"Perillä" on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan"

  

Paitsi, että se o loppu ny... Viime viikko meni arkeen palaillessa. Onneksi Anttu oli vielä viime viikon lomalla. Pystyttiin reenailemaan yksin oloa pienemmissä pätkissä. Elikkä, tässä pitäisi purkaa siis melkein kolmen viikon tapahtumat... No parasta aloittaa!

Lahdesta lähdimme siis Jyväskylään Kotasen rantaan pariksi päiväksi. Veimme jälleen kerran sateen mukanamme paikan päälle. Poika RAKASTAA metsäretkiä ja vapaana oloa!! Pihalle sen voi jättää huoletta vähäksi aikaa yksin ilman, että täytyy pelätä Miron lähtevän lipettiin. Poika sai ongella saadun  ahvenen itselleen, jota se kanteli hetken ympäriinsä. Sätkivä kala kuitenkin muuttui nopeasti mielenkiinnottomaksi. Luna-collie oli myös seurassamme. Neiti on niin hurjan täpäkkä, että Miro sai välillä hurjaa kyytiä. Koirien energia-tasot ovat todellakin eri planeetalta. Miro väsyy edelleen aika nopeasti ja sähköjänis-Luna taas jaksaisi koko päivän täysillä. Illalla Mirolta paloi käpy pari kertaa, kun Luna haki sitä leikkiin, eikä poika olisi jaksanut korvaansa letkauttaa moiselle. Nukkumaan käydessä Miro kiipesi ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa sänkyymme nukkumaan. Asuntovaunu oli sen verran pieni, että jätkä haki rauhaa asettumalla takaseinän viereen nukkumaan. Yöllä se kuitenkin kömpi lattialle nukkumaan. Piipahdimme myös kasvattajalla kylässä. Pääsimme onnittelemaan Pepsiä ja Numaa upeasta Tallinna KV:en menestyksestä!


Kotaselta kurvasimme kohti Joensuuta. Teimme pienen mutkan Pieksemäellä, osallistumalla uuden Musti&Mirri liikkeen avajasten yhteydessä järjestettyihin mätsäreihin. Onneksi sade malttoi pysyä pilvissä suurimman osan ajasta. Seisominen meni taas hyvin ja tuomari sanoikin, että sitä on taidettu harjoitella. Hampaat antoi katsoa hienosti, kun kasvattajan neuvosta kumarruin koiran viereen. Juokseminen oli aika löysää ja ennen toista kehää yritin leikittämällä saada Miroa vähän ryhdikkäämpään esiintymiseen. Se toimi ja tuloksena PUN4 sija!! Eli lomalta kolmista mätsäreistä, kolme sijoitusta!

Joensuuhun Antun äidille saavuimme uupuneina viime koitoksista. Miro vain retkotti kopassansa koko matkan. Olimme muuttamana päivänä Antun veljen raksalla maalailemassa talon seiniä. Hienosti Miro jäi yksin eteiseen nukkumaan, kun olimme maalaamassa. Miro menetti myös koirapuisto neitsyytensä. Kavereina oli kolme pientä koiraa joita ei pojan touhut paljoa kiinnostaneet. Miro on aika valikoiva seuransa suhteen. Se ei ärhentele kenellekkään vaan puuhailee mielummin omiaan, jos sopivaa leikkiseuraa ei ole paikalla. Kummityttömme Elina 5kk ja hänen veljensä Aleksi 2v olivat Niittylahdessa hoidossa ja Miro sai tutustua rauhassa pikkuihmisiin. Hieman se oli mustasukkainen kun Anttu piti Elinaa sylissä, mutta tyytyi kuitenkin pureskelemaan luutansa. Aleksi pelkää vähän koiria, mutta silitteli Miroa aina silloin tällöin. Kävimme lämpiminä päivinä uimassa ja kummasti Miro pitää vedestä yhä enemmän ja enemmän! Se piti järven matalasta rannasta ja innostui noutamaan keppiä vedestä monta kertaa.

Juhannuksen vietimme Patvinsuon kansallispuistossa Tohlin eräkämpällä. Paikka oli oikea paratiisi. Ainoana miinuksena mäkäräiset, paarmat, hyttyset ja muurahaiset. No ainakaan ei tarvinut pelätä käärmeitä. Ensimmäisenä päivänä huomasimme mäkäräisten olevan pojan silmien kimpussa ja muita puremia sen pentumahassa. Eipä syömät tuntunut poikaa häiritsevän ja se olisi mielellään ulkona makoillutkin. Käskimme kuitenkin sen nukkumaan sisälle ötököiden ulottumattomiin. Kävimme patikoimassa muutaman kilometrin matkan Suomujärvellä metsän polkuja ja pitkospuita pitkin. Ei pentu oikein jaksanut kävellä loppuun asti, joten kannoimme loppumatkasta Antun kanssa vuorotellen Miroa sylissä. Sunnuntai aamuna aloitimme pitkän ajomatkan kohti kotia. Olimme Miron kanssa 4,5 viikkkoa reissussa. Kovasti on Mirkku kasvanut ja kehittynyt loman aikana. 10 kiloa tuli täyteen ja karva kasvaa kovaa vauhtia! Hampaatkin alkoivat tippumaan puolessa välissä lomaa. Kulmahampaat ovat vielä tallella, mutta kaikki etuhampaat ja muutama puruhammas on irronnut. Loppukesä menee mätsäreissä ja pentunäyttelyissä pyörimiseen.

"Kuuma kesä, kesä kuuma"

Lahden visiitti lähenee loppuaan ja samoin toivottavasti nämä tappohelteet. Äiti ja Viivi keksivät loisto tavan helpottaa pienen kessun elämää, tarjoamalla sille viilentäviä suihkuja kuuman päivän aikana. Pentu vain seisoskelee paikoillaan suihkun alla nautiskellen. Anttu ja minä olimme eilen rilluttelemassa kaupungilla ja Miro jäi tyytyväisenä viettämään rauhallista koti-iltaa. Tuskin karvapallo edes huomasi poissaoloamme. Hyvä niin. Illalla se oli saanut kuulemma hirmiuset hepulit ja suunnannut kaiken riiviöinnin Leevi-parkaan. Leevi kun on liian kiltti (ja vähän hölmö) Mirolle ja antaa tämän riepotella itseään.

Heh, meinasi unohtua. Perjantaina lähdimme metsästämään helteisen päivän päätteeksi uimapaikkaa koirille. Ajattelimme ympäri Lahtea, jos olisimme löytäneet uuden paikan uittaa koiria. Päädyimme lopulta tuttuun Niemen satamaan jonotamaan omaa vuoroa. Uimassa käyneen koirakon lähdettyä valtasimmekin rantakaistaleen ja pidimme kovaäänisesti hauskaa. Aiemmin olen jo aavistellut, ettei Mirosta tulisi vesipetoa, mutta sillä reissulla pentu päättikin käydä uimassa oikein kunnolla! Viivi tosin houkutteli hieman froliceilla. Siellä sitten kirmailtiin ja riehuttiin. Kiva jos poika alkaa ymmärtämään veden viilentävää elementtiä näin kesä helteillä.

Seuraavaksi suuntaamme taas uusiin maisemiin, eli aamulla on lähtö Jyväskylään. Lomailu jatkuu...

Days of summer

Tiistaina lähdimme extempore mätsäreihin, joiden ilmoituksen Anttu oli bongannut vain muutamaa tuntia aiemmin netistä. Ne järjestettiin helteisellä Jokimaalla.

Miro käyttäytyi paljon rennommin kuin viime torstaina. Pöhisi autosta tullessaan huomatessaan muita koiria, mutta parin kiellon jälkeen lopetti. Ilmoittautumisen jälkeen pystytimme tuolit kehän reunalle ja Miro rauhoittui nopeasti makoilemaan retkituolin varjoon. Kuumuuden takia en viitsinyt sen kummemmin treenailla ennen ensimmäistä kehää. Kehään mentiin venytellen, kun en tajunnut herätellä naperoa unilta aikaisemmin. Mippe seisoi ja juoksi nätisti (vähän nojaili hihnaan), mutta ainoana miinuksena oli hampaiden katsominen. Olin pitänyt pentuun tiivistä katsekontaktia ja Miro vain häiriintyi tuomarista, joka asettui väliimme. Se rimpuili vähän päästäkseen tuomarin otteesta ja korjasi katsekontaktin takaisin minuun. Pitää siis harjoitella sitä, että joku tulee kopeloimaan kesken seisotuksen. Tuomari tuntui asiantuntevalta, arvioi pentukehässä paljon koiran kehittyneisyyttä, ihan rotumääritelmiinkin vedoten. Saimme tuomarilta punaisen nauhan, hieno juttu. Punaisten kehässä porukka karsiintui nopeasti neljään ja yllätyksekseni huomasin meidän kuuluvan niihin koirakkoihin, jotka jäivät kehään odottamaan lopullista järjestystä. Miron loistava käytös palkittiin PUN3-sijalla!

