Miro kessu

- No outfit is complete... Without a few dog hairs! -

2012-02-11T23:36:00.000+02:00

Voihan karva... Tai siis karvattomuus! Keuruulla käytiin nappaamassa jälleen sileä ERI. Mutta tyytyväinen täytyy olla siitäkin. Tuomari oli tiukka niin kuin oli tiedossa. Kessut arvosteltiin viimeisinä ja kehässä oli Miron mielestä aivan ihania hajuja. Muiden urosten jälkeen tulimme siihen tulokseen, että siellä oli pyörähtänyt juoksuinen narttu. Pojat olivat sen verran sekaisin hajuista. Kehä oli hirmu pieni ja se oli myös aika arvattavissa. Pienestä ryhmänäyttelystä kun oli kyse. Miro seisoi ryhdikkäästi ja nätisti. Liikuttaminen oli suhteellisen haastavaa kehän pienuuden ja hajujen takia. Karvattomuudesta ei päivän saldo ollut kiinni ja ainoat miinukset tulivat siitä, että poika on vielä kehitysvaiheessa. Arvostelu oli aikalailla identtinen muihin tähän mennessä saatuihin. Onneksi kaikissa "puutteissa" kyse on vain kehityksestä, eikä selkeistä virheistä. Innolla odotan millainen hurmuri Miro on vuoden tai kahden päästä. Luna-sisko oli PN3 ja Numa-mummo oli päivän ROP ja ROP-vet. Miro pääsi mukaan kasvattajaryhmään, joka oli rodun paras ja vielä myöhemmin BIS! Anttu vei Miron ja minä pääsin handlaamaan uutta tuttavuutta, Remua (I. Super Nova).

ERI JUK1
Ryhdikäs, hyvät mittasuhteet omaava jun. Kevyt piirteinen pää. Vielä hieman narttumainen ilme. Hyvät silmät, korvat, purenta ja maski. Hyvä kaula ja säkä. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Eturinta saisi olla selvempi. Hyvä turkki ja väritys. Liikkuu eritt. hyvin sivusta itsensä komeasti kantaen, kapeasti takaa ja heiluen edestä. Tarvitsee aikaa.

Tuomarina Maija Mäkinen, Suomi

Kuva keuruunkoiranayttely.net

Kävimme kotimatkalla moikkaamassa Fasu-tynnyriä, jolla pennut jo painoivat mahassa. Fasu lähti samana iltana Pian mukaan Vesankaan tutustumaan pentulaatikkoon ja odottamaan synnytystä.

Tulimme eilen Lahteen. Leevillä on ollut kisapäivä, joten paljoa ei olla keretty tekemään. Äsken kylässä kävi minun setä perheineen ja mukana oli serkkuni 10kk Luukas-poika. Sekä Miro että Leevi olivat oikeita herrasmiehiä Luukaksen seurassa.

Tänään saimme kuulla ISON ilouutisen. Fasu synnytti 6 tervettä pikkukessua. Kolme urosta ja kolme narttua. Yhden pojan on määrä muuttaa meille 8 viikon päästä!!!!

- Hyvä koira ansaitsee hyvän luun -

2012-02-01T23:56:00.000+02:00

[sananlasku]

Miro ja loput x-pentueen ihanat pallerot täyttivät tänään vuoden!! Isot onnittelut kaikille vielä täältäkin kautta! <3 Miro on niin hyvä koira, että pelkkä luu ei riittänyt vaan "leivoimme" pojalle vallan koiramaisen kakun. Paistetun kanan rintafileen väliin tonnikalaa ja vielä kinkkukuorrute viipaleiden muodossa. Voitte varmaan arvata, että hyvin maistui. Suureksi yllätykseksi muutama tunti myöhemmin maistui myös pelkkää nappulaa ollut iltaruoka. Olin kyllä aivan sata varma, että koira mulkaisisi kuppia ja jättäisi syömättä koko päivän kestäneen herkuttelun jälkeen.

"kakku"

Joko saa ottaa???!!!

Vihdoin :D

Miro, 1 vuotias armas pikku kessuttimemme.

Säkä n. 43cm ja paino n. 14kg <3 <3

- Kukaan ei pidä juttujasi yhtä nerokkaina kuin koirasi -

2012-01-31T23:41:00.006+02:00

[Christopher Morle]

Pihalla on kylymä... Jopa Miron mielestä! Elohopea näyttää keikkuvan "vain" -20 asteessa. "Vain" siksi, että muutama sata kilometriä pohjoisemmassa on pakkasta puolet enemmän. Sen verran kuiva pakkasilma ottaa koiraankin, että tassut näyttäisivät palelevan ulos mennessä. Muutenhan tuo otus on siunattu semmoisella karvapeitteellä, että varmasti tarkenee. FB:ssa Miron veljen Sonin omistaja raportoi koiran nukkuneen viime yön ulkona -25 asteessa, kun ei ollut illalla halunnut tulla sisälle. Soni on siis karski äijä ja Miro hippasen mukavuudenhaluisempi syli poochi ;) Kyllä meidänkin penneli selvästi nauttii muuten pakkasesta jos ei lasketa, että välillä kinttuja hieman palelee. Niin energinen ja täpäkkä poika nykyään on.

Toissa viikonloppuna saimme Leevin ja taustajoukot kylään. Ei tarvinut pariin päivään huolehtia Miron viihdyttämisestä. Yhdessä lenkkeilyä ja seurassa rentoutumista oli silloin ohjelmassa. Pääsin myös esittelemään Viiville Miron hienoja TOKO taitoja, jotka tosin koostuvat yhdestä liikkeestä; sivulle tulosta. :) Mutta se onnistuu jo kaikista lähestymiskulmista, sekä läheltä tai kaukaa kutsuttuna. Hitaasti, mutta varmasti. Se on meidän motto, mitä harrastuksiin tulee. Ollaan otettu myös paikkamakuu käsittelyn alle. Aina ennen ruokaa minuutin pituisena ja lyhyellä etäisyydellä, sekä välillä pitkin päivää jos tylsyys iskee. Se menee kyllä niin hyvin, että voisi ottaa pikkuhiljaa haastettakin mukaan. En muista olisiko kertaakaan koira noussut tai vaihtanut asentoa makuulla. Tosin Miro makaa aavistuksen vinossa ja pitää hioa kauneuspilkut vielä kuosiin.

Miro pääsi viime viikolla hierojalle. Poika on jonkun aikaa oireillut mahdollisia jumeja tai pahimmassa tapauksessa huonoja lonkkia/polvia... Se sätkii välillä, aika harvoin makuulta noustessa lähinnä oikeaa takajalkaa. Haluttomuus ottaa pitkää raviaskelta ja peitsaaminen voivat olla joko koiran laiskuutta tai merkki siitä, että takapää tai/ja selkä on jumissa. Miro myös kertoo selkeästi tuntevansa epämukavuutta, kun sen takajalkaa nostaa sivulta ylöspäin (lumikökköjä takajalkojen välistä pois harjatessa en jaksa heittää koiraa selälteen). No menimme hierojalle ja ensin tutkailtiin liikkeitä. Takapotku oli kuulemma olematon ja Miro olisi siinä tilanteessa myös nostanut mielummin laukan, kuin ravannut reipasta pitkää askelta. Itse hieronnan ajan Miro käyttäytyi niin reippaasti, että saa olla ylpeä. Täysin uusi paikka ja tuntematon ihminen pitämässä maassa ja välillä aiheuttamassa kipua. Itsekin istuin koko ajan lattialla ja silittelin pojan päätä. Välillä silmät eivät millään meinanneet pysyä auki ja Miro rentoutui nautimaan käsittelystä. Onneksi kyljellään oleminen on varsin tuttua harjauksen puolesta. Aikansa hieroja väänteli käänteli ja testaili. Miro oli aivan jumissa. Etenkin takaa, mutta myös edestä. Etureisi tuntui tädin käteen jänteeltä, niin kireänä se oli. Hyvä uutinen oli, että hieroja, joka on toiminut 7 vuotta eläinlääkärin avustajana ei tuntenut mitään hälyyttävää pojan polvissa. Lumpioita ei edes tuntunut kunnolla saatika, että ne olisi esim. muljunut käsittelyssä. Kuitenkin hän epäili, että Miro olisi jossain vaiheessa reväyttänyt joko selkänsä, tai toisen takajalan ja lihakset olisivat sen takia menneet niin jumiin. Myös kasvuvaiheen loppuminen yhdistettynä runsaaseen liikuntaan voi kuulemma helposti aihettaa lihaksissa jäykkyyttä. Perjantaina mennään uudestaan ja katsotaan onko viime kerrasta tullut mitään muutoksia.

Vakava kukkulan kuningas

Viime lauantaiaamuna saapui erityislähetys, nimittäin Luna systeri. Saimme Lunden päiväksi hoitoon ja Ida liittyi seuraamme vielä samana iltana. Kävin päivällä koirien kanssa Niihamassa metsäilemässä, vaikka hieman jännitti hallita kahta koiraa yksinään. Erittäin kuuliaisia lapsoset olivat, eikä kumpikaan aiheuttanut lainkaan stressiä vaan sisarukset kiirehtivät luokse aina kutsuttaessa.
Sunnuntaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa mätsärit. Ne järjestettiin onneksi parkkihallissa pakkaselta piilossa. Koirat.comissa oli osallistujille ilmoitettu hallin olevan pois käytöstä tapahtuman ajan, mutta kaikki citymarketin asiakkaat ajoivat autonsa sinne. Noin neljäsosa oli varattu mätsäreille, joten ilma oli sakeana pölystä. Koirien jalat olivat aivan kamalan näköiset sen jäkeen. Ilmoittautumisessa muistimme pyytää muutaman koiran meidän väliin, ettei tarvitsisi heti ensimmäisessä kehässä kohdata. Luna ja Ida menivät ensin ja saivat hyvällä suorituksella punaisen nauhan. Minulla oli erikoisherkkuja, lihapullia palkkana, joten Miro oli omassa kehässään erityisen hyvin kuulolla. Se seisoi hyvällä ryhdillä ja sain sen juoksemaan vapaalla hihnalla!!! Se liikkui niin paljon paremmin, kun viitsi itse pitää päänsä ylhäällä, eikä roikottamiselle ollut tarvetta. Saimme punaisen nauhan ja pääsimme Lunan ja Idan kanssa samaan kehään. Nauhakehässä Miro oli todella hyvässä iskussa ja pääsimme neljän parhaan joukkoon. Neljännen sijan tuomari päätti nopeasti, mutta meitä hän halusi vielä juoksuttaa kertaalleen. Tuomari kyykistyi keskelle kehää tarkastelemaan liikkeitä ja siitäkös Miro kummastui. Se olisi väkisin halunnut mennä tarkastamaan mitä ihmettä se tyttö oikein kyykki. Eli kolmas sija napsahti siitä hyvästä meille. Kahta kessua ei tuomari halunnut sijoittaa, joten Luna sai tyytyä tällä kertaa vain hyvään näyttelyreeniin. Ne olivatkin kenraalit ennen ensi vkl Keuruun ryhmänäyttelyitä. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on ollut kehässä ja nämä mätsärit tulivat hyvään väliin. Sama juttu oli Idalla ja Lunalla, joten hyvä mieli jäi myös heille. Palkinnoksi tuli kerrankin jotain hyödyllistä: kaksi 2kg Orijen pussia ja yksi 2kg Acana pussi. Miro syö tällä hetkellä Orijenia joten pussit kaadettiin samantien Miron oman ruoan sekaan.

Jännittää todella paljon se Keuruu. Kiva mennä ensimmäistä kertaa virallisiin näytille ilman Hookia, joka saa Miron näyttämään aivan pikku pojalta. Siellä on kuitenkin tiukka tuomari, eli kaikki on mahdollista.

Karvaton melkein vuotias :)

- Tuijota koiraasi silmiin ja yritä väittää, ettei eläimillä ole sielua -

2012-01-16T02:54:00.000+02:00

[Victor Hugo]

Kaamoksen poikasta kirjoitusinnossa :). Eipä mitään ihmeempiä viimeaikoina ole tapahtunutkaan.
Ida ja Luna-sisko ilostuttivat arkeamme viime vkl ja teimme ihanan rentouttavia metsälenkkejä talvisissa maisemissa. Meidän piti myös mennä mätsäreihin ja kävimme pyörähtämässä Lielahdessa, Kodin 1:n parkkihallissa todetaksemme, että emme jaksa jäädä sinne pölyyn ja meluun odottamaan vuoroamme. Siellä oli niin paljon koiria, ettei niin isoissa mätsäreissä kyllä ikinä olla oltu. Jonotimme aikamme ja ilmoittautumisvuoron koittaessa kysyimme, kuinka monta koirakkoa on jo kerennyt paikkansa lunastamaan. Vastaus oli yli 60 ja koko ajan tuli lisää. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme, ettemme tällä kertaa osallistu karnevaaleihin. Tapahtuma sattui Loppiaispäivälle ja joku muukin oli päättänyt lähteä mätsäreihin :).
Voi että oli Miro taas onnessaan, kun Lunde oli sen seurana. Se on jännä, ettei Miro yritä kosiskella Lunaa edelleenkään yhtään. Poikkeuksetta kaikki muut nartut ovat tyttöystävämateriaalia ja niitä pitää hurmata kaikin voimin ja keinoin. Tänäänkin Miro yritti iskeä 4,5kk corgi tyttöä... En tajua miten niin nuori narttu voi haista niin hyvälle!? Vissiin hormoonit hyrrää ja kovaa.

Miro ei millään suostunut nostamaan korviaan :)

Luna poseeraa

Miro tekee lumienkeleitä...

Tässä on selvästi otettu mallia jenkkifutiksesta

Pakkanen ja lumi ovat aiheuttaneet koiraparalle hirmuisen ongelman. Sillä kertyy anturoihin lunta ja ilmeisesti tassupohjista tulee sen verran lämpöä, että se sulattaa lumen koviksi jääkököiksi kiusaamaan askelta. Miro kun on tunnetusti aika herkkis, niin se alkaa jossain vaiheessa lenkkiä "ontumaan". Tästä seuraa se, ettei kertakaikkiaan voi kävellä enää askeltakaan ja sitten herra kirputtaa tassunsa melkein irti... Ei sen puoleen, voihan se tehdä aika kipeääkin, kun jääpalat ovat välillä hirmu isoja ja teräväreunaisia. Toissapäivänä ostin Mirolle tossut poistamaan edellä mainitun ongelman. Ihan hyvän oloiset neopreenistä tehdyt tassutumput, joissa on muoviset lätkät pohjissa. Niissä on vielä kaksi tarrakiinnitystä ja luulisi, että ne jos jotkut pysyisivät tuon spurtti-offroad-koiran kintuissa. Eläinkaupalta kotimatkaa ehti kulua 50m, kun jo pakkasin tossut reppuun. Hyvän tekniikan koira keksi, kun se ensin räpisteli kinttujansa joka askeleella ja viimeisteli homman hyppimällä syvässä hangessa muutaman kerran. Ei yhtään hävettänyt itse rämpiä perässä ja sukeltaa etsimään kadonneita tossuja... Täytyy yrittää joku päivä uudestaa ja puhtaasti kieltää sitä tekemästä moista. Ilmeisesti niitä ei edes ole suunniteltu pysymään jaloissa lumihangessa joten täytyy yrittää totuttaa Miro uusiin kenkiinsä tiellä, missä ei ole paljoa lunta.
Toinen vähän surkuhupaisampi lumiongelma esiintyy leudommilla keleillä, elohopean pyöriessä nollan tuntumassa. Nimittäin torstaina metsässä hiippaili mustavalkoisesta elokuvasta varastettu joulukuusi lavaste. Kovasti se muistutti meidän Miroa, mutta siitä roikkui erikokoisia valkoisia koristepalloja. No Mirohan se oli, matkassaan miljoona kiloa lunta. Valehtelematta isoimmat olivat 15cm halkaisijaltaan. Se vasta Miroa suututtaa ja matka katkesi vähän väliä lumen poiston merkeissä. Lisäksi se karva mikä jäi vangiksi pallon sisään oli aivan takussa. Kotona, koiran kuivettua sain aukoa rastoja muistuttavia takkuja pojan mahasta ja etujaloista. Olen miettinyt jotain fleecepukua missä on puntit, mutta ei yhtään tekisi mieli pukea tuolle karvakerälle mitään päälle. Sillä on aina lenkillä muutenkin niin turkasen kuuma. No saa nähdä miten tämä sää kehittyy. Jos vain pakkaset pysyvät, ei lunta keräänny turkkiin niin paljoa.

Toivottavasti pakkaset pysyisivät ja se avittaisi Miron pohjavillan kasvua. Keuruun ryhmis lähestyy uhkaavaa vauhtia, eikä karvatonta kessua ole ikinä kiva viedä näytille. Koirapuistossa ihmiset hieman huvittuvat, kun totean Miron olevan huonossa karvassa. Niin pöyhkeältä se muiden silmään näyttää. Lisäksi minä ikävöin harjaamista. Nyt riittäisi vartin pikaharjaus kerran viikossa, mutta minä supsuttelen poikaa välillä vähän turhaankin. Niin kivaa ja rentouttavaa se on :)!! No jos tuossa keväämmällä olisi sitten harjattavaa kaksin verroin ;)

- Oikein koulutettu ihminen voi olla koiran paras ystävä -

2012-01-03T22:56:00.004+02:00

[Corey Ford]

Uusi vuosi, uudet kujeet. VIIMEIN olemme päässeet nauttimaan talvesta ja lumesta. Ensin Joensuussa, missä todellakin oli lunta. Ainakin verrattuna etelämpään Suomeen. Poika juoksenteli ihan höperönä syvässä lumessa ja saikin siitä kunnon reeniä itselleen. Täytyy myöntää, että otti se omankin kunnon päälle tarpoa melkein polveen asti korkeassa hangessa pitkiä lenkkejä. On niin hauska näky, kun Miro painaa aivan kuin viimeistä päivää hangessa ja kuvittelee ilmeestä päätellen juoksevansa tuhatta ja sataa. Totuus kuitenkin on, että pikkukessun vauhti ei aivan päätä huimannut. :) Joka tapauksessa se juoksi täysiä pitkiä aikoja ja se on hyvä Mironkin tajuta, että voi juoksua jatkaa vaikka vähän hengästyttääkin. Hieman mukavuudenhaluinen koira nääs!! Kieli lautasen kokoisena (tuli vissiin hiki :)) se kävi pyörähtämässä meidän jaloissa ja lähti taas painelemman omaa vauhtiaan.

Saimme kokea oman osamme sähkökatkoksista, kun kaikki pimeni keskiviikkoiltana kuuden aikoihin. Hyvä säkä kävi moniin muihin talouksiin verrattuna, koska vika korjattiin yön aikana ja sähköt palautuivat kahden aikaan aamuyöstä. Eihän sitä valoa tarvi nukkuessa, eikä kylmäkään iskenyt takan lämmössä paistatellessa. Uutta vuotta ajatellen harmittava huomio oli Miron säikähtely valojen välkkyessä. Mitenköhän ilotulitteiden räiskeestä selvitään jos koira pelkää jo valon välkettä...

Loppuviikosta suuntasimme Jyväskylään ja Kotasen rantaan. Samaan aikaan uutisissa puhuttiin Kuohun ampujasta, joka oli toista tuntia karussa poliiseilta. Surmat olivat tapahtuneet vain muutama kilometri meidän olinpaikastamme. Iltapäivällä ampuja oli kuitenkin saatu kiinni ja huoleton illanvietto sai jatkua. Miro sai Luna-colliesta leikkiseuraa ja koirat rallasivat koko ajan pihalla, vaikka illalla olikin pilkkopimeää. Kätevä tuo hyvä hämäränäkö!!

Sitten siihen koiraihmisissä ristiriitaisia ajatuksia herättävään vuoden vaihteeseen... Sille ei voi mitään, mutta monet koirat pelkäävät kuollakseen ilotulitteista syntyviä pamahduksia ja välähdyksiä. Joillain se estää pihalle menemisen klo 18 jälkeen, joillain se vaatii rauhoittavan lääkityksen. Miron reagoimista emme osanneet edes arvailla. Niin ristiriitaista sen käyttäytyminen ääniä ja yllättäviä asioita kohtaan välillä on. Pihalla ja sisällä näkyy ja kuuluu edelleen välillä mörköjä, mutta kaikki "konkreettiset otukset" pystytään kohtaamaan alku ihmetyksen jälkeen.

Käytimme pojan hyvissä ajoin lenkillä ja jo ennen kuutta alkoi pauke kaikua. Meiltä on vain muutama sata metriä Kaukajärven rantaan, mikä on suosittu paikka ampua raketteja.
Seiskan aikaan Miro alkoi valittaa kakkahätää. Diiva kun on ei herra voi oikein tehdä mitään, jos on edes vähänkin hätä. Miro turtui todella nopeasti rakettien ääniin, eikä sisällä reagoinut niihin muutaman ensimmäisen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Itseasiassa Miro katseli välkettä trimmauspöydältä ja kyllästyi siihenkin hommaan aika nopeasti. Kymmenen aikaan hätä oli jo kova ja päätimme uskaltautua pihalle. Valjaat olivat tiukasti kiinni siltä varalta, ettei poika vaan pääse pujottautumaan irti jos sattuu pelästymään jotain. Noh, ei pihallakaan pelottanut yhtään. Kävelimme suoraan pamauksia päin ja pois päin. Hajut olivat paljon mielenkiintoisempia, kuin ilotulitteet. Ei Miro vaivautunut edes kääntämään rintamasuuntaansa kohti, vaikka ihan lähelläkin pamahteli. Nenä pysyi lähes koko ajan maassa ja välillä jäimme katselemaan välkettä. Parempi kuin hyvä! Myös huimasti kivempi itselle, kun ei tarvitse katsella stressissä olevaa koiraa koko iltaa!

Kai tässä pitää vielä höpistä joitain tavotteita alkaneelle vuodelle...

-näyttelyissä ensimmäinen SA

-no joo oikeesti mä haluun Mirolle SERTin! Näin alkuun edes yhden ;)

-ainakin yksi CACIB Suomen näyttelystä (jahka uskalletaan siirtyä junioreista nuorten luokkaan, ehkä loppuvuodesta)

-agilityn alkeiskurssi ja

-edetä siitä eteenpäin sitä mukaa mitä minä ja koira kehittyy

-reenata tokossa ALOn liikkeitä

Pitäisi kyllä ensin hankkiutua kouluttajan juttusille keskustelemaan siitä, miten Miron saisi nauttimaan itse tekemisestä enemmän. Jos en löydä asiaan ratkaisua niin luultavasti tokot ja agit lykkääntyvät sitä mukaa... Poika tuskastuu niin nopeasti tekemiseen, eikä edelleenkään keskity juuri suorittamaansa liikkeeseen ollenkaan. Vaikka se osaisi käskyn niin mielummin se saattaa jättää sen kokonaan tekemättä. Hitsin itsepäiset pystykorvat :D Leikkiin, etenkin vetoleikkiin se innostuu nanosekuntissa, mutta ei liikkeen perustaa voi oikein opettaa lelulla. Naksutin ja herkkunamit ovat auttanut jonkin verran opettamisessa, mutta niidenkin kanssa liikkeen opettelemiseen menee niin monia tuhansia toistoja, että huh huh. Tuntuu, kuin pyydettävästä asiasta kieltäytyminen olisi kivempaa, kuin sen opettelu. Hassu asia sinänsä, koska Miro on maailman kiltein koira!! Se on perustottelevainen ja hyvin käyttäytyvä. Ei pomota meitä, eikä protestoi mistään asioista. Mutta minkään harrastuksen kunnolla aloittaminen tuntuu tällä hetkellä vaikealta. Toki jonkin verran asiaan saattaa vaikuttaa pojan ikä ja sen myötä tuleva halu kokeilla ja uhmata meitä.

Miro-the-jalaton-kessu 11kk

"Your eyes outshine the town, they do this christmas"

2011-12-26T00:23:00.002+02:00

Olipas rankka Joulu!! Alku viikolla joka päivä rämmimme metsissä väsyttämässä koiria, jotta ne jaksaisivat löffäillä aaton ilman lenkkiä. Hyvin se toimikin ja pelkästään korvessa pyörimisestä kertyi keskimäärin rapiat pari tuntia päivää kohden. Keskiviikkona oli eväsretkemme aika ja lenkillä aikaa kului 3,5 tuntia. Lauantai tosiaan meni koirien puolesta aika samalla kaavalla, kuin meidän ihmistenkin. Ensin vähän syötiin, sitten sulateltiin ruokaa sohvalla telkkaa katsoen. Syötiin jälleen ja syötiin vähän lisää. Pojat saivat vuoron perään kinkkua ja kalkkunaa, unohtamatta lahjaksi saatuja herkkuluita ja koiransuklaata. Mässäilystä kertoo aika paljon se, että Miro herra ei tänään suostunut syömään aamuruokaansa, koska kupissa oli pelkkiä nappuloita. Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa ja ylensyönti ja laiskuus sallittakoon.

Kyllä Miro oli ollut kiltti poika ja se sai paljon lahjoja. Ainakin muutamaksi viikoksi erilaisia herkkuja suklaasta kissanruokaan, sekä siansorkan ja Miron lemppareita eli possunkorvia. Uusi vinkulelu kokoelmaan ja noutajahihna metsälenkkejä varten.

Tänään ei ketään enää huvittanut istuskella paikallaan ja kävimme tekemässä mukavan kinkunsulatuslenkin (jälleen :)) metsässä. Kävelytiet oikein huutavat pääkallomerkkejä, eikä niitä pitkin huvita kävellä ollenkaan. Huisi keli, kun ensin sataa vettä ja räntää muutama päivä ja sen jälkeen pakastaa...

Kessuttimen kunto ja jaksaminen on kyllä kehittynyt huimasti ja poika jaksoikin painella pitkiä lenkkejä metsässä ison valkoisen perässä joka päivä. Jopa piknikretken se kesti kiitettävästi. Kesällä Miro ei jaksanut edes muutaman kilometrin matkaa ja Juhannuksena jouduimme kantamaan sitä, kun pennun jalat eivät enää jaksaneet.

Huomena kohti Joensuuta ja jatkamme Joulun viettoa sielä. Kissanpäivät jatkukoon!!

"Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua."

2011-12-20T12:09:00.000+02:00

On aika toivottaa blogin lukijoille rauhallista ja iloista joulun aikaa! Miro on ollut kiltti poika ja saa varmasti monta lahjaa aattona! Hauskaa ohjelmaa siis luvassa, kun Miro ja Leevi repivät pakettejaan auki :)

"Like Sister and Brother, we'll wave to each other"

2011-12-19T23:08:00.001+02:00

Voihan kuravelli... Eikö talvi tule koskaan?? Varmaan niin klisee jaaritella säätä, mutta minä en voi sille mitään! Niin paljon ottaa päähän tämä harmaus...

Valoa elämään toi Idan ja Luna-siskon vierailu viikonloppuna. Idalla oli pesisreenit täällä Tampereella lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna. Minä kävin hakemassa Lunden hallilta lauantaina ja mietin miten tyttö mahtaisi lähteä mukaani. Otin Miron avuksi ja sain houkuteltua Lunden autoon. :) Matkalla molemmat istuivat eripuolilla autoa, eikä seura oikein kiinnostanut. Meillä Luna oli aluksi aika vaisu, eikä meidän tai Miron huomio kelvannut vieläkään. Jossain vaiheessa Luna kuitenkin oma-aloitteisesti tuli luokseni ja kiipesi oikein syliin hakemaan rapsutuksia. Jää murtui ja neiti olisi ollut koko illan rapsuteltavana. Nopeasti myös Miro alkoi kiinnostaa. Eikä aikaakaan, kun painileikit olivat pystyssä. Olimme niin onnellisia, kun pennut innostuivat leikkimään keskenään. Voi sitä riemua, kun Ida viimein selvisi Pirkkahallilta meille illan viettoon! On se niin erottamaton parivaljakko!
Sunnuntaiaamuna vein Idan reenehin ja suuntasin koirien kanssa koirapuistoon. Luna menetti koirapuistoneitsyytensä ja oli oikein reipas neiti täysin uudessa tilanteessa ja ympäristössä. Ei yhtään ahdistunut, vaikka aita kiersi ympärillä. Puistossakin pennelit innostuivat rallaamaan ja reipas tunti vierähti nopeasti sohjoisissa ja vetisissä merkeissä. Lauantaina kun satoi rättejä ja mm. ajokeli oli aivan kauhea. Aamulla tiet olivat sulaneet, mutta loskaa oli nilkkoihin asti muualla.
Kotiin palattuamme koirat söivät sulassa sovussa samaan aikaan ja Miro sai hieman Lunan herkku kissanruokaa omaan kuppiinsa. Suuntasimme Idan kanssa kaupunkiin jouluostoksille ja koirat jäivät autoon nukkumaan. Uni maittoi siinä vaiheessa kummallekin oikein makeasti ja ne jäivät hyvin kaksisteen vahtimaan autoa. Shoppailun jälkeen lähdimme ajelemaan Vilppulaan palauttamaan arvon vieraitamme, eikä suurempaan elämöintiin ollut kummallakaan energiaa vielä siinäkään vaiheessa. Matka meni siis molemmilta nukkuessa. Saarilahdilla kaksikko jaksoi taas vähän painia. Sain tilaisuuden käyttää kessulauman tehopuhallinta ja Idan kanssa pöllytimme Mirolta viimeisiä pentupohjavilloja pois. Aika lailla sitä vielä irtosi, mutta nyt alkaa poika olla tosi kevyessä karvassa. Peitinkarva on hyvässä kunnossa ja upean värinen, mutta kaikkialta puuttuu villa. Aika pienen näköinen ja tuntuinen Mirkku on! ;) Tulisi pakkaset niin saisi uuden karvan kasvu vähän potkua.

Nyt ollaan jo aika lähellä linssiä :)

Huomenna lähdetään joulun viettoon Lahteen ja suunnitteilla on jopa eväsretki koirien kanssa álá Viivi. Saa nähdä mitä Vipauksella on mielessä!? :) Anttu tosin joutuu palaamaan keskiviikkona Treelle jouluksi töihin... :(

Heitä JO ;)

Minä haen

Minulle myös

Ihana kaunis Lunde <3 <3

Mikä meni ja missä??

Myös vahtiminen onnistui kimpassa xD

"Stop - living on video -2"

2011-12-10T23:10:00.000+02:00

Pika postaus videon merkeissä. Viimein kone suostui lataamaan kesästä asti roikkuneen hupipätkän mikä on kuvattu 22.6 :) Voi niitä aikoja, kun karva oli pumpulia ja ulkomuoto, no oli mitä oli ;)

<3 ZzZzZzZzZzZzZzZzZ <3

"Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä"

2011-12-10T17:03:00.002+02:00

Valkoinen hulluus vallitsee tässä valtakunnassa. Tai no, tällä hetkellä valkoisuus sulaa vesisateessa, mutta hulluus luultavasti pysyy. Ihme taantuman on lumi saanut aikaan meidän kessuttimessa. Kuin viimeistä päivää mennään pää kolmantena jalkana hihnassa ja muutenkin koiran mielentila on jonkin asteisesti hektinen koko ajan. Jos ottaa askeleen takapihan ovea kohti, koira syöksyy heti paikalle siinä uskossa, että mentäisi leikkimään lumeen. Sama toistuu jos rintamasuunta edes kääntyy kohti etuovea. Lapsi tahtoo leikkiä, ei kai siinä mitään muuta. Tulisi vielä metri lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa oikein kunnon hankeen.

Olimme tänään pitkästä aikaa mätsäreissä. Ne järjestettiin Koirakoutsin agihallissa ja pennut olivat ensin vuorossa aamulla. Aikuiset valloittivat hallin vasta päivemmällä tilan pienuuden takia. Meni tasaisen varmasti, niin kuin tähän mennessä on mennyt. Koira seisoi nätisti ja antoi hienosti katsoa hampaat ym. Tuomarilta tuli hassu kommentti: "onpas isot hampaat näin pieneksi koiraksi. Kaipa se kuuluu tähän rotuun." :) Yritin tänään harjoitella Miron kanssa liikkumista niin, etten ollenkaan roikottaisi sitä hihnasta. Hajut ovat niin mielenkiintoisia, että vähän väliä nenä oli menossa kohti maata. Vaaditaan siis vielä lisäreeniä sen asian suhteen. Saimme punaisen nauhan perus mätsäri tuomari kommentilla. -Tämä liikkuu niin paljon paremmin kuin tuo toinen-. No on se hyvä, että joku kehuu tuon makaronin liikkeitä ;) Nauhakehässä olikin vuorossa koko rahan edestä seisomista. Tuomari ei millään osannut päättää isosta ryhmästä neljää jatkoon menijää. Koiria oli isoissa pennuissa kuitenkin 38 eli 19per nauhakehä. Meidät poimittiin jatkoon pitkän pohdinnan jälkeen. Saimme tänään "taistella" sijoituksista oikein kunnolla ja tuomari juoksutti meitä vielä useaan kertaan verraten etu- ja takaliikkeitä. Sijoitus oli lopulta PUN3. Hyvä suoritus Mirolta, joka nukkui kaikki väliajat tuolin vieressä ja kehässä olisi halunnut mieluummin etsiä katseellaan laidalla olevaa Anttua, kuin tillitellä minua silmiin. Tänään oli aika köyhät palkinnot, ihmiselle laku, koiralle namitikku ja vapaavalintainen lelu. Ilmeisesti ihmisiä oli paikalla niinkin paljon, koska viime mätsäreissä oli kuulemma ollut oikein mahtipalkinnot. Mutta lelu oli hyvä palkinto ja sen valinta meni tänään oikeinkin nappiin. Nappasin kopasta pojalle pehmeän nyöritetyn vetolelun. Miro innostui siitä todella paljon ja sitä voikin hyvin käyttää lenkillä motivaattorina esim. ohitustilanteissa.

Terrieri kessun vaatteissa

"Hei kuuraparta"

2011-12-08T01:21:00.004+02:00

Kauan sitä odotettiin ja hujauksessa se oli ohi. Raskas viikonloppu takana, mutta oli se sen arvoista. Miron henkilökohtaisilla tuloksilla ei hirveästi juhlittu, mutta onneksi sitä osaa olla onnellinen kaikkien menestyksestä! Jos joku ei sitä vielä tiennyt, viikonloppuna oli näyttelyihmisten vuoden kohokohta, Helsinki Winner 2011 ja Voittaja 2011 näyttelyt.

Matkasimme jo torstaina Lahteen Leevi-veikan ja porukoiden tykö. Perjantaina kävimme vielä 1,5 tunnin metsälenkillä, vaikka hieman mietitytti miten kessulapsi jaksaisi viikonlopun hälinän. Koiramaiseen tapaan kummatkin riekkuivat tietenkin turkkinsa siihen kuntoon, että pääsivät vielä illalla pesulle.

Lauantaiaamuna koirat kuitenkin heräsivät virkeinä, ihmiset eivät. Kunhan sängystä pääsi ylös ja muisti miksi oli herännyt niin kummasti sitä virkistyi. Pääsimme matkaan ajoissa (!!) ja löysimme jopa hyvin perille. Kessujen kehä alkoi jo 9.30 joten 8 jälkeen ei paikalla vielä ollut hirveästi porukkaa. Olimme sopineet, että Anttu esittää Miron lauantaina ja minä sunnuntaina. Kuitenkin minulla oli jakku ja mustat housut mukana jos Pia tarvitsisi apua kasvattajaryhmässä.
Kehässä Miro käyttäytyi ja esiintyi hyvin. Näyttelyissä poikaa toivoisi aavistuksen "eläväisemmäksi", vaikka kotona über rauhallista koiraa arvostaakin. Miro antoi reippaasti tunnustella itsensä ja lyllersi omaan tapaansa liikkeitä arvosteltaessa. Miro sai ERIn ja kilpaluokassa tuli toinen sija ilman SA:ta. Velipoika Hook oli sen sijaan ilmiliekeissä. Ensin junnujen ykkönen ja lopuksi vielä ROP. Päivän saldo Huketsulle siis HeJW-11 ja HeW-11 tittelit nimen eteen. Ei paha 10 kuukautiselta nuorukaiselta. Miron sisko Mila (I. Xmas Party) nappasi nartuissa HeJW-11 tittelin ja oli PN4. Luna sai myös hienosti ERI:n SA:n kera.
Kasvattaja heitti villin kortin kasvattaluokkaan ottaen kolme X-pentua (Hookin, Miron ja Milan), sekä 1,5 vuotta vanhan Pepsi tytön. Suureksi yllätykseksi tuomari valitsi meidät rodun parhaaksi ryhmäksi. Tämä tiesi pitkää iltaa etenkin koirille, joiden pitäisi jaksaa vielä seuraavana päivänä. Koitoksen jälkeen ei harmittanut yhtään jäädä odottamaan myöhässä olevia ryhmäkehiä. Parhaat kasvattajaryhmät tuomaroi Rainer Vuorinen. Ensimmäinen tunnemyrsky kuohahti, kun meidät ohjattiin isossa kehässä jatkoon. Minä en muista puoliakaan tapahtumista, niin jännää se oli!! Pienellä säädöllä saimme koirat seisomaan nätisti ja tuomari juoksutti meitä tarkastellen koirien etu- ja takaliikkeet. Jatkossa oli seitsemän ryhmää ja loppuun asti sai jännittää sijoittumista. Tuomarin tehtyä päätöksensä kuuluttaja julisti valinnat. Neljänneksi kauneimmaksi kasvattajaryhmäksi valittiin Ikurin keeshondit!! Tunne oli todella mahtava. Varmasti aina tuntuu hienolta sijoittua isoissa kehissä, mutta minulle kokemus oli ensimmäinen ja varmasti ainutlaatuinen!! Siitä suuri kiitos Miron upeille kasvattajille!!

ERI JUK2
Hyvän kokoinen uros, antaa hieman pitkän vaikutelman. Kaunis pää, hiukan suuret korvat. Hienot silmät. Hyvä kuono-osa. Hyvä pigmentti ja kaula. Hieman lyhyt olkavarsi. Ikäisekseen riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvin asettunut häntä. Hyvät takakulmaukset. Hyvä karvapeite, voisi olla enemmän värivaihtelua. Hyvät sivuliikkeet. Hiukan ahtaat takaliikkeet ja löysät etuliikkeet. Hyvin esitetty.

Tuomarina Fredrik Nilsson, Ruotsi

Jännittää jännittää

Lisää kuvia lauantailta TÄÄLLÄ

Sunnuntaina otettiin kaikki uusiksi ja jälleen olimme ajoissa (!!) paikalla. Oli minun vuoroni esittää Miro ja Anttu pääsi handlaamaan Milaa junnunarttuihin, kun Miron siskon omistaja oli tipsukehällä. Kilpailuluokkaan Arja kuitenkin kerkesi takaisin. Veljesten osalta päivä meni pitkälti samalla kaavalla kuin lauantaina. Mirolle sileä ERI ja Hook vei JV-11 tittelin ja oli vielä PU4. Nartuissa Luna oli JUK3 ja Mila jäi ilman kilpailuluokka sijoitusta. Kummatkaan nartuista eivät saaneet edes SA:ta. Tuomari ei lämmennyt ollenkaan meidän koirille ja lauantain upea menestys vaihtui hieman pettyneisiin tunnelmiin. Kokeilimme onneamme vielä kasviksessa, mutta jäimme kolmannelle sijalle ilman KP:ta. Eerondaalin pörröpöksyt sen sijaan pitivät kessujen lippua korkealla, kun Maukka (E. Ivalo) oli ROP (V-11) ja kasvattajaryhmä niin ikään rodun paras. Lopuksi poppoo selvisi vielä hienosti jatkovalintoihin illan isoissa kehissä.

ERI JUK2
10kk. Erinomainen kokonaisuus. Neliön mallinen, sopiva luusto. Ihastuttava pää missä erittäin tyypillinen ilme. Tummat silmät, pienet korvat. Keskipitkä kaula, vahva selkä. Korkealle asettunut häntä. Kohtuulliset kulmaukset. Pyöreät tassut. Sulava liike. Erinomainen harmaan sävyinen karvapeite. Erittäin hyvin esitetty.

Tuomarina Guido Schäfer, Saksa

Kuvia sunnuntailta TÄÄLLÄ

Kotiin lähdön aika koitti ja teimme varmaankin sedan-autojen pakkaus ennätyksen. Tampereelle asti kyytiin tuli Pia ja Ida, sekä Pepsi ja Luna. Mukaan piti änkeä lisäksi neljän ihmisen pitkän viikonlopun vaatteet ja muut härpäkkeet ja kolmen koiran näyttelykamat. Takakonttiin mahtui mm. kangasboksi, Miron muovinen lentoboksi, trimmauspöytä ja ainakin miljoona kassia. Loput tavarat pakattiin takapenkille ja koirat sulloivat itsensä mihin nyt mahtuivat. Miro matkusti minun jaloissa apukuskin penkin edessä ja Luna Idan sylissä. Pepsi änkesi itsensa minun penkin alle Pian jalkoihin, eikä sukelluksen jälkeen koirasta näkynyt karvaakaan. Väsy painoi koiria niin paljon, että auton startattua jokainen nelijalkainen karvakerä nukahti niille sijoilleen. Meillä ihmisillä matka meni joutuisasti viikonlopun tapahtumia kerratessa ja etenkin lauantaita fiilistellessä.
Kävimme vielä illalla hakemassa mäkkäristä pojalle juustohampparin. Miro jaksoi etenkin lauantain niin upeasti, että tietysti piti hakea sille erikoisherkku. Maanantaina tulikin koettua aika konkreettisesti miksi koiralle ei pitäisi syöttää semmoista moskaa... Kyllä pihalle kerettiin, mutta pojan pöksykarvoissa luki aika selkeästi mahan ja suoliston mielipide roskaruokaan. Onneksi sentään otimme purilaisesta toisen sämpylän puolikkaan pois.

Lisää juustohamppari fiilistelyä löydät TÄÄLTÄ

Miro oli aika raato maanantaina ja me porskuttelimmekin jätkän kanssa unia puoleen päivään asti. Kävelylenkki riitti sinä päivänä ja onneksi keräsimmekin voimia seuraavalle päivälle. Nimittäin lumi satoi maanantai yönä ja Miro oli niiiiin tohkeissaan, kun kävimme aamulenkillä. Se oli sen moista riekkumista ja kenkien kyttäystä siinä toivossa, että jonkun luminokareen sattuisin sille potkaisemaan. Illalla lähdimme vielä koirapuistoon nautiskelemaan kunnon talvesta ja toivottavasti pysyvästä semmoisesta.
Jotenkin tuo jätkä muuttuu koko ajan enenmmän siihen suuntaan, että vain harvat ja valitut saavat leikkiä hänen korkeutensa karvakeisarin kanssa. Puistossa olisi ollut muutama potenttiaalinen kaveri ehdokas, mutta herra mielummin puuhaili omiansa ja välillä kävi kosiskelemassa yhtä narttua. Selvästi hormonit alkavat vahvistamaan sukupuoliviettiä niin, että jokainen narttu pitää haistella erittäin tarkasti. Ainakaan vielä se ei ole alkanut ärhentelemään muille uroksille, vaikka joku yrittäisi tulla kolmanneksi pyöräksi lemmenlaivaan.

Tänään kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Ihan kaikki lätäköt eivät olleet vielä jäässä ja pari kertaa piti kieltää poikaa syöksymästä kuraan. Nytkin ulkona sataa valkoisia rättejä ja Miroa ei meinaa saada takapihalta sisälle. Jouduin hakemaan sen sisälle ja kantaessani kakaraa se protestoi koko matkan öristen minulle. Varmaan se voisi leikkiä lumessa maailman tappiin asti. Varmasti monet koiranomistajat huokaavat helpotuksesta jos pikku pakkaset ja lumi vain pysyisivät, eikä koko ajan tarvitse olla imuroimassa hiekkaa sisältä.
Tämä talvi tulee olemaan aika hiljaiseloa mitä näyttelyihin tulee. Mätsäreitä näyttäisi olevan muutama ja helmikuussa olisi tarkoitus mennä Keuruun ryhmänäyttelyihin.

OMG!!! Sulla on käsissä LUNTA!!

No heitä JO!!

Näin ne kessut ponnistaa

Ja krokotiilit näin

KungFuKessun kurkipotku

Loppusanoiksi laitettakoon, että pikku X-pennut täyttivät siis kuun vaihteessa 10 kk!! Ei voi uskoa, että kaksi nopeaa kuukautta ja ensimmäinen vuosi tulee täyteen!

"Ken on heistä kaikkein kaunein"

2011-11-22T19:30:00.001+02:00

Ensimmäiset viralliset missikisat takana! Jyväskylässä oli kauan odotetut KV:t ja olimme ilmoittaneet Miron lauantaille. Viime torstaina oli pakko vielä pestä koko koira näyttelyitä varten. Siinä vasta hommaa riittää. Ensin työllä ja tuskalla pitää saada koko turkki pohjaa myöten märäksi ja saippuaiseksi. Vähintään yhtä iso homma on saada kaikki saippua sieltä myös huuhdeltua pois. Suurin työ on kuitenkin kuivata koira... Meillä meni yli tunti, kun Antun kanssa föönillä ja harjalla kuivattelimme poikaa.

Menimme jo perjantaina Jyväskylään, ettei aamulla tarvitse ajaa niin pitkää matkaa. Vaikka heräsimme hyvissä ajoin lauantaina olimme silti myöhässä. Ei taaskaan mikään suuri yllätys meidän poppoolta, vaikka matka Paviljongille kesti 10 minuuttia... Erinäisten remonttien takia parkkipaikkoja oli vähän ja auton joutui viemään keskustan parkkihalliin. Toki ajoimme ensin lastausalueelle purkamaan kamoja, mutta enhän minä yksin saa koiraa, trimmauspöytää ja koiranhäkkiä kannettua. Onneksi Kata tuli auttamaan kamojen kantamisessa ja kerkesin vielä harjaamaan Miron hyvin ennen junnukehää.
Anttu esitti Miron ja kaikki meni esittämisen ja esiintymisen puolesta hyvin. Hieman ylikypsämakaroonihan tuo poikkeli on, mutta toivottavasti metsässä juoksuttaminen tuottaa tulosta jossain vaiheessa. Laatuarvosteluksi tuli hienosti ERI ja hyvät arvostelut muutenkin. Kehässä oli Miron lisäksi veljet Hook ja Soni sekä vierailija venäjältä. Venakko-kessu oli huimat 9kk vanhempi veljeksiä ja selvästi kehittyneempi. Kaikki neljä junnua saivat ERI:n ja pääsivät kilpailemaan sijoituksista. Tuomari rankkasi venäläisen JUK1:ksi SA:lla ja Hook tuli hienosti toiseksi saaden myös SA:n. Miro oli kolmas ilman SA:ta ja Soni neljäs.

ERI JUK3
Held firm topline. Good tail. Balanced scull, muzzle. Good pigment of muzzle. Ears could be slighly darker. Has spectacles. Fairly harsh coat. Light color udercoat.

Tuomarina Brenda Banbury, UK

Junnujen jälkeen minä juoksin hallin toiseen päähän handlaamaan chow chow urosta. Koiran omistaja on liikuntarajoitteinen ja hän ei itse pysty juoksuttamaan koiraa kehässä. Olin aikaisemmin viikolla lupautunut avuksi ja kiirehdin tutustumaan tähän valioluokassa kilpailevaan herraan. Tavattuani miehen, kävin kävelyttämässä tähän asti pidättyväisintä koiraa, minkä olen ikinä tavannut. Hannibal oli koiran nimi, eikä tullut kysymykseenkään, että olisin esim. koskenut siihen. Uros yritti vain vältellä minua ja sille tilanne oli selvästi aika tukala. Käytävällä kävellessämme en tiennyt ahdistiko sitä enemmän minun läsnäolo vai kaikki muu hälinä ympärillä. Kehän rutiini oli myös hieman omalaatuinen: nimittäin minä juoksutin ja esitin koiran muuten, mutta kun tuomari tuli tunnustelemaan piti omistajan tulla koiran viereen. Muuten Hannibal olisi väistellyt tuomaria maailman loppuun asti. Rotuna chow chow on pidättyväisempi, kuin olen ikinä minkään koiran tiennyt olevan. Oman/tutun ihmisen läsnäolo kuitenkin vaikuttaa koiran käyttäytymiseen hirmuisen paljon. Alkushokista päästyäni loppu meni mallikkaasti ja sain Hannibalin liikkumaan yllättävän hyvin. Loppusijoitus olikin PU4 ja omistaja oli tyytyväinen, että meni niinkin hyvin.
Palattuani takaisin kessukehän laidalle oli harmikseni menossa jo ROP-kasvattajan valinta. Minulta meni siis kaikki muut oman rodun kehät täysin ohi, mutta oli silti hirmu kiva kokemus handlata täysin vierasta koiraa ja tutustua uuteen rotuun. Myöskään kuvia en oikein kerennyt ottamaan, mutta toivottavsti saisin kaverilta muutaman otoksen myöhempään julkaisuun.
Jäimme vielä katsomaan ryhmäkehät ja hyvä päätös päivälle oli Maunon (E. Ivalo) upea sijoittuminen RYP3:ksi!! Hyvä kessut!!

Miron äiti Fasu :)

Eilen kävimme kylässä Saarilahdilla ja totesimme pentujen kasvaneen jo niin isoiksi, että Miro ja Luna eivät innostuneet yhteisestä leikistä. Niin se vain aika kuluu nopeasti ja sisarukset ovat jo mukamas niin aikuista. <3

"I won't run, I won't fly. I will never make it by without you"

2011-11-13T02:53:00.003+02:00

Reissusta kotiutuneena tylsä arki painaa taas päälle. Olen ollut kotona jo kolme kuukautta parantelemassa leikattua olkapäätä ja luultavasti vielä viikko jos toinen on edessä. Ainoa mikä on pitänyt pääni edes jotenkuten kasassa on Miron seura. Anttu tekee 12,5 tunnin työvuoroa kolme-neljä päivää viikossa. Toisin sanoen olisi todella ankeaa jos ei olisi tuota karvaturreloa seurana pitkinä päivinä! Mirolle on huomattavasti kivempi jutella kuin esim. seinille :) Miro kuuntelee turinoitani korvat höröllä ja välillä ilmoittaa oman mielipiteensä tuhahtamalla tai mouruamalla lauseeni jälkeen. Miron kanssa on kiva käydä kävelylenkeillä, etenkin kun se ei vedä juuri ollenkaan. Välillä se jaksaa aukoa päätään vastaantulevalle koiralle, mutta lopettaa heti, kun päästään ohi. Tämä ei ole koskaan äitynyt suureksi ongelmaksi ja pikku reenillä se reagoi koko ajan vähemmän ja vähemmän. Poika tulee kaikkien koirien kanssa toimeen ja sen kanssa on helppo mennä koirapuistoon. Mutta jos koirien määrä lähenee kymmentä, muuttuu Miro yleensä aika välinpitämättömäksi muita kohtaa. Ei poika silti aiheuta ikinä ongelmia puistossa, vaikka selvästikään se ei pidä siitä jos on liikaa koiria ympärillä.

Palataan vielä hetkeksi viime viikon reissutunnelmiin. Joensuussa Miro pääsi pari kertaa metsään pinkomaan ja sitä tämä poika edelleen rakastaa yli kaiken! Eräänä aamuna Anttu oli Miron kanssa pöpelikössä rämpimässä ja kaikki meni oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli oja. Ojan pohjalla oli reilusti vettä ja vaikka Anttu kuinka kielsi, oli herra pistänyt muuten niin kuuliaat korvansa luimuun ja painanut mutkat oikoen rapakkoon kuraamaan itsensä. Ehkä se oli mutakylpyä vailla :)

Kävimme myös tervehtimässä Seeslahden aikusia kessuja sekä aivan syötävän suloisia 6 viikkosia pentuja. Pentukuume nousi aivan uudelle tasolle niitä palleroita seuratessa. Oli huippua nähdä myös Ikurin Tua Res VD eli Pommi! Kumpa Mirostakin kasvaisi yhtä komea poika! Katjan toinen uros Marzi oli myös todella valloittava pakkaus. Melkein kymmenenvuotias herra kun vaihtoi minun ja Antun syliä edestakaisin kerjäten herkeämättä rapsutuksia.

Jyväskylässä vierailimme kasvattajalla ja yllätykseksi oli Pepsi vaihtunut Keksiin! Neiti oli lähtenyt Tartoon näyttelyreissuun ja hoitoon oli tullut myös yksi komeimmista kessu uroksista, Ikurin Stella Polaris "Keksi". Iso herra ei oikein pitänyt Mirosta, eikä lämmennyt tälle, vaikka yritimme tutustuttaa pojat yhteisellä lenkillä. Talon emännät Numa ja Nalakaan eivät suoranaisesti hyppineet onnesta nähdessään tenavan saapuvan. Mutta kuten aina, yrittävät rouvat kertoa mielipiteensä meille ihmisille, ennemmin kuin vaivautuisivat noteeraamaan Miroa. Etenkin Numa on niin hassu, kun se ei periaatteesta halua olla missään tekemisissä Miron kanssa. Kuitenkin meidän huomaamatta, nurkan takana, tekee sen mieli ihan pikkusen vaan tehdä tuttavuutta Miron kanssa. On se vaan niin hurmaava mummeli <3.

Miro <3 Mummeli 4Ever

Vatasilta suuntasimme kaverimme tupareihin. Etukäteen tiesimme, että talon yläkerrassa asuu mäyräkoira uros. Mäyriksen omistaja oli vakuuttanut, että maastomakkara tulisi kyllä toimeen Miron kanssa. Noh, toisin kävi. Astuessamme sisään mäyris tulistui hetkessä, eikä hyväksynyt poikaa reviirilleen ollenkaan. Ensimmäistä kertaa Miron rintakehästä kuului myös matalaa murinaa takaisin... Junnun (mäyriksen) omistaja kertoi uroksen olevan hyvin epävarma muista koirista. Emme kauaa kerenneet ihmettelemään tilannetta, kun Junnu oli Miron kaulurissa kiinni. Totesimme, että parasta olisi pitää koirat erossa juhlien ajan, koska paikalla oli melkein 30 ihmistä ja meno oli jo muutenkin aika railakasta. Koska mäyriksen omistaja ei oikein tajunnut, että pojat eivät tule toimeen keskenään, pettivät "turva järjestelyt" pariinkin kertaan. Kun Junnu tuli uudestaan alakertaan, huomasin kuinka Miro yritti antaa Junnulle rauhoittavia eleitä kääntäen päänsä poispäin. Mäyris oli kuitenkin todella reviiritietoinen ja se halusi selvittää asian hammasta vaihtaen. Minä nappasin Miron syliin ja Junnu siirrettiin pois alakerrasta. Tästä selvittiin ilman veren vuodatusta luutavasti koska Mirolla on niin paksu turkki. Nimittäin karvatupon oli mäyris saanut pojasta irti.
Miro oli koko illan reipas penneli kaikkien niiden ihmisten keskellä. Se kävi jokaisen luona vuorotellen hakemassa rapsutuksia ja katsomassa olisiko kenelläkään antaa yhtään herkkuja. Junnun vierailu toistui uudelleen ja nappasin taas Mirkun syliini. Tämän jälkeen päätimme viedä pojan autoon nukkumaan. Mäyris tuli jälleen(!!) alakertaan ja etsi kuumeisesti Miroa joka paikasta. Kun se totesi olevansa ainut nelijalkainen alkoi se tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tappijalalla oli hyvin ikävä tapa antaa vastarakkautta. Se yritti nylkyttää jokaista rapsuttajaansa... Kielloista suuttuen se meni vielä prostestiksi pissaamaan matolle. Ihana koira!! :/
Jäimme kaverillemme yöksi ja juhlioiden lähdettyä haimme Miron sisälle nukkumaan. Loppuyö oli rauhallinen eivätkä koirat olleet seuraavana aamunakaan kontaktissa keskenään.

Syysmuotia

Olin muutama päivä sitten Miron kanssa täällä Tampereella koirapuistossa, ensimmäistä kertaa mäyris-kessu mittelön jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännitti miten herra reagoisi muihin uroksiin reissun jälkeen. Kuin tilauksesta oli puistossa (hitsi kun en muista rotua) pieni tappijalkainen, pystykorvainen nuori uros. Igor on myös semmoinen nylkyttäva tapaus ja viimeiseen asti mietin miten Miro tilanteen hoitaisi. Vanhoihin tapoihin oli näköjään palattu, eikä Miro virkannut Iksun lähentelyistä ollenkaan. Samalla toivoisin, että Miro alkaisi pikku hiljaa saamaan vähän egoa itselleen. Se nimittäin antaa kaikkien koirien hyppiä sen selkäänsä ja todella harvoin se mitään siihen sanoo.

Syysmuotia Vol.2

Joudun heiman perumaan puheitani pojan säkäkorkeudesta... Otimme ison kirjan avuksi mittaamiseen ja vakaan 90 asteen vaikutus on selvä. Vaikka kuinka mittaa saa tulokseksi korkeintaan 43,5cm. Hitsi sentään!! Toisaalta olisi lottovoitto agilityyn, jos säkä ei ylittäisi 43,9cm, mutta näyttelyiden kannalta se voi olla huonompi juttu. Ei Miroa voi kehästä potkia pois, koska se on joka tapauksessa vähintään 43cm, mutta arvosteluun se saattaa vaikuttaa. Viikon päästä on Jyväskylä KV ja siellä näkee tuleeko tuomarilta kommenttia koosta. Hoikka-poika-Miron paino on pysyy sitkeästi alle 14 kilossa ja etenkin näyttelyiden tiimoilta meillä alkoikin projekti: "Mirolle massaa". Hölkkä- ja metsälenkkejä siis tiedossa ja pikku hiljaa se kunto ja lihaksisto alkaa kasvamaan. Pojalla on myös ihmeellisen reipas ruokahalu ja se onkin syönyt hieman isompia annoksi skipaten ainoastaan yhden melkein kolmen viikon aikana. Huomattava parannus aikaisempaa, kun herra saattoi paastota kokonaisia päiviä. Tulisi jo lunta niin pääsisi juoksuttamaan poikaa hangessa!!

9kk

"No ei ne loput rehkimättä tipahda"

2011-10-30T20:07:00.001+02:00

Lahdessa taas!! Aloitettiin jo tutuksi tullut FIN-tour täältä aina niin ihanasta Suomen Chicagosta x) Huomenna liukenemmekin jo Joensuuta kohti. Mirolla on ollut toiminnan täyteinen viikonloppu. Perjantaiaamuna pojat olivat puoli kuuden aikaan sitä mieltä, että nyt alkaa leikki ja riekkuminen... No me olimme kyllä toista mieltä. Kyllähän ne pojat uskoivat ja kävivät takaisin lepäilemään. Eilen aamulla oli samat mielessä ja jouduimme sulkemaan Lemonin pois makkarista, jotta koirat rauhoittuisivat.

Miro ja Leevi olivat eilen yhteislenkillä muutaman muun koiran kanssa. Viivin sanoja lainatakseni: Minimörkö (Miro) oli ensin vähän diivaturkis, saikin siitä kuulla ja viihtyi sen jälkeen pääasiassa jalkapallona. Miro on kyllä hirmu pehmeä tapauksissa missä se "järkyttyy" toisen koiran tekemisistä, eikä kauhean nopeasti siitä palaudu vaan tyytyy himmailemaan ihmisten jaloissa tämän jälkeen. Vanhempi belgi herra oli Miron tungeskeluista hieman huomauttanut ja loppuajan poika olikin ollut jalkapallona ;) Muutenkin Mirolle sopii mitä vähemmän koiria on kerrallaan. Hitaasti lämpenevä turkis kun on.

Kävimme moikkaamassa myös mummoa Kuusankoskella ja samalla pyörähdimme Voikkaalla Antun tädillä. Antun serkulla on 2-vuotias kettuterrieri Simo, jonka Miro on nähnyt pienempänä. Nyt voimasuhteet olivat jo tasoittuneet ja pojat innostuivat ottamaan pari painimatsia.

Tänään oli Miron viimeiset pentunäyttelyt. Tällä kertaa oli lisäjännitystä, kun ei tiennyt mitä penneleitä siellä tulisi vastaan. Muut X:t kun olivat eilen Seinäjoella kisaamassa. Miro oli ainut uros ja nappasi hyvillä arvosteluilla KP:n. Nartuissa oli mukana kaksi Henniina's kennelin pentua ja Eerondaali My Fair Lady. Viimeisenä mainittu oli nartuissa ykkönen. Roppikehässä Miro rankattiin ykköseksi ja saimme siis jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. Ryhmäkehässä Miro käyttäytyi todella kummallisesti. Tuomarin pyydettyä koirakkoa juoksemaan ympyrän Miro sai säkärit ja alkoi haukkumaan ja laukkamaan. Poika ei oikein jaksanut seistä, eikä tehdä mitään pyydettyä. Miro pääsi seitsemän parhaan joukkoon, mutta ei sijoittunut. Hieman kummastellen pojan käytöstä pakkasimme leirimme kasaan ja suuntasimme autolle. Miron käytöksen osa syy selvisi kun vein poikaa pissalle. Hirmuinen kakkahätähän sillä oli ja jälkeenpäin mietittynä Mirkku käyttäytyy normaalistikin juuri edellä mainitusti, kun sillä on kova hätä.

Tästä on hyvä jatkaa Jyväskylä KV odotellessa!! Suunnitelmiin kuuluu lihasten kasvatusta, jotta liikkeitä saataisi parannettua. Muuten poika on vallan hurmaava paketti junnukehiin.

PEK 1 KP ROP-pentu
Hienot mittasuhteet omaava kaunisilmeinen urospentu. Hyvä runko, häntä ja raajat. Erinomainen kattava karvapeite, selvät värivaihtelut. Erinomainen sivuliike, takana hieman kinnerahtautta ja edessä hieman pentumaista löysyyttä. Kaunis silhuetti seistessä. Urosleima saisi olla päässä aavistuksen selvempi. Esiintyy kuin konkari.

Tuomarina Esa Ruotsalainen

Rotukehän lopussa tuomari vaihtoi vielä muutaman sanan Antun kanssa kehuen Miroa erittäin lupaavana kokonaisuutena. Ainoaksi "miinukseksi" kertoi, että pää saisi olla hieman jykevämpi. Sanoi kuitenki, että se kehittyy vielä, kun nuori koira on kyseessä. Herr Ruotsalainen ihmetteli myös Miron purukalustoa... Positiivisessa mielessä! Kuulemma pojalla harvinaisen hyvä/vahva purenta ja kaunis hammasrivistö :)

"Boy you'r my lucky star"

2011-10-25T01:38:00.001+03:00

Kylläpä ottaa päähän, kun ei saa aikaiseksi kirjoitella blogiin kuulumisia... Taas on luvattoman kauan kestänyt viime päivityksestä, vaikka fakta-haasteenkin olen saanut jo ajat sitten. Ehkä tahti hieman piristyisi, kun pystyy pitkästä aikaa näpyttelemään kahdella kädellä :)

Aloitetaanpa 8:lla faktalla!

1. Kerran kun sitä kokeilee on koukussa... Tämän elämäntyylin valitseminen on kuin huumetta, eikä ilman sitä voi enää elää. Luulenkin, että lopun elämääni tulen jakamaan elinympäristöni koiran kanssa. Arki olisi tappavan tylsää ilman koiraa!

2. "Oman" rodun löytäminen voi olla vaikeaa. Kantapään kautta opimme, että rotu, mikä viehättää olemuksellaan ja ulkonäöllään ei välttämättä ole itselle sopiva rotu. Meillä oli husky, joka ei vain sopeutunut meille asumaan. Jouduimme viemään maailman viisaimman ja energisimmän tytön raskain sydämmin takaisin kasvattajalle. Ennen Miroa olin puhumassa Antulle josko ottaisimme aussien. Kävimme kuitenkin tutustumassa kessuihin ja ihastuimme näihin lämminsydämmisiin karvakeriin. Totesimme myös, että tässä elämän vaiheessa ei ole järkeä ottaa ns. työkoiraa, koska aika ei riitä aktiiviseen harrastamiseen. Miron kanssa voi ja on tarkoituskin harrastaa kaiken näköistä, mutta se ei sitä vaadi niin säännöllisesti, kuin aktiivinen paimenkoira.

3. Me omistajat ja Miro pidämme näyttelyissä harrastuksesta. Näyttelyt kokonaiskäsitteenä on kuitenkin ihan p******ä! Maksetut sertit ja kyvyttömyys iloita toisen puolesta... Onneksi kessukehissä meno ei ole NIIN totista! Koiran esineellistäminen on täysin syvältä! Tiedän tapauksia missä koiralta estetään normaali elämä, ettei sen turkki vaan missään nimessä mene hieman takkuun tai likaannu... Kyllä meidän pentu on pari kertaa näyttelyitä edeltävänä iltana paininut Leevin kanssa niin, että sillä on ollut kaulassa litra kuolaa. Ei voi mitään. Täytyy vain aamulla harjata se pois. Naurettavaa on myös se, että jos koira voittaa esim. ruusukkeen kehtaa omistaja ripustaa sen omaan rintamukseensa kiinni. Haloo! Koira sen voitti ei ihminen :)

4. Maailmassa on tuhottoman paljon koirakouluja ja koulutus tapoja. Mikä piru niistä sitten on SE oikea?? Tätä olen mietiskellyt jo yli vuoden. Vielä en ole löytänyt yhtään tapaa missä olisin täysin samoilla linjoilla metodeista ja periaatteista. Hyvä soppa on hieman kaikesta koostuva :)

5. Olen syvästi sitä mieltä, että jokaisessa lapsiperheessä pitäisi olla koira, tai vähintään kissa! Lapsena saadut kokemukset opettavat käsittelemään eläimiä yleisellä tasolla ja luultavasti vanhempana kunnioitus kaikkea elollista kohtaa on suurempi. Toki ymmärrän, että tämä fantasia ei kaikissa perheissä yksinkertaisesti ole mahdollinen. Etenkin koira vie huomattavan siivun rahaa ja aikaa arjessa.

6. Miro on niiiiiin ihana!! Tätä minä voisin hokea koko päivän sekä Mirolle, että vaikka kaikille vastaan tulijoillekkin. Olkoon sitten tuttuja tai tuntemattomia! On se vaan niin ihana tunne, kun katsot koiraa silmiin ja sanot sille pari kertaa kuinka ihana se on. Tämä ei millään malttaisi istua paikoillaan vaan haluaisi hypätä etutassuilla rintakehääsi vasten ja antaa sinulle huolellisen ja märän korvapesun. Kokeile vaikka! Omalla koiralla on myös uskomaton kyky lykätä itsensä läheisyyteesi, kun sitä vähiten odotat ja eniten halajat.

7. Mitään ei pidä ottaa itsestään selvyytenä, vaan koirasta muokkautuu semmoinen, miksi sinä sen muovailet. Ja tämä väittämä pitää muuten paikkansa vain puoliksi. Käytöstä voi muokata, mutta luonne periytyy. On naiivia ajatella, että koiran voi ottaa mistä vain. Koska käymme koirapuistossa aika paljon, siellä kuulee myös jos jonkun moisia tarinoita. Surullisen moni sanoo oman koiransa kasvattajasta, ettei kyseistä paikkaa suosittele kenellekkään. Epäselvä kasvatustyö ja puutteelliset tiedot voivat johtaa tapauksiin missä oma pikku poochi onkin muutaman kuukauden ikäisenä täysi sekopää ja omaa monia käytöshäiriöitä. Sad, so sad...

8. En ole mikään järin filosofinen ihminen. Jos jo harrastaisin jotain lajia aktiivisesti, olisi tiukassa 8:n-suorassa luultavasti ollut jotain kevyempää luettavaa... Jos näitä asioita alkaa miettimään on vaikea laittaa ajatusvirralle tulppaa :) Miro ei ole mikää penaalin terävin kynä, joten odotan innolla, kun käsi paranee ja pääsen aloittamaan pennelin kanssa puurtamisen. Toko ja agi ovat listalla kärjessä. Saa nyt nähdä mitä tässä vielä päänsä menoksi keksii!

Minä passaisin haasteen Katjalle ja Tinjalle! Ei muuta, kun aivot raksuttamaan ja mennään joku päivä taas vaihteeksi puistossa käymään ;)

Hieman vielä kuulumisia. Miro alkaa olla jo miehen mitoissa! Muutama viime kuukaisi on mietityttänyt, että kasvaako Miro tarpeeksi korkeaksi. Pari päivää sitten epävirallinen mittaus näytti n. 45cm!!! Pojan paino laahaa kyllä hieman. Puntari näyttää 13.8kg mikä on vain parin sadan gramman nousu kuukauden aikana. Tämä selittyy kyllä sillä, että Miro on edelleen aika huono syömään ja onkin tällä hetkellä aika hoikka poika. Kävimme pari viikkoa sitten hakemassa pojalle lihaluita (hevosta... HYI), joita annamme pari kertaa viikossa bonuksena ruuan lisäksi. Ainakaan vielä ei ole ilmaantunut suolistovaivoja ristiinruokinnasta. Miron maha on ollut paremmalla koostumuksella, kun olemme jättäneet dentastixit kokonaan pois. Mikälie niissä sitten mahaa ärsyttää. Tarkoitus olisi tehdä jossain vaiheessa kokeen toinen osa ja katsoa vaikuttaako mahaan jos alkaa taas antamaan yhden dentastixin päivässä.

Ensi vkl on Miron viimeinen pentunäyttely. Tiistaina poika täytääkin jo 9kk! Olemme ilmoittaneet Miron Jyväskylään lauantaille ensimmäisiin virallisiin! Huisia x) Myös joulukuun alussa järjestettäviin Helsinki Winner ja Voittaja näyttelyihin laitettiin ilmot menemään!

"So when you hear this autumn song. Remember the best times are yet to come"

2011-09-30T17:14:00.001+03:00

Olisi ollut fiksumpi veto kirjoittaa tämä romaani viikko sitten, kun oli vielä kaksi kättä käytössä! No kaikki tuntee sanonnan 'tyhmästä päästä kärsii koko ruumis'. Joten olkapää leikkausen jäljiltä pitää näpytellä yhdellä kädelllä ja ihmetellä niskajumia sitten myöhemmin!

Tosiaan 2,5 viikkoa sitten päätimme Joensuu visiitin Pohjois-Karjan Noutajakerhon järjestämiin isoihin mätsäreihin. Anttu ja "mätsärikunkku-Miro" tekivät loisto esiintymisen kaikissa kehissä. Sijoitukseksi reissusta tuli PUN1 ja BIS2!! Enää minun ei edes kannata esittää poikaa, koska Anttu ja Miro ovat löytäneet niin hyvät rutiinit keskenään!;)

Poikkesimme kotimatkalla Jyväskylässä, Kotasen rannassa ja Miro pääsi viimeisen kerran, ennen talven tuloa pulahtamaan järvessä! Luna-colliella ja Mirolla oli hyvät vesileikit, vaikka edelleenkään nuoret eivät osaa jakaa edes keppiä keskenänsä. Vesi oli kyllä jo aikas kylmää, mutta tovin koirat jaksoivat rallata onnellisina järven ja rannan välillä.

Miron "mörkökausi" on saanut hieman selvennystä. Nimittäin diagnoosiksi on selvinnyt, että reppana pelkää pimeää... Iltaisin lenkkeily on todella hidas tempoista, koska jokaisen tuulessa liehuvan oksan vaarallisuus pitää arvioida huolella ja ihmiset haukkua pystyyn ihan varmuuden vuoksi. Eräänä iltana poika oli menossa makkariin nukkumaan ja huoneessa oli hämärää. Se kuitenkin pysähtyi oven jälkeen, eikä liikkunut siitä eteenpäin. Anttu meni ovensuuhun ihmettelemään mistä oli kyse ja Miro pakitti Antun jalkoihin turvaan. Pähkäilyn jälkeen pahikseksi ilmeni pehmolelu hiiri, mikä näkyi osittain sängyn reunan yli. Anttu haki lelun käteensä ja Miro perääntyin moista kummajaista... Pienellä rohkaisulla käytös kuitenkin vaihtui normaaliksi uteliaisuudeksi ja poika unohti pelkonka kokonaan. Meillä siis esiintyy ufoja ja muita kummajaisin vähän väliä. Niitä käydään sitä mukaan listimässä mitä löydetään ;)

Viime sunnuntaina oli kauan odotettu pentunäyttely Tampereella. Paikalla oli 4 Miron sisarusta. Näyttelyt järjestettiin Kaupin vinttikoiraradalla. Pienoinen riski järkätä ulkotapahtuma syyskuun lopussa, mutta onneksemme koko päivä oli poutainen! Aikasemmin kehuin Miron rutinoituneen esiintymisen huipuksi, mutta pentunäyttelyissä liikkeestä tulikin aika paljon noottia :/ Poika on sen sortin lyllertäjä, mikä ei tietenkään mätsäreissä haittaa. Tällä kerralla Hook-veli oli näyttämässä mallia ja nappasi uroksista ykkössijan. Liike oli niin toita luokkaa, että muuten loistavilla arvosteluilla Mirolle ei herunut edes KP:tä. Tuomari halusi tehdä selvän eron pennuille juuri tämän liikken takia. Sama toistui nartuilla, kun Luna vei parhaan nartun tittelin Valo-siskolta. Hook oli lopulta ROP, RYP2 ja Luna VSP! Miro ja Valo olivat omissa luokissaan PEK2 ja Soni-veli vielä PEK3 uroksissa. Ikurilla oli huippu menestyksekäs päivä. Ida meni Lunan ja Miron kanssa kokeilemaan parikilpailuun ja tuli kehästä BIS2-pokaalin kera! Päivä sai arvoisensa päätöksen, kun Ikurin kennel julistettiin Best In Show kasvattajaryhmäksi!! Anttu joutui lähtemään aikaisemmin lätkäpeliin, joten Kata esitti Miron kasviksessa, kiitos vielä siitä! Hurjasti onnea ja iso kiitos Pialle ja Katalle upeista pennuista!<3

Syynissä

Pojat: Miro, Soni ja Hook

Tytöt: Luna ja Valo

BIS2-pari

Last but not least: BIS kasvattajaryhmä!!

Tietysti isot kiitokset myös Sami Ritoniemelle (Valon isukille:) upeista pentunäyttely-kuvista! Kamerassa laukaisin nappi on tietenkin oikealla puolella ja vasen käsi on se, mikä EI ole sidottu kylkeen kiinni muutamaksi viikoksi... Joten kuvailukin saa jäädä hetkeksi :/

"Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan"

2011-09-10T23:24:00.001+03:00

Mistäs sitä taas aloittaisi... Mirolla on mörkökausi :)

29.8 olimme oikein isolla porukalla Kaupin vinttikoiraradalla mätsäreissä. Miro pääsi kisaamaan Luna-siskoa ja Hook-veikkaa vastaan. Kiva oli nähdä viimein Hookiakin, viime kerrasta on jo useampi kuukausi. Luna oli kuin eri koira sitten Helsingin pentunäyttelyiden. Tyttö oli reipastunut niin rutkasti, ettei sitä meinannut tunnistaa samaksi pennuksi. Anttu oli jälleen handleri ja tällä kertaa yhteistyö meni oikein mallikkaasti! Kannattaa siis käydä reenaamassa mätsäreissä!! Parikehästä he saivat keltaisen (eli sinisen :). Tällä kertaa Miro ei yltänyt sijoituksille asti, vaikka poika pääsi ensimmäisestä karsinnasta jatkoon. Luna sijoittui keltaisten kakkoseksi ja Hook liilojen (punaisten :) kolmoseksi!! Näissä mätsäreissä kokeiltiin kuka jaksaa juosta pisimpään. Nauhakehässä koirakkoja juoksutettiin varmaan kymmenen kierrosta... Tuomari ei osannut päättää sijoituksia, joten jokainen sai juosta koko rahan edestä. Tinja oli myös mätsäreissä. Neiti oli jälleen oikea pallosalama, oltuaan Katjan koulupäivän ajan yksin kotona. Seurassamme oli myös Maija ja Pablo joka on maailman suloisin pommi-poika!! Aivan ihastuttava tuttavuus! Oli kiva reissu, kun kerrankin kessuja oli edustettuna näinkin suurella porukalla!!

Tinja ja Miro jakaa vesikuppia :)

3.9 vuorossa oli mätsärit Pirkkalassa. Yllätyksekseksemme reenailemaan oli tullut myös Pablo-pommi ja Luna-systeri. Ei taaskaan tylsää istuskelua, kun on enemmän porukkaa paikalla. Anttu handlasi jälleen ja itseluottamus oli jo aivan toista luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla muutama viikko sitten. Jo ensimmäisessä kehässä ottivat mittaa toisistaan sisarukset. Luna vie voiton saaden punaisen nauhan ja Miro sai sinisen. Isossa kehässä meni taas todella kivasti, eikä Antun tarvinnut palkkata Miroa kuin pari kertaa. Loppusijoitus SIN3 ja Antun ja Miron ensimmäinen yhteinen ruusuke!! Lunalla meni esiintyminen myös upeasti ja tuomari tiputti neidin kehästä pois aika oudoin mätsäri-perustein... Lunalla oli tuomarin mielestä liian niukat kulmaukset... Huh huh... Omien kokemuksien perusteella mätsäreiden sijoitus perusteet ovat hieman vääristyneet. Siellähän on tarkoitus arvostella koirakon yhteistyötä, esittämistä ja koiran esiintymistä. Näissä karkeloissa jaettiin oikein sanalliset arvioinnit. Epäilen suuresti, että tuomari olisi pätevä antamaan näitä arvosteluja...
Mätsäreiden jälkeen minä ja Miro hyppäsimme Idan ja Markon kyytiin ja kävimme moikkaamassa Annukkaa ja poikia! Tapasin viimein yhden lemppari uroksistani, nimittäin Maunon (Eerondaalin Ivalo)!! Samassa rytäkässä ihastuin myös komea raamiseen Mosseen (E. Jaguar) ja lattiatasossa viilettävään pikku shih tzu Hateen! Luna ei oikein digannut poikien ylivoimasta, vaan esitteli sohvalta jokaiselle kontaktiin pyrkivälle kaunista hammasrivistöään.
Ajelimme siitä meille pitämään vielä taukoa, ennen Idan, Markon ja Lunan kotimatkaa. Sisällä pennut jopa innostuivat leikkimään hieman. Annoin kummallekin dentastixit pureskeltaviksi. Miro hotkaisi omansa vauhdilla ja yritti mennä ruinaamaan Lunalta jämiä. Neiti kyllä ilmoitti heti, että aikoi syödä omansa kokonaan. Loppuleikit vielä päälle ja sen jälkeen vieraat lähtivät kotimatkalle.

Heruux??

M&L <3<3

Viime maanantaina olimme kessutreffeillä pirkkalan koirapuistossa. Annukka ja kessupojat tulivat kanssamme puistoilemaan. Olimme klo.19.00 aikoihin keskenämme puistossa toivoen että sama jatkuisi, mutta yhtä-äkkiä paikalle lappasi oikein uralla porukkaa... Kaiken lisäksi kaikki olivat uroksia... Nuori staffi oli aika ärhäkkä, mutta onneksi sen omistaja tajusi jonkun ajan päästä lähteä puistosta pois. Joten suuremmilta yhteenotoilta vältyttiin. Näimme myös melkein täysin karvattoman kessun... Herra oli jo 8 vuotias ja sen omistajille oli myyty eläinkaupassa furminaattori avuksi turkin harjaamiseen. Miten voi myyjä väittää, että furminaattori on oikein sopiva kessun turkin hoitoon. Oli sitten lähtenyt hieman enemmän mitä piti, eikä karva ole kasvanut takaisin. Kynimisestä oli kuulemma aikaa jo melkein puoli vuotta. Karvoja tai ei, tämä kessu herra päätti pistää meidän pennun aivan matalaksi. Vaikka kuinka monta kertaa jästipään omistajat hakivat sen pois Miron selästä. Eipä Miro hirveästi kantaansa puolustanut, antoi vain toisen pyöritellä itseään. Taisi olla pojalla hieman pattereista virta vähissä, kun ei yhtään vastustellut.

Keskiviikko-iltana lähdimme pitkästä aikaa reissuun. Ensimmäinen etappi oli Jyväskylä, missä vietimme yön Antun isällä. Poika oli aivan täpinöissä uudesta ympäristöstä, eikä olisi millään malttanut käydä nukkumaan.
Torstaina jatkoimme matkaa Joensuuhun. Niittylahdessa Miro pääsi illalla vapaana pellolle juoksemaan. Tästä pääsemme tämän hetken polttavaan puheenaiheeseen: murrosikään... Eipä ollut pojalla korvia ollenkaan sillä reissulla. Ei todellakaan tullut luokse, kun sitä kutsui. Ensimmäiset murkku-oireet ilmenevät vahvasti yli-itsepäisenä käyttäytymisenä, korvien kantamisena vain ulkonäön vuoksi, sekä hihnassa vetämisenä. Täytyy siis ottaa kaikki hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti seuraavat 6kk... Varmaan aivan mahdollista olla menettämättä hermoja kertaakaan!?!? No metsäreissulla Mirolla oli ainakin kivaa!! Se kävi uimassa jokaisessa p****a lätäkössä mitä löytyi. Poika pääsi samoilla vauhdeilla suoraan ulko-ovelta suihkuun lenkin jälkeen.
Ilmeisesti Mirosta on myös tulossa oikein naistenmies. Eilen Joensuun koirapuistossa oli IHANA samanikäinen sekarotuinen neiti. Miro oli koko ajan nartun haarovälissä haistelemassa ja maistelemassa... Eipä aikaakaan, kun ensimmäiset selkäännousuyrityksetkin kokeiltiin. ONNEKSI Miro uskoi meitä, eikä kokeillut moista enää uudelleen. Saa nähdä miten hormonimuutokset vaikuttavat koiran sosiaalisuuteen ja käyttäytymiseen ylipäänsä.
Tänään olimme Ilomantsissa hankkimassa raikkaanilman myrkytykset, ulkoillen suurimman osan päivästä. Kävimme Pääskynpesän rannalla kävelyllä ja myöhemmin metsässä puolukoita keräämässä. Mirolle maistui tänään puolukka sekä "tänne" käsky. Hyvä niin! Silloin, kun koira on hyvällä tuulella se kyllä tottelee todella hyvin, kun muistaa sitä siitä palkata.

Huomenna mennään taas harjottelemaan mätsäreihin ja ajellaan niiden jälkeen kotiin Tampereelle.

Oravahuuli

Kettukuono

"Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö"

2011-08-28T01:05:00.003+03:00

Miro on saanut uuden kaverin Tinja-kessun ja Katjan muutettua Tampereelle. Olemme muutaman kerran treffanneet Hakamettän koirapuistossa ja keskiviikkona hain molemmat meille kylään. Tarkoituksena oli totuttaa Tinjaa kämppäämme, koska neiti saapui seuraavana päivänä meille hoitoon. Aikamoista menoa ja melskettä koko torstai sitten olikin. Tinja on todellinen energiapakkaus verrattuna Miroon. Onhan tytsyllä toki ikääkin tuplaten enemmän. Kessut leikkivät ja leikkivät ja leikkivät hieman lisää. Nauttivat selvästi toistensa seurasta. Välillä rallasivat täysiä takapihalle ja takaisin sisään niin, että matot olivat rullalla. Koko ajan olisi pitänyt painia ja Miro parka ei voinut vastustaa kiusausta. Poika olikin kuoleman väsynyt illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Saimme myös kokea minkälaista olisi, jos kämpässä riehuisi yhden koiran sijasta kaksi karvaista käkättelijää. Ehkä yksi riittää tässä vaiheessa... =) Tinja oli todella reipas ja über kiltisti meillä, vaikka ei olisi halunnut levätä ollenkaan. Hyvä jos malttoi istahtaa muutaman kerran päivän aikana. Ehkä sitä jännitti niin paljon ilman oman ihmisensä läsnäoloa.
Vaikka Tinja on todella kevyessä karvassa kesän jäljiltä, oli Miron suussa tuppo kaupalla karvaa. Poika roikkui Tinjan kaulurissa jatkuvasti ja nyhti sieltä viimeisetkin pohjavillat irti. Ainakin 20 kertaa sain onkia jätkän suusta pitkiä karvoja, kun se niihin meinasi tukehtua. Seuraavana päivänä imurille oli käyttöä ja irtokarvasta hyvä muistutus kaiken tuon karvan irtoamisen olevan meillä vielä edessä.
Illan hämärtyessä molemmat päättivät leikin riittävän ja kumpikin rauhoittui viimein nukkumaan omiin oloihinsa. Loput happy-happy-kessupäivän kuvat täällä.

Eilen kävimme Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä, joka perjantaisessa pentu-päivässä. Tämä oli toinen kerta, kun vierailimme tapahtumassa ja tällä kertaa paikalla oli muutama muukin pentu. Collie, villakoira ja chihu. Kaikki olivat suurinpiirtein Miron ikäisiä. Miroa ei oikein napannut leikkiä muiden kanssa, vaan poika haisteli mielummin kauppaa ympäri. Ja tätä seurasikin kaikkien aikojen nöyryytys: Miro nimittäin merkkasi yhden hyllyn. Kyllä, poika nosti kinttua yhtä hyllyä vasten. Onneksi sen kaari ei yltänyt tuotteille asti, vaan kaikki valui lattialle. Kerkesin torua poikaa moisesta ihan realiajassa ja drama-queen kehtasi alkaa itkemään, kun otin sitä selkäkarvoista kevyesti kiinni. Ihan hippasen nolotti. En tiedä mikä sai pennun pään niin sekaisin, että se meni pissaamaan sisätiloissa. Poika kuitenkin käytettiin pihalla tarpeillaan, ennen kuin menimme kauppaan. Noh, tämä ei päättynyt vielä tähän. Pentele meni toistamaan tempauksensa jonkun ajan päästä uudelleen. Tällä kertaa kohteena oli tiskiä vasten nojannut kankainen pentuaitaus. En kerennyt edes näkemään mitä tapahtui, kun toinen myyjistä huikkasi meille: "nyt tämä yksi taas nostaa täällä jalkaansa". Hammasta purren menin pahoittelemaan ja onneksemme pentuaitaus oli liikkeen käytössä eikä myynnissä. Ja onneksi liikkeen omistaja tuntee meidät eikä ollut moksiskaa tästä. Loppuajan pidimme Miroa tarkasti silmällä, ettei se enää menisi pissaamaan mihinkään.
Tämän kertaisena pentu-päivä haasteena oli rata mistä otettiin aikaa. Meidät jopa otettiin kisaan mukaan kaiken härdellin jälkeen :) Piti kiertää 4 kartiota, mennä putken läpi, istua merkin päälle ja spurtata maaliin. Tietenkin menin Miron kanssa osallistumaan ja Anttu auttoi houkutelemaan Miroa putken toisesta päästä. Nyt jäämme odottamaan pääsemmekö palkinnoille, mitkä arvotaan osallistujien kesken.

Olemme Miron kanssa reenailleet tokon alkeita ja perusasennon hinkkaaminen alkaa viimein tuottamaan tulosta. Paikka on todella hyvä ja ennen kaikkea pylly alkaa tumpsahtamaan koko ajan paremalla prosentilla suoraan linjaan. Tänäänkin sain palkattua pojan ensimmäisestä yrittämästä varmaan kymmenen kertaa peräkkäin. Naksutin rokkaa!! Edelleenkin poikaa joutuu "vetämään" käsiavulla, mutta pikkuhiljaa sitä on voinut häivyttää pois. Seuraamista ollaan aloiteltu myös, mutta siitä ei vielä ole hirveästi mainittavaa. Täytyisi saada jostain impulssikontrollia pojalle, ennen kuin aloitellaa kunnon reenaaminen. Temppuja opetellessa Miro enemmin louskuttaa leukoja turhautuneena, kun keskittyisi tekemiseen. Pitäisi varmaan haastaa naperoa enemmän älyllisesti ja toivoa sen tuovan keskittymiskykyä ja itsehillintää. Miro ei myöskään sisäistä sanallisia käskyjä kovin hyvin. Se on juurnut oppimaan käsimerkit, joita olemme käyttääneet sanan mukana. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut sittenkin jättää viittomisen pois ja opettaa pojan kuuntelemaan hieman tarkemmin. Penneli on kuintenkin vielä penneli-pentu, joten onhan meillä tässä koko elämä aikaa kouluttaa itsemme mestareiksi vaikka missä lajeissa!!

And please, feed the fish's!! <*))))))))><

"Tee työtäs laulellen"

2011-08-21T21:59:00.002+03:00

Jes, vihdoin kesähelteet alkavat väistyä hieman viileämpien ilmojen tieltä, PYSYVÄSTI! No ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Koirakin on palannut takaisin elävien kirjoihin! Virtaa tuntuu riittävän kiitettävästi, vaikka herra on edelleenkin aika matala energinen pentu. Enää ei riitä muutaman korttelin kierto, vaan mieli tekisi vaikka koirapuistoon juoksemaan, tai muuten vain maratooni lenkille. Kunto ei pojalla tietenkään ole mikään teräksinen, joten siinä on hyvä tavoite talvelle. Miro on myös siirtynyt takaisin yläkertaan yöunille. Koko kesän se nukkui alakerrassa, koska sielä oli selvästi viileämpi. Hassu tapa nukkua verhojen alla on edelleenkin tallella. Kutsummekin jätkää karvaiseksi nunnaksi, verhon taitoksen laskeutuessa sen otsalle :)

Eilen meillä oli kunnon perhe viihdettä, kun rauhotuimme yhdessä katsomaan Avaraa luontoa. Perhanan lavastajalinnut... Tai yli päätänsä kaikki tirpat, mitkä kekkuloivat telkussa. Mutta etenkin lavastajalinnut... Ne violetti silmäiset!! Ja hemputti sitä isoa ötökkää piti pelästyä, kun se pamahti keskelle tv-ruutua. Miro siis katsoi oikein tunteella tv:tä kanssamme. Ilmeisesti luonnon äänet saivat sen mielenkiinnon heräämään ja kun siihen yhdisti visuaalisen liikehdinnän niin hupisoppa oli valmis. Me Antun kanssa räkätimme kippurassa (tosin ääneti, ettei Miro vain lopettaisi). Miro puhisi ja pöhisi telvisiolle ja jopa haukahti sille muutaman kerran. Lisäksi poika käveli töllön edessä ihmetellen, koska ne elukat sieltä hyökkää kimppuun. Tätä jatkui mooonta minuuttia, eikä Miron maailmassa hetkeen ollut kuin se ja sademetsä :) Tästä toivuttua Miro lähtikin pihalle jäähdyttelemään ja muistelemaan miltä omat kulmat näyttikään. En malttanut hakea kameraa taltioimaan tätä komediaa, mutta tajusin tallentaa ohjelmaa digiboksille. Jos vaikka yrittäisi joku päivä ottaa saman uudestaan ja videoitua todisteet!

Tänään oli vuorossa Hämeenkyrön pentunäyttelyt. Ilma enteili koko päivän sadekuuroja, mutta onneksi niiltä vältyttiin. Kaikilta osin päivä meni nappiin ja kehissä poika esiintyi todella edukseen! Sen suorittaminen kehässä on nykyään niin varmaa, että en ymmärrä miksi vaivaudun jännittämään ennen vuoroamme. Jopa kehässä namikäsi tärisee välillä niin, että frolicit tippuvat melkein kourasta. Jatkettiin viime vkl malliin ja Miro valittiin ROP:ksi. Jymy-yllätys koettiin ryhmäkehässä. Tuomari ei kätellytkään meitä pois vaan pyysi siirtymään keskelle neljän parhaan joukkoon. Poika sijoitettiin RYP 3:ksi!!! Hieno penneli!! Miron arvoisteluista osasin jo haaveilla ryppisijoituksesta. Poika sai erinomaiset arvostelut tuomarilta ja loppupäivän hemmottelun meiltä!! Oli aivan ihana nähdä myös muita sisaruksia! Tänään paikalle tulivat sisko-Valo ja veli-Soni! Myös sisarukset saivat KP:t ja Valo kruunattiin VSP:ksi. Voi miten kaikki pentueen pennut ovatkin niin ihania ja hyvä luonteisia! Kävimme vielä näyttelyiden jälkeen leikittämässä Miroa Mislan luona. Miro on aivan ihastunut 1,5kk nuorempaan aussie-neitoon ja pennut tykkäävät painia keskenään. Kotona Miro sai heti iso possunkorvan palkaksi rankasta päivästä. Eipä tuo varmaan ruusukkeiden perään oikein ymmärräkkään.

Lopuksi arvostelu:

PEK 1 KP ROP-pentu, RYP 3
6kk ikäinen urospentu. Erinom. kokonaisuus. Hyvä pää ikäisekseen. Kaunis maski ja kauniit tummat silmät. Hyvät korvat, hyvät mittasuhteet ja erinom. rintakehä ikäisekseen. Oikea-asentoiset, riittävästi kulmautuneet raajat ja sopiva raajaluusto ikään nähden. Liikkuu kauniisti, joskin vielä löysästi edestä. Hyvä turkki ja häntä. Esiintyy erinomaisesti. Miellyttävä luonne.

"Boys of summer"

2011-08-17T21:07:00.001+03:00

Vkl vietettiin Lahdessa porukoilla. Voi että oli Miro taas riemuissaan nähdessään Leevin! Edelleenkin Lemoni sietää Miron riekutusta ja yhteinen leikki on jo aika rajua. Kummallakin oli kaulakarvat aivan kuolassa riehumisesta. Lauantai iltana jouduimme jo hieman toppuuttelemaan leikkiä, koska kummatkin oli valmisteltu sunnuntain näyttelyitä varten.

Sunnuntaina jouduimme heräämään jo 6:n jälkeen ja koska nukkumaanmeno oli hieman venynyt, ei Miroa meinannut saada hereille millään. Myöskään aamuruokaa poika ei suostunut syömään. Näyttelyt järjestettiin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa Helsingissä ja olimme paikan päällä jo ennen yhdeksää. Kessujen kehä alkoi 10.00 ja siinä oli muutama rotu ennen meitä. Aikaa oli ruhtinaallisesti harjata poika ja tehdä viime hetken reeniä. Luna sisko saapui myös paikalle ja raukka oli aluksi aika peloissaan kaikesta tohinasta. Olemme käyneet jo niin monissa mätsäreissä, että Miro ei enää jännitä massatapahtumissa ollenkaan. Ja kyllähän se Lunakin reipastui, kun sai vähän aikaa totutella paikkaan ja tunnelmaan. Kehässä meni hyvin, sekä meillä että Lunalla ja kummatkin sisarukset saivat KP:t. Miro kruunattiin vielä ROP:ksi ja mammat ovatkin todella ylpeitä jätkästä. Ryhmäkehässä saatiinkin poistua heti kättelyssä. Tällä kertaa ei tuomari lämmennyt ihanalle kessupojalle. Itse olen niiiin tyytyväinen Miron käytökseen sekä kehässä, että sen ulkopuolella. Poika oli todella rauhallinen koko päivän ja nukkui suurimman osan ajasta omassa kopassansa. Päivä oli hirmu pitkä ja RYP-kehää saatiin odottaa monta tuntia. Shown jälkeen tarjosimme pennuille tilaisuuden leikkiä vapaana, mutta kummatkin olivat niin väsähtäneitä koitoksesta, että tyytyivät vain haistelemaan ympäristöä. Vihdoin pääsimme kotimatkalle, itsekkin hyvin väsyneinä ja nälkäisinä rankan päivän jäljiltä. Aika voimia vievä harrastus tämä kyllä on. Emmekä suinkaan ole raapaisseet vasta kun pintakerrosta...

Lisänä vielä arvostelu, jos se nyt jotakuta kiinnostaa :)

PEK1 KP ROP-pentu
Tasapainoisesti kehittynyt. Tiivis ja lyhyt runkoinen uros, joka saa vielä kasvaa kauttaaltaan. Hyvät päänlinjat. Sukupuolileima saa vielä vahvistua. Kauniit silmät, hieman kookkaat korvat. Hieman lyhyt kaula. Hyvät ylälinjat ja häntä. Hieman niukat etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Pentumaiset liikkeet. Hyvin hoidettu turkki. Kaunis väri. Miellyttävä käytös.

"Brain Freeze"

2011-08-08T21:26:00.001+03:00

Kenraalit ennen pentunäyttelyitä... Meni ihan nappiin! Koko himputin päivä...
Niinkuin tapoihini kuuluu, älä missään nimessä ole ajoissa missään ja jätä kaikki niin viime tippaan, että jotain varmasti unohtuu...
Lauantai starttasi normi meiningillä käyntiin. Aamukakkelin jälkeen suoraan suihkuun pesemään peppua, koska herra ei jaksa hoitaa asioitaan loppuun asti. Eli n.95% kaikista kerroista poika ei malta pusata viimeisiä pihalle ja kaikki on sitten peppukarvoissa kiinni... NAM! Tämän jälkeen kello hurahti tunnilla eteenpäin ja yhtäkkiä oli kamala kiire Ylöjärvelle ilmoittautumaan mätseihin. Tietokonekin jökitti pahemman kerran, kun yritin selvittää viime minuuteilla ennen lähtöä tapahtuman osoitetta... Ei olis kannattanu selvittää edellisenä iltana!
Selvittiin kuitenkin perille ja jopa sen verran ajoissa, että kerkesin ilmoittaa Miron "kisaan".
Ilmon jälkeen lähdin kävelyttämään Miroa lähiympäristössä ja tottakai se päättii vääntää jälleen tortut, jättäen minulle pikku lahjan pöksykarvoihinsa... Ilokseni totesin ottaneeni kyllä vettä mukaan, mutta en Miron pyyhettä. Jes. Paniikissa puntaroin jo vaihtoehtoa kuivata pojan pestyt karvat huppariini kun muistin, että auton takakontissa on EHKÄ muutama pala paperia autopesun jälkeistä kuivaamista varten. Myöskin ilokseni löysin muutaman palan paperia kontista. Beba pyyhitty ja päästiin vihdoin suuntamaan parkkihallille odottelemaan kehien alkua. Episodin jälkeen huomasin unohtaneeni myös retkituolin kotiin. Muutama tunti seisoskelua siis edessä. Tuoleistahan kannattaa maksaa ja jättää ne kotiin nojailemaan nurkkiin. Tähän sekoiluun kun lisätään vielä se, että koiran täysin järjetön ja hajamielinen omistaja (eli MÄ) ilmoitti pennun aivan väärään luokkaan, kuohusi päivän vastoinkäymiset aivan yli laitojen kellon ollessa vasta 10.09. Ehkä tämä tästä paranee, ajattelin... Onneksi toimitsija vaihtoi meidän oikeaan luokkaan yli 8-12kk:sta 5-8kk:iin. Ilmoittautumisessa kirjuri kysyi, isot vai pienet pennut. Vastasin sen kummemmin ajattelematta isot. Tällä kertaa ei viitattu kokoon vaan ikään. Tekstiä kirjoittaessa vuoroin pyörittelen päätä ja vuoroin läpsin itseäni otsaan...
Onneksi ei enempää kommelluksia ennen kehään pääsyä. Saimme luonnollisesti viimeisen numeron siirtomme vuoksi ja viimeisessä parissa meitä olikin 3 koirakkoa.
Tässä alkaa päivän paras osio. Mätsäreitä mainostettiin näyttelyreeneinä ja ainakin toinen tuomareista pitää myös maksullisia reenejä jos häneltä pyytää apua asiaan. Toinen vastustajistamme oli n.6-7kk tipsu uros, jota handlasi vanhempi herra. Ilmeisesti kyseessä oli myös koiran omistaja. Koira parka oli niin ulkona mukavuusalueeltaan, että luikerteli mattona pitkin parkkihallin lattiaa. Eihän siitä mitään tullut ja tuomari kekkasi toooosi hyvän idean. Pyysi meitä kaveeraamaan kehässä tipsun kanssa, että tämä hieman rohkaistuisi. Siis mitä! Mennään reenaamaan näyttelytilannetta ja leikitetään koiria kehässä keskenään... Aikaisemmilla kerroilla Mirolle on ollut täysin selvä asia olla kiinnittämättä huomiota toisiin koiriin kehässä. Siellä tehdään "töitä" ja hyvästä käytöksestä saa palkan.
Hiippailimme kehän laidalla ja yritin saada Miroa takaisen kontaktiin. Ja sainkin, mutta kontakti rikkoutui miljoona kertaa tipsun ollessa lähellä. Miro luuli, että sillä on nyt sitten lupa tervehtiä toista jos hän itse niin päättää. Mies antoi tipsun madella oman mielensä mukaan minne halusi ja välillä se oli arvostelussa olevan irlannin sussarin jaloissa, kun tämä yritti esittää tuomarille liikkeitään. Kun tuli meidän arvostelun vuoro, ei tuomari sen kummemmin korjaillut esitystämme, mitä pidän ihan positiivisena asiana. Joillain kesti ikä ja terveys päästä tuomarin syynistä. Tämä piti monelle aikamoisia luentoja handlauksesta. Saimme punaisen, jeee!! Päästiin vihdoin kehästä pois ja vaikutus oli aika selkeä. Poika olisi halunnut tervehtiä jokaista nelijalkaista paikalla olijaa, eikä olisi millään jättänyt niitä noteeraamatta, vaikka yritin kilpailla sen huomiosta.
Nauhakehässä oli kontakti onneksi astetta vakaampi, mutta poika otti todella paljon häiriötä takana juoksevasta koirasta. Se joko kuikuili taakse, tai yritti sijaistoimintona nokkia maata koko ajan.
Näin tällä kertaa. Sijoitus PUN4 ja ruusuke kotiin vietäväksi. Vielä kerran jeee... Ei paljon lohduttanyt, mutta toisaalta en usko mitään peruuttamatonta tapahtuneen. Pitää vain ottaa hieman takapakkia ja reenata sääntöjä uudelleen. Täytyy myös ihmetellä miksi minä pölkkypää en saanut suutani auki kehässä, "E-ei se oikein käy, että Miro kaveeraa kehässä toisen koiran kanssa. Ollaan oltu siitä niin tarkkoja"... Puoliksi oma moka. Muuten oli kivat mätsärin ja silleen.

Jälkiviisaana kohti uusia haasteita

-OVER AND OUT-

"Ei otsikkoa"

2011-08-03T22:31:00.000+03:00

Miro on jo 6kk... Yhyy!!! Se ei oo enää edes pikku pallero! Kohta se on jo iiiso karvakasa. Tässähän täytyy alkaa miettiä uutta otsikkoa blogille. Poika käyttäytyykin kuin wanna be isot pojat... Nostaa koipea ja tekee tuhoa yksin ollessaan... Tosin koipea se on nostanut jo yli kuukauden, mutta kuitenkin. Massaa on jo yli 12 kiloa ja kuntoa riiviöidä huomattavasti pidempiä aikoja! Onhan se haikeaa, kun ajattelee 4 kuukautta taakse päin; tuo pieni lelukoiran näköinen kessun alku, joka ei painanut meille tullessaan edes 3 kiloa. Miron luppakorvainen pehmolelukin oli saman kokoinen ja aluksi hieman jännä tapaus. Raukka ei meinannut ylettää edes vesikupille ja takajalat luistivat aina juodessa.
On kasvamisessa möys monia huippu hyviä puolia! Miro jaksaa tehdä pidempiä lenkkejä ja siitä saa pitkäksi aikaa leikki seuraa. Se jaksaa keskittyä asioiden opetteluun paremmin ja jo opittuja asioita se muistaa myös seuraavana päivänä! :) Myös karva alkaa muistuttaa keeshondin kaunista pöheikköä ja peitinkarvan lisääntyminen auttaa päivittäistä harjaamista pitämällä pohjavillaa hieman kurissa. Huima plussa on neulahampaiden vaihtuminen tylpempiin versioihin.
Ruoka maittaa nykyäänkin kohtuudella, mutta intohimo nameihin, etenkin kinkkuun on suuri. Tämä auttaa motivoimaan "reenatessa" ja myös kovaa halua leikkiä on helppo käyttää palkkana.
Vielä ei ole havaittavissa egon yli kasvua muiden koirien kanssa seurustellessa. Edelleekin Miro käyttää teen-itsestäni-hyvin-mielenkiinnottoman-tekniikkaa ei-mieluisen koiran tullessa vastaan. Eli jos joku isottelee pojalle, se antaa roppakaupalla rauhottavia signaaleja ja saa toisen jatkamaan matkaansa. Miro ei liiemmin alistele, ellei joku sitä yritä kyykyttää kunnolla ja näitä tilanteita olemme yrittäneet välttää koirapuistoissa.
Hihnassa Miro käyttäytyy hyvin, eikä yleensä ikinä hinaa taluttajaansa. Jätkään on helppo saada kontakti omalla äänellä, etenkin jos on nameja mukana. Yleensä mieluisin palkka on kuitenkin hetken vetoleikki tuokio talutushihnalla.
Miro on hyvin hiljainen pystykorva, eikä ikinä intoudu haukkumaan haukkumisen ilosta. Joskus se saattaa pöhistä epämääräiselle asialle hämärässä, illalla lenkkeillessä. Joskun myös toisen koiran haukun kantautuminen Miron korviin saattaa saada sen haukahtamaan muutaman kerran. Haukkuminen on aina ollut helppo hallita selkeällä EI:llä, vaikka joskus joutuukin esim. kääntymään pois päin haukun "kohteesta".
Miro on kova poika hymyilemään, kun saavumme kotiin töistä tai kaupasta. Ja silloin poika hymyilee erityisen paljon jos se on tehnyt jotain pahaa poissa ollessamme. Tästä pääsemmekin tämän päivän tihutyöhön. Kävimme päivällä kaupassa. Olimme poissa vajaan tunnin ja takaisin saapuessamme oli meitä vastassa multainen, mutta ah niin mielistelevä ja naureskeleva kessulapsi. Olohuoneeseen kurkatessa näky oli seuraava... No antaa kuvan kertoa.

Who's your daddy now

Onhan tuo semmoinen mamman poika kuitenkin. Rakastaa pusuttelua ja kainalossa hengailua. Viimeisintä rajoittaa toki se, että sylissä tulee nopeasti tosi kuuma. Aamuisin Miro spurttaa hirveää vauhtia yläkertaan ja hyppää sänkyyn, kun sitä pari kertaa huhuilee. Aamun hellyyshetket on vaan niin ihania :) Poika seuraa päivän kulkua yleensä pohkeessa kiinni ja vetäytyy omaan rauhaansa vain iltaisin nukkumaan.

"Jes jes joo, niin niin joo "

2011-07-31T01:12:00.002+03:00

Viime maanantaina kävästiin mätsäreissä, jotka järjestettiin Hakamettässä. Paikalla oli aivan liian vähän toimitsijoita ja ilmoittautumiset otettiin vastaan yksi henkilö kerrallaan. Eli arvatenkin aikataulu venyi ja kehien alku viivästyi reilusti yli puoli tuntia. Iltaa pidensi myös tuomarin perinpohjainen arvostelu ja moni koirakko joutuikin ravaamaan ympyrän jos toisenkin miellyyttääkseen tuomaria.
Anttu selätti vihdoin ja viimein ramppikuumeensa ja uskalsi esittää Miron. Hyvinhän se meni ja ensimmäisestä kehästä palkaksi punainen nauha! Ilta oli JÄLLEEN kerran niin tuskallisen kuuma, että poika oli välillä kuin ylikypsä spagetti... Nauhakehästä ei tällä kertaa irronnut sijoitusta, vaikka kumatkin selvisivät ensimmäisestä yhteis-esiintymisestä kunnialla! Aina on parannettavaa ja tälläkin kertaa liike oli se johon Miron vetämättömyys vaikutti eniten. Kotona reenatessa se sujuu jo kohtuu hyvin ja seuraavissa mätsäreissä näkee saanko siirrettyä sen kehään asti :) Enää olisi pari viikkoa aikaa ensimmäiseen pentunäyttelyyn, jota onkin odotettu innolla!

Perjantaina eläinlääkärissä lekuri totesi Miron ihotulehduksen parantuneen. Eli antibioottikuuria ole tarvetta jatkaa, eikä karvaa ajella pois! Shampoolla pestään vielä muutama kerta. Lääkekuurin yhteydessä Miron pallikarvat, sekä tassukarvat ovat alkaneet värjäytyä punaiseksi. Lekuri ei epäillyt syyksi muuta, kuin että koira nuolee karvaa ja tästä johtuen se värjäytyy. Neuvoi kuiten pesemään selän pesun yhteydessä myös punertavan karvan. Jos vaikka tämä ell ramppaaminen jäisi vuotisrokotuksiin asti!

Toissa päivänä kävimme kaupassa ja Miro jäi kotiin yksin. Kotiin palattuamme ihmettelimme suuresti, kun poika oli niin mielinkielin ja kiipeämässä syliin... Hieman kämppää silmäillessämme huomasimme yhden ruokapöydän tuoleista jäänee niin, että Miro oli keksinyt kiivetä sen kautta pöydälle. Poika oli silpunnut rullan paperia pöydälle ja tiputellut tavaroita lattialle. Ilmeisesti omatunto soimasi ja tästä moinen käytös.

Loppukesä on tuonut tullessaa sen, että nuo perhanan "minkälie" kasvin siemenet tarttuvat Miron karvaan kiinni pahemmin, kuin takiaiset... Joka kerta, kun jätkä pyörähtää kasvuston puolella on niitä kymmeniä sen karvan seassa. Onneksi ne lähtevät kammalla pois, mutta tuli tänäänkin yli vartti puuhasteltua lenkin jälkeen karvan kimpussa.

"Hey big brother, as soon as you arrive"

2011-07-24T21:51:00.001+03:00

Aivan huippu viikonloppu takana!! Leevi ja loppu poppoo oli siis kylässä pari päivää. Mitään ihmeellisempää tapahtumaa ei tällä kertaa ollut ohjelmassa ja pojat keskittyivätkin nauttimaan toistensa seurasta täysin siemauksin. Kahden karvakasan suhde on mantavassa kuosissa, vaikka viime näkemästä on jo pari kuukautta. Edelleenkään ei minkäänlaista isottelua tai egottamista kummaltakaan. Päinvastoin. Eilen illalla Leevi jopa jakoi palloa Miron kanssa, mikä on jo todellinen ihme. Pallo on näet Lempalle kuin huumetta :). Muutenkin kaksikko innostui leikkimään huomattavasti enemmän kuin esim. alku kesästä. Syynä varmaan se, että Mirolla on jo sen verran kokoa, että se ei jää niin helposti jalkoihin ja uskaltaa sen myötä leikkiä vauhdikkaammin. Miro pitää Leeviä idolinansa ja toistaa käytännössä kaiken mitä valkoinen tekee.

Muutama tunti sitten, kun porukat teki lähtöä Miro päätti pompata takakonttiin Leevin seuraksi. Ajatteli myös hypätä häkkiin, jos vaikka pääsisi mukaan. Poika oli aivan rikki, kun se näki auton lähtevän pihasta ja totesi istuvansa itse tien sivussa, ilman Lemonin seuraa. Ei paljon meikäläisen maarittelut auttanut, vaan jouduin käytännössä raahaamaan sen sisälle. Se istui sitten eteisessä etuoven edessä ja vinkui surkeasti hetken aikaa Leevin perään. Kaivoin leluja kaapista ja leikitin penneliä vähän aikaa ja onneksi se unohti perään haikailun. Ihanaa, ei mene kun pari viikkoa ja sitten on riemukas jälleen näkeminen!!
Loput kuvat löytyvät täältä.

"Miropoika sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa pentuystäväämme"

2011-07-22T15:12:00.001+03:00

No ei asiat nyt ihan niin huonosti ole, kuin otsikko antaa ymmärtää. Tiistaina saimme vastauksen Miron ihovaivoille. Kyseessä on "vain" ihotulehdus, follikuliitti. Hoidoksi suun kautta annettava antibiootti, sekä muutaman päivän välein selän pesu eläinlääkäristä saadulla shampoolla. Parhaiten bakteerista pääsee eroon ajelemalla karvat pois tulehtuneelta alueelta, mutta me kokeilemme ensin ilman. Menee muuten näyttely haaveet piiiitkäksi aikaa... Ainakin parin päivän kuurin jälkeen ei ole ilmestynyt uusia näppyjä ja vanhatkin ovat ihan rauhallisen näköisiä. Muutenkin lääke on sopinut pojalle hyvin ja sivuvaikutuksilta on säästytty. Yleensä antibioottia syödään 2-3 viikkoa kyseiseen tulehdukseen, mutta meillä on jo ensi perjantaina kontrolli ja arviointi tarviiko kuuria jatkaa. Menee niin hilkulle lääkkeen varoaika, kun poika on jo ilmoitettu Helsingin pentunäyttelyihin.

Wehee, Miro on reippana poikana keksinyt jyrsimisen jalon taidon yksinollessa. Se on alkanut pureskelemaan listoja ja muita puisia osia kodissamme. Ei se Sotkasta hommattua höttövaneri tv-tasoa edes vilkaise, mutta melkein tonnin ruokapöydän ja tuolien jalkoja on hyvä maistella. Tästä se murrosikä pikkuhiljaa alkaapi. Ei ole Miro kohta enää pikku enkeli, kun hoksaa alkaa käyttämaan omia sovelluksia säännöistä ja rutiineista. Olemme kyllä sopineet pelisäännöt jo alusta asti ja rauhallisuudella ja määrätietoisuudella pojasta kasvaa vielä hyvä kansalainen.

Että näin ne listat kuoritaan

Tässä odotellaa porukoiden, Viivin ja Leevi-veikan saapumista. Saa nähdä kuinka paljon pojat jaksavat telmiä tällä helteellä.

Bad EarDay

Mitä sä meinaat..?

jjJust

"Löpö löpö löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu."

2011-07-17T20:34:00.003+03:00

Päivät vierivät ja Mirosta kasvaa koko ajan yhä isompi ja isompi poika! Sekä hampaat, että karva alkavat muistuttamaan etäisesti aikuisen kessun olemusta. Maanantaina kerkesin jo huoleshtumaan kulmahampaista, uusien työntyessä ikenistä ja vanhojen pysyvän paikallaan kuin liimattuina. Noh, torstaina kaikki koiran maitohampaat olivatkin pudonneet pois itsestään... (Minulla huono tapa välillä hieman kauhistella asioita.)
Samalla ajankohtaiseksi asiaksi nousee ruoka. Miro on syönyt viimeisen muutaman kuukauden ajan Orijenin penturuokaa. Sapuska sisältää 80% proteiinia, mikä on tietenkin hyvä nopeasti kasvavalle pennulle. Kasvu kuitenkin hidastuu pikkuhiljaa ja liiasta proteiinista saattaa kohta olla enemmän haittaa, kuin hyötyä. Aloitimme siis vaihtamaan Mirolle Acanan aikuisruokaa. Vaihto kestää luultavasti muutaman viikon, että saadaan penturuoka loppumaan. Paino 14.7 11,1kg :)

Poika omassa yksiössä, sohvan ja seinän välissä :)

Viime viikolla huomasimme pojan selässä oudon kyhmyn. Tarkemmalla katselulla, ihosta löytyi rupi, mutta ei haavaa... Emme asiasta kummemmin huolestuneet. Tällä hetkellä selässä on useampi rupi ja ihon alla on pieniä möykkyjä, jotka selvästi tuntee karvan läpi. Luultavimmin kyseessä ei ole hotspot, eikä punkin purema. Allergiaakaan en usko sen olevan, koska ruoka ei oikein sisällä mitään selvästi allergisoivia ainesosia. Kenties joku loinen, tai jopa karvatupintulehdus. Eläinlääkäri on varattu tiistaille ja odotellaan mitä lekuri diagnosoi.

Sitten iloisempiin asioihin. Olimme eilen Suomen Ridgeback Yhdistyksen järjestämissä mätsäreissä. Matkalla Eteläpuistoon satoi vettä, kuin sanonko mistä, mutta onneksemme tapahtuman ajan oli poutaista. Lämmintä kyllä oli, koska ukkosta oli selvästi ilmassa. Ensimmäisessä kehässä saimme tasavahvasta esiintymisestä punaisen nauhan. Seisominen oli jälleen hienoa ja poika antoi reippaasti tuomarin tunnustella ja katsoa hampaat. Juokseminen ei ollut ehkä ihan niin hienoa. Poika yritti vähän väliä laittaa kuonoansa maahan. Ei sitä aina jaksa keskittyä, kun on niin pieni vasta. Koti kokeiluilla hihnan lattaminen ihan korvien taakse ei onnistu. Miro protestoi sitä vastaan aika voimakkaasti, eikä homma selvästikkään ole silloin hauskaa. Punaisten kehässä se juoksi välillä todella upeasti ja tuomari antoikin suuret kehut pojan liikkeistä. Loppusijoitus PUN2. Ja erittäin tyytyväinen handleri. Uskomattoman hyvää käytöstä 5,5kk pennulta.

Tänään vuorossa oli hyväntekeväisyys mätsärit Kyröskoskella. Tämä reissu jää kyllä pitkäksi aikaa mieleen, tuomarin loitavien kommenttien ansiosta... Parikehässä vastaan asettui vähän päälle nelikuinen leonberginkoira. Oikein honkkeli jalkainen nuorukainen, joka ei oikeastaan osannut seistä, eikä juosta. No, tuomari teki päätöksensä ja ojensi punaisen nauhan pikkujätille sanoen; säälistä menee tämä punainen leolle, pitäähän se nyt antaa, kun toisella on niin pitkät jalat ja kaikkea. Te (siis me) olette jo niin valmis paketti ja koira näyttää hyvältä ja esiintyy hyvin. Hieman kommentit huvittivat ja onneksi mätsäreihin mennään hakemaan esiintymiskokemusta, ei sijoituksia. Nauha oli sidottu rouhetikun ympärille, jonka ojensin kehässä Mirolle. Polleana poika marssi Antun luo tikku suussa ja sai pureskella sitä seuraavaa kehää odottaessamme. Sinisten kehässä jälleen hyvä seisominen ja ok juoksu. Sijoitus SIN3. Tänään kokeilin juoksuttaa Miroa suht löysällä hihnalla ja se toimi kohtuu hyvin. Täytyy vain yrittää tehdä juoksemisesta sen verran hauskaa puuhaa pojalle, että ryhti ja keskittyminen pysyisi eteenