessa harjaaminen sujuu aika mallikkaasti, eikä demoni-kohtauksia ilmene enää juuri milloinkaan. Aina ei jaksa olla aloillaan, mutta aika hyvin poika on alistunut päivittäiselle toimenpiteelle. Joskus sitä joutuu pitämää niskalenkillä, että pöksyt saa ojoon. Tässä todiste.

Lempäälän reissulla puhuimme myös pentujen liikunnan tarpeesta. Pete huomautti Miron etujalkojen lievästä ulospäin kääntymisestä ja selitti kuinka se saattaa johtua liiallisesta hihnalenkkeilystä. Kessulapsilla liiallinen liikuttaminen voi kuulemma aiheuttaa kyseisiä oireita ja siksi pidempiä hihnassa lenkkeilyjä suositellaan vasta kuuden kuukauden iästä eteen päin. Siihen asti olimme tehneet parin korttelin pyrähdyksiä remmissä. Päätimme siirtyä hihnapissatuksiin ja vapaana lenkkeilyyn, jolloin pentu pääsee tepastelemaan oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Toivotaan siis ettei tämä ole pysyvä "urheiluvamma" vaan jalat kasvavat teveiksi pikku atleetin koiviksi.

Parasta tässä kolmessa viikossa on ollut seurata Miron kehittymistä kohti itsevarmaa ja rohkeaa nuorta koiraa. Kaikkia pelottavia asioita pystytään lähestymään pienellä rohkaisulla, mutta imuri on p*******ä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Piiloon pääsee kyllä, mutta tuota lehtitelinettä en ihan ymmärrä.

 

Tämä päivä meni Lahti KVn pääsiäisnäyttelyissä valkkari- ja kessukehiä seuratessa. Päivä oli pitkä, koska Leevi oli maailman paras isoveli ja pokkasi sert- ja ROP-pystit kotiin vietäviksi ja pyörähti myös ryhmä- ja kasvattajakehissä.

Paljon onnea Leeville ja Eerondaalin kennelille loistavasta menestyksestä!!!!

Lopuksi vielä kuvia:

Ei ihan niin iso poika kuitenkaan

Isoveli valvoo

Tämä päivitys on Isoveikka Leevin ja tätikummikaverivalmentajavahoitaja Viivin käsialaa!

Täältä voipi käydä lukemassa Miron kuulumisia edes hiukan tarkemmin paremman puutteessa, sillä seuraavaa kunnon päivitystä saa odotella vielä ainakin viikon. Teknisistä ongelmista johtuen on kuulumisten kertominen blogissa käynyt lähes mahdottomaksi, joten viimeistään kun Miro seurueineen saapuu pääsiäiseksi kyläilemään niin päivittelevätpä he samalla myös tätä koomailevaa blogia ja tarjoilevat tuoreet kuulumiset kera uusien kuvien! Että eipä siellä Tampereen päässä olla blogia kokonaan unholaan jätetty ja heti kun saadaan ongelmat korjattua, lupaavat he kertoilla vähän useammin elämän menosta pikkaisen herran kanssa. Näin välikäden kautta saadaan kuitenkin edes muutama kuva muidenkin iloksi ja kerronpa myös näin sivuhuomautuksena, että penneli on edelleen ihan mahottoman sulonen ja kuulemma aikamoinen vesseli.

Kuvat otettu 2.-3.4.2011

Herra Hepuli

Miro on nyt 5. päivää meillä ja kotiutunut todella hyvin. Uni maittaa suurimman osan päivästä, mutta kun ollaan hereillä sitten kaasutellaan ja täysiä. Ja kaikkea pitää jyrsiä noilla terävillä neulahampailla. Jos varvas vähänkin heilahtaa niin tuo pesukarhun ja karvaisen porsaan sekoitus on siinä kiinni. Viime yönä se sentään nukkui jo 4 tuntia putkeen, eikä ihmeemmin elämöinyt ennenkuin nukahti uudestaan.

Nyt viimeistään on käynyt selväksi, että pojan kanssa tullaan käymään vielä kovat väännöt. Ruokaa antaessa jouduimme tämän toteamaan, kun herra yritti kovalla haukkumisella hoputtaa meitä. Vieläkin ihmettelen miten näin pienestä pakkauksesta voi lähteä niin iso ääni... Aina konsertin alettua laitoimme kupin takaisin tiskipöydälle ja kävelimme tekemään jotain muuta. Uusi yritys, kun pennun huomio oli jossain muualla. Fiksuna koirana se tajusi jujun muutamalla toistolla ja nyt ruoan saa annettua ilman äänitehosteitta ja apinointia. Painoakin on tullut n. 300g ja paino on nyt huimat 3kg. :) Vääntöä käymme myös käsittelyn kanssa, koska poika ei millään malttaisi olla paikallaan vaan pullikoi vastaan kun sitä yrittää harjata.

Hihnassa kulkeminen sujuu jo todella hyvin, vaikka välillä sitä vielä häiritsee hihnan pyöriminen jaloissa. Autojen hurina ja renkaiden äänet asfalttia vasten ovat vielä aika jänniä asioita, mutta eiköhän se niihinkin totu pikkuhiljaa. Leluista kova sana on ehdottomasti sählypallo ja talouspaperirullan hylsyt. Luita Miro tykkää myös kaluta ja soisin kaluta vähän enemmänkin, ettei tarvisi huonekaluja maistella koko ajan.

"I'm coming home, I'm coming home. Tell the world that I'm coming home"

-Se on niiiiin sulonen, että mä en kestä... Tämä on tullut toistettua muutamia kertoja tässä vuorokauden aikana. Haimme Miron eilen kotiin ja en voi sanoin kuvailla kuinka reipas poika meillä on. Kasvattajalla Miro oli selvästi porukassa se, joka lämpenee hitaammin uusille asioille. Havaittavissa ei ole tippaakaan pelokkuutta, päinvastoin. Ehkä uusi perheenjäsenemme on vain koiramaailman filosofi, joka puntaroi kannattaako joka soppaan nenäänsä tunkea. Taitaa kasvattaja huokaista helpotuksesta, kun nämä 9 pissa- ja kakkakonetta lähtee maailmalle omiin koteihinsa. Oli semmoinen vilske ja vilinä, kun saavuimme paikalle. Mutta vajaan tunnin kuluttua alkoi kuulua tupsahtelua, kun jokaiselta vuorollaan loppui patterit. Niitä piti sitten jäädä lataamaan sinne, mihin nyt sattui kaatumaan. Kävimme vielä lippuset ja lappuset läpi. Lisäksi saimme käytännön opetusta aikuisen koiran turkin harjauksesta. Kun koitti kotiin lähdön aika Miro pääsi syliini pelkääjän paikalle. Siinä se tärisi hetken kuin haavanlehti. Uteliaisuus oli jännitystä kovempi ja nenä kävi töihin. Aikansa haisteltuaan ilmaa ja auton verhoiluja alkoi patterien teho taas hiipumaan. Aluksi kuskin yskähdykset ja kaikki töyssyt tiessä saivat pennun pään nousemaan ihmeissään. Matkaa oli takana puolisen tuntia kun uni viimein vei voiton. Puolessa välissa pysähdyimme pissatustauolle, koska Miro oli juuri herännyt ja ajettelimme kokeilla uskaltaisiko se tehdä tarpeitaan vieraassa paikassa. Yllätykseksemme se pissasi reippaasti Nesteen parkkipaikalle vaikka kaiken kukkuraksi kaulapantakin oli kaulassa ensimmäistä kertaa elämässä.

Kotiin saavuttuamme oli jo aika myöhä ja mietimme mitä tuleva yö tuo tullessaan. Sisällä Miro oli jälleen rohkea poika ja kävi tutustumassa joka paikkaan nenä tuhisten. Sisällä meni aikaa tunti, kun jälleen oltiin unten mailla. Ainakin omasta mielestäni pikku kessun hermorakenne ja itseluottamus vaikuttavat aika lupaavalta. Yöllä saatiin heräillä parin tunnin välein pissalle ja vähän itkuakin kuului. 9 tuntia poika jaksoi nukkua ja aamulla, kun kurkkasin sängyn laidalta alas, siellä minua silmiin tapitti yksi hilpeä koiravauva. Tämä päivä on mennyt nukkuen ja leikkien, nukkuen ja leikkien. Ja välillä vähän syöden. Takapihalle Miro on reippaasti tehnyt tarpeensa paria vahinkoa lukuunottamatta. Jo vuorokaudessa koiran ja sen omistajien kanssakäyminen on kehittynyt ja Mirosta kuoriutuu koko ajan enemmän luonnetta esiin. Välillä se vaikutta oikealta tasmanian tuholaiselta, tarratessaan sukkaan tai käteen kiinni pikku neulahampaillaan. On myös aika uskomatonta miten iso ääni lähtee niin pienestä paketista, kun se komentaa sählypalloa vierimään lattialla. Toivotaan, että tämä yö nukutaan hieman pidemmissä pätkissä.
 

Ainoa tapa saada Miro olemaan hetki paikallaan =)

Hetkinen vielä

Tässä melkein tunteja lasketaan, että päästään starttaamaan auto kohti Jyväskylää. Vielä 2 yötä ja 2 työpäivää... Kauan on odotettu ja kohta päästään siivoamaan pissoja lattialta ja hoivaamaan koiravauvaa!! Kaikki valmistelut on tehty, että koti on "pentuturvallinen". Ei tässä mitään hulluja olla, mutta tuli nyt askarreltua vaneriboksit johtojen päälle, ettei tarvi koko ajan vahtia mitä se pallero tällä kertaa pureskelee!

© Miia Sihvonen

© Miia Sihvonen

© Miia Sihvonen

                                                7 vko

Miro 5 viikkoa

Eli vielä pitäisi jaksaa odottaa 2,5 viikkoa.
Päivitetty kuva Mirosta

Tässä mä oon

Tässä sitä nyt ollaan... Piinaavat kolme viikkoa pitäisi kestää, ennenkuin pääsemme hakemaan tuon maailman söpöimmän karvapallon kotiin. Olemme päätyneet pitkän harkinnan jälkeen keeshond rotuun ja Ikurin kenneliin. Pääsimme viime perjantaina tutustumaan kenneliin, pentujen ollessa 4,5 viikkoisia. Voi sitä söpöjen naamojen määrää... Pentuja on yhteensä 9 (5u+4n), ja jokainen toinen toistaan suloisempia. Koko katras vaikutti niin tasavahvalta, ettei niitä juuri erottanut toisistaan. Tarkemin kun silmäili, oli jokainen varustettu eri värisellä villalangalla. Pentujen emä Fasu oli oikein luoksepäästävä eikä vartioinut pentuja muuten, kun kävi niitä imettämässä. Kasvattajan mukaan Fasu on jopa vähän pehmeähkö tapaus, eli ainakaan mitään hirmu kovia koiria ei ole odotettavissa. Kahvipöydässä saimme sitten päättää vaihtoehdoista pojalle kennelnimen.

 Ainakin melkein koko katras samassa kuvassa. Miro tunnistaa käheistä "kulmakarvoista".

                                        

                                                3 vko