Tänään saimme kivoja vieraita, kun Tinja-kessu omistajineen tuli tervehtimään meitä Heinolasta. Ylihuomenna vuoden täyttävä neiti oli todella mukava tuttavuus. Se kohteli pentua nätisti ja Mirosta oli hauska saada uusi koirakaveri. Helle taisi rajoittaa koirien menoa aika paljon. Ehkäpä seuraavalla kerralla, vähän viileämmällä ilmalla, koirat innostuvat vauhdikkaampiin leikkeihin. Miro seuraili tohkeissaan toisen kessun tekemisiä ja peesaili parhaansa mukaan. Lyhyen lenkin jälkeen omistajat istahtivat takapihan terassille limsalle ja mukaan pääsi myös hullu valkoinen eli siis Leevi-veli. Veikka taisi vähän ihastua Tinja-neitoon, hih. Hetken rallattelun jälkeen kaikki rauhoittuivat makoilemaan varjoisiin paikkoihin. Tämä helle on ehkä vähän liikaa Miron pentukarvalle, jonka ilmastointi ei ihan vielä pelaa, sääliksi käy. Parina viime päivänä onkin toistunut sama rytmi: aamulla jaksaa leikkiä vähän, mutta kuumimmat tunnit menevät lepäillessä. Illan viiletessä on taas voimia saada hepulikohtauksia ja riiviöidä veikkaa.

"Stop - living on video"

Pika postaus videon merkeissä. Video kuvattu 26.3.11. Jostain syystä PMMP:n musiikki ei uppoa Miroon. En hirveästi syytä sitä =)

"They might say hi and I might say hey"

Miron arvoisalla palvelijalla, eli blogin kirjoittajalla alkoi kesäloma. Anttu ja Miro noutivat minut töistä perjantaina ja lähdettiin ajamaan Jyväskylää kohti. Siellä leiriydyimme Kotasen rannalle, missä poika sai olla vapaana. Seuraan liittyi Luna-collie, joka nopeasti kertoi Mirolle, että koiramaailmassa tytöt rulaa. Sen jälkeen ei pikkujätkä kehdannutkaan enää ryttyillä. Illasta alkoi satamaan vettä. Majoituksena toimi asuntovaunu, joten koirat jätettiin ulos juoksentelemaan ja painimaan. Saunareissulla molemmat pennut pääsivät järvipesulle ja hetkeksi saunaan. Tämän jälkeen niille ei enää annettu mahdollisuutta kurata itseään. Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Miroa niin reporankana kuin tuona iltana. Noh, ei ihmekkään. Luna on ehkä energisin pentu, jonka olen koskaan tavannut. Melkein 6 tunnin riekkumisen, uimisen ja saunomisen jälkeen Mirosta loppui patterit aivan tyystin. Se piti kantaa saunalta pois ja käyttää nopeasti iltapisulla. Vaunussa se ei sietänyt Lunaa lähellensä enää ollenkaan, oli nimittäin niin väsy puntissa. Lunan mielestä leikit olisivat voineet vielä jatkua tovin, mutta hetken päästä sekin rauhoittui nukkumaan.

Lauantaina ajoimme Ilomantsiin sukujuhliin. Edellisen illan riekutuksen jälkeen koko matka itärajalle meni Miron osalta nukkuessa. 5 tunnin ajon jälkeen oli kiva ojennella kinttuja ja todeta, että taas ollaan niin korvessa, että saa olla ihan vapaana. Sukulaisten 10v kääppäsnautseri oli myös paikan päällä. Miro tajusi muutaman murahduksen jälkeen jättää vanhemman herran rauhaan ja kaksikon osalta koko ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Reissaaminen on tuottanut tulosta, sillä vaikka alkuperäisiin suunnitelmiin ei kuulunut, että Miro jäisi yksin hotellihuoneeseemme, me luotimme poikaan ja jätimme sen yksin nukkumaan päiväunia. Kivasti Miro sopeutuu uusiin tilanteisiin, eikä jännittänyt yhtään jättää sitä vieraaseen huoneeseen. Varmaan tilanne olisi ollut toinen, jos se olisi ollut täynnä virtaa. Tällä kertaa se kuitenkin kömpi samantien sängyn alle unille. Samoin yö meni rauhallisissa merkeissä. Aivan kuin olisi kotona ollut :)

Suunutaina minä hyppäsin Miron kanssa Antun serkun Matin ja tämän tyttöystävän Hannan kyytiin ja starttasimme kohti Kuusankoskea. Anttu joutui vielä palaamaan viikoksi Tampereelle töihin. Huomenna on kuitenkin iloinen jälleen näkeminen!! Pysahdyimme Utissa poimimassa kettuterrieri Simon kyytiin. Annettiin poikien tovi puuhastella keskenään ennenkuin jatkoimme matkaa. Kuusankoskella kävimme kylässä mummolla ja sieltä vanhempani tulivat hakemaan meidät Lahteen loman viettoon.

Täälä on muutama päivä vierähtänyt. Miro rakastaa "isoveljeään" Leeviä, eikä Leevilläkään kurjaa näytä olevan kun on seuraa. Hyvin pojat kuluttavat energiaa toisiltaan. Kävimme eilisen hellepäivän jälkeen uittamassa koirat. Ohessa myös huvittava video märästä rotasta, joka kaiketi harrastaa kuivaharjoittelua tai sitten jäi levy päälle uimaliikkeitten osalta...

Tänään oli jännä päivä. Miro aloitti missiuransa ekoilla mätsäreillä. Ikäraja oli 4kk, Mirolla ikää 4kk ja 1päivä :) Mätsärit järjesti Pyreneittenkoirat ry ja ne pidettiin Robin Hoodin pysäköintialueella nastolassa. Mitä voi odottaa, kun vie pienen pennun ensimmäistä kertaa muiden koirien keskelle ja vaatii sitä kestittymään minuun lähes koko ajan... No alussa vähän pöhistiin ja remmottiin muiden luokse. Sitten rauhoituttiin odottamaan omaa vuoroa nätisti. Ensin kaikki pennut menivät samaan aikaan kehään peräkkäin ja juoksimme ympyrän. Teki aika tiukkaa olla niin lähellä toista pentua ilman, että saisi haistella tai koskea. Ihan hyvin se meni kuitenkin. Samalla tuomari ilmoitti arvioivansa koirat luonteen, esiintymisen ja yhteistyön perusteella. Ei rotumääritelmän. Siinä sitten odottelimme omaa vuoroa. Tänä aikana namit ja lelu menettivät arvonsa kokonaan, koska pentu alkoi selvästi väsyä. Aamun poutainen, mutta pilvinen sääkin vaihtui täyteen auringon porotukseen tapahtuman ajaksi. Varmasti aika tukala olo Mirkulla. Vuoromme koittaessa hipsimme kehään ja saimme sinisen. Kuten totesin, Miroa ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut namit, joten se seisoi vähän sinne päin eikä olisi oiken jaksanut tehdä mitään. Juokseminen meni kivasti, jokseenkin vähän löysästi. Olen kuitenkin Mirosta todella ylpeä. Sinisten kehään sain uusia nameja taskuun ja seisotus meni heti paljon paremmin. Koiraa kiinnosti hieman enemmän ja se näkyi välittömästi ryhdissä ja eikä se koko ajan yrittänyt istua. Istuminen tulee Mirolta niin luonnostaan, että siinä on vielä töitä ennen virallisia näyttelyitä. Onneksi on aikaa myös. Anyway, sinisten kehässä meinasin purskahtaa itkuun, kun tuomari palkitsi Miron tsempin kakkos sijalla!!!! Varmaan muutama söpöys piste saatiin, mutta kuitenkin. Leevi-veikka pärjäsi myös mainiosti napaten isojen aikuisten PUN3-sijan. Onnea onnea!!

"Kun sata salamaa iskee tulta"

Taas on päässyt turhan pitkä tovi vierähtämään päivitysten välillä... Ne kaipailemani kesäilmat varmaan tulivat ja menivät, sen moinen syysmyrsky ulkona on. Tämä sää asia on ollut huvituksemme aihe viime aikoina, koska karski poikamme Mirkku on ilmeisesti jonkun sortin pikkurillikansaa. Jos pihalla on: lätäköitä, tuulista, roskia tai liian märkä maa, on se melkein lamaannuttavaa kulkea moisissa olosuhteissa. Muutenkin kaikista vähänkin inhottavista asioista pitää itkeä ja voi elämä jos sitä vähän toruu ja ottaa karvoista kiinni... Ääni on kyllä sen mukainen.
Yhtenä iltana täällä oli hirmuinen ukonilma. Onnekseni totesin, ettei Miroa vaivannut jyrinä ollenkaan.

Viime viikolla Viivi ja Leevi olivat meillä kylässä koooko viikon!!! Pojilla oli huippu hauskaa, kun sai rillata aamusta iltaan! Kävimme metsässä lenkkeilemässä ja järven rannalla uimassa. Meidän petomme ei ole vesipeto, joten herra tyytyi puuhailemaan muita asioita Leevin ottaessa kaiken ilon irti vetisellä leikkikentällänsä.

Tänään Miro pääsi 16vko rokotuksille. Reissu meni hyvin, jos ei lasketa sen ärsyttävää tapaa pöhistä jokaiselle vastaan tulevalle koiralle. Toivottavasti tapa kariutuu pois kun poika sosiaalistuu enemmän. Nätisti Miro antoi lääkärin tutkia ja rokotuksetkin menivät ilman, että se edes huomasi koko toimenpidettä. Sen varran ahne kaveri on kyseessä, että se suuntaa kaiken huomionsa makoisiin namupaloihin.
Muutama viikko sitten Miron vasen korva eritti aika paljon likaa. Asia korjaantui, kun ostimme apteekista korvahuuhdetta ja putsasimme muutaman päivän tehokkaammin korvia. Tänään pyysin lekuria tarkistamaan korvan ja mitä sieltä löytyikään: ilman mitään oireita, sinne oli kehittynyt tulehdus ja hiivaa... Saimme hoitoon tippoja ja kaikki laittaa peukut pystyy, että hiiva hoituisi kokonaan pois!!!

"Hei hei mitä kuuluu?"

Loppuu ne pitkätkin lomat ja nyt on palattu arkeen. Edelleen niitä kesäilmoja venaillaa. Ensi viikolle vissiin odotettavissa helteitä. Hope so!

Palataan kuitenkin hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Perjantaina olimme vielä yökylässä Antun veljen luona. Kivasti Miro sai reissumoodin päälle loman aikana ja rauhoittui taas nopeasti uuten paikkaan. Lauantaiaamuna jätkää odottikin yllätys. Luna, Miroa viikon nuorempi collie tyttö. Onneksi Jarilla ja Marikalla on iso piha ja että pennut saivat rellästää sielä vapaasti. Alku meni varovaisena tutustumisena. Miro ilmoitti oitis olevansa paikan bossi ja Luna alistui. Nopeasti puntit kuitenkin tasoittuivat ja Luna todisti olevansa täpäkkä tyttö alkujännityksestä huolimatta. Rallia ja telmimistä jatkui niin pitkään, että molemmat olivat aivan puhki. Oli huippua katsella, kun poika sai painia tasaveroisen kaverin kanssa pitkästä aikaa ja se selvästi nautti joka hetkestä.

Joko hyydyttää?

No ei TOD!!

Lauantaina starttasimme auton kohti kotia. Pysähdyimme Jyväskylässä ja kävimme kylässä Ikurin kennelissä. Mirolla oli taas huippu hauskaa, kun se sai tutkaparikseen Pepsin, kasvattajien kohta vuoden ikäisen kessu neidin. Me saimme kahvittella rauhassa, kun Pepsi piti Mirosta huolta pihalla. Pia harjasi jätkän pöydällä ja se sai kehuja siitä, kuinka hienosti se antaa harjata itsensä! Saavuimme myöhään illalla kotiin ja jokainen taisi huokaista helpotuksesta, kun sai nukahtaa omassa kodissa pitkästä aikaa.

P.s. Minä en kestä kuinka tuo rontikka kasvaa vauhdilla. Tänään punnittiin 5,8 iloista kiloa eli 3,2 kiloa enemmän kuin 5 viikoa sitten.

Melkein 5 viikoa sitten

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

Pääsiäinen takana ja loma loppusuoralla. Lahdessa kerkesimme puuhastelemaan vaikka mitä. Miro pääsi kokeilemaan agilityä (tai siis sen rata koostui yhdestä putkesta =). Kävimme myös metsässä kävelemässä ja rannalla katsomassa onko jäät jo sulaneet. Leevi oli niiiiin innoissaan, kun se pääsi kahlaamaan ja noutamaan keppiä vedestä. Miro ei ollut yhtään niin innoissaan kylmästä vedestä, mutta sillä kävi moka ja se vahingossa syöksyi Leevin perässä järveen... Aika nopeasti se myös rämpi sieltä pois. Muutenkin reissu taisi koetella enemmän Miron huumoria kuin muiden. Nimittäin vesihässäkän lisäksi kaikki kuivat lehdet ja roskat tarttuivat sen turkkiin kiinni, eikä se tykännyt siitä ollenkaan. Vähän väliä se heitti maahan mahalleen ja yritti saada roskia irti mahasta ja jalkojen välistä. Aikansa kamppailtuaan taisi se todeta ponnistelut turhiksi ja keskittyi ympäristön tutkimiseen. Oli huippu reissu ja saimme hyvin vahvistettua Miron luoksetuloa. Ja mikä on mukavampaa kun kirmailla päättömänä edes takaisin ja seurailla silmä kovana mitä Leevi veikka puuhailee.

Pirun roskat...

...ja kylmä vesi

Kävimme viime sunnuntaina mummolassa ja koirien osalta reissu meni nukkuessa. Pitkän viikonlopun jälkeen olivat molemmat hurtat kyllä todella väsyneitä. Hyvä että meidän matkamme jatkui Joensuuta kohti. Pääsi Leevi lepäämään pari päivää ennen agireenien jatkumista.

Pääsiäinen todellakin painoi Miron punteissa, sillä se veteli hirsiä koko 4 tunnin matkan Joensuuhun. Muutenkin Miron kanssa matkustaminen on todella helppoa. Sillä ei ole missään vaihessa ollut pahoinvointia, eikä se muutenkaan stressaa matkustamista ollenkaan.
Poika on ymmärtänyt sisäsiisteyden, myös muuallakin kuin omassa kodissa. Kun se paikallistaa uudessa paikassa ulko-oven, se osaa pyytää aika hyvin pihalle kun tulee hätä. Toki vahinkoja sattuu välillä ja sattuu vielä pitkään :)

Joensuussa vierailimme Tohtori Kivuttomalla... Miro saavutti 12 viikon merkkipaalun, joka tarkoitti ekaa rokotusta. Samalla todettii kaiken olevan hyvin ja kivestenkin laskeutuneen. JES!! Reippaasti Miro antoi käsitellä, eikä edes huomannut rokotuksen pistosta syödessään nameja hoitopöydältä. Vasen korva oli hieman ärtynyt, joten lekuri putsasi sen ja laittoi siihen pari tippaa rauhoittavaa lääkettä. Korva ei ollut tulehtunut, vain ärtynyt maassa möyrimisestä.

Huomenna pitäisi kääntää nokka kohti Jyväskylää. Siellä ohjelmassa tapaaminen viikkoa nuoremman Luna-collien kanssa. Tarkoitus olisi myös vierailla Ikurin kennelissä moikkaamassa kasvattajia!

Ja lopuksi 12 viikkos seisotus ja pari muuta :)

"Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa"

Hei, Lahdessa toimii internetyhteydet. Jee!! Koomasta on herätty takaisin ainakin pääsiäisen ajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa viikossa ja nyt arvotaan mistä muistettaisiin kirjoittaa blogiin. Ensinnäkin, Mirosta on tullut isopieni poika. Motoriikka paranee päivä päivältä ja koko koira kasvaa silmissä. Olemme harjoitelleet paljon seisomista tulevaisuuden näyttelyitä varten sekä aloitelleet katsekontaktin vahvistamista. Selväksi on käynyt, että luonteeltaan herrahan on aika tomera, mutta silti yhteistyöhaluinen. Leikkiessä se vetäisi vastaan vaikka aikojen loppuun saakka. "Irti" käskyn harjoitteleminen on tullut siis tarpeeseen.

Kesä tekee tuloaan ja Mirolla meinasi tulla hätä, kun vessa suli kevät auringon alla. Parin päivän ihmettelyn jälkeen herra hyväksyi kohtalonsa ja alkoi tekemään tarpeitaan ojiin ja tien varteen, vaikka siinä ei valkoista väriä ollutkaan.

Kävimme viime sunnuntaina piipahtamassa Lempäälässä Eerondaalin kennelissä moikkaamassa Miron veljeä Hookia. Pojat kähnäsivät hieman keskenään, mutta innostuivat tutkimusmatkailemaan pihalla rinta rinnan. Ihmettelimme miksi Hookin karva näytti olevan paljon selvempi, vaikka olimme harjanneet Miron läpi kotaisin muutamaa tuntia ennen kyläilyä. Peten salaisuudeksi selvisi kampa. Me olimme pöllyttäneet koko turkin harjalla, mutta Pete neuvoi käyttämään kampaa etenkin jalkoihin ja housukarvoihin. Ainakin tässä vaiheessa harjaaminen sujuu aika mallikkaasti, eikä demoni-kohtauksia ilmene enää juuri milloinkaan. Aina ei jaksa olla aloillaan, mutta aika hyvin poika on alistunut päivittäiselle toimenpiteelle. Joskus sitä joutuu pitämää niskalenkillä, että pöksyt saa ojoon. Tässä todiste.

Lempäälän reissulla puhuimme myös pentujen liikunnan tarpeesta. Pete huomautti Miron etujalkojen lievästä ulospäin kääntymisestä ja selitti kuinka se saattaa johtua liiallisesta hihnalenkkeilystä. Kessulapsilla liiallinen liikuttaminen voi kuulemma aiheuttaa kyseisiä oireita ja siksi pidempiä hihnassa lenkkeilyjä suositellaan vasta kuuden kuukauden iästä eteen päin. Siihen asti olimme tehneet parin korttelin pyrähdyksiä remmissä. Päätimme siirtyä hihnapissatuksiin ja vapaana lenkkeilyyn, jolloin pentu pääsee tepastelemaan oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Toivotaan siis ettei tämä ole pysyvä "urheiluvamma" vaan jalat kasvavat teveiksi pikku atleetin koiviksi.

Parasta tässä kolmessa viikossa on ollut seurata Miron kehittymistä kohti itsevarmaa ja rohkeaa nuorta koiraa. Kaikkia pelottavia asioita pystytään lähestymään pienellä rohkaisulla, mutta imuri on p*******ä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Piiloon pääsee kyllä, mutta tuota lehtitelinettä en ihan ymmärrä.

 

Tämä päivä meni Lahti KVn pääsiäisnäyttelyissä valkkari- ja kessukehiä seuratessa. Päivä oli pitkä, koska Leevi oli maailman paras isoveli ja pokkasi sert- ja ROP-pystit kotiin vietäviksi ja pyörähti myös ryhmä- ja kasvattajakehissä.

Paljon onnea Leeville ja Eerondaalin kennelille loistavasta menestyksestä!!!!

Lopuksi vielä kuvia:

Ei ihan niin iso poika kuitenkaan

Isoveli valvoo

Tämä päivitys on Isoveikka Leevin ja tätikummikaverivalmentajavahoitaja Viivin käsialaa!

Täältä voipi käydä lukemassa Miron kuulumisia edes hiukan tarkemmin paremman puutteessa, sillä seuraavaa kunnon päivitystä saa odotella vielä ainakin viikon. Teknisistä ongelmista johtuen on kuulumisten kertominen blogissa käynyt lähes mahdottomaksi, joten viimeistään kun Miro seurueineen saapuu pääsiäiseksi kyläilemään niin päivittelevätpä he samalla myös tätä koomailevaa blogia ja tarjoilevat tuoreet kuulumiset kera uusien kuvien! Että eipä siellä Tampereen päässä olla blogia kokonaan unholaan jätetty ja heti kun saadaan ongelmat korjattua, lupaavat he kertoilla vähän useammin elämän menosta pikkaisen herran kanssa. Näin välikäden kautta saadaan kuitenkin edes muutama kuva muidenkin iloksi ja kerronpa myös näin sivuhuomautuksena, että penneli on edelleen ihan mahottoman sulonen ja kuulemma aikamoinen vesseli.

Kuvat otettu 2.-3.4.2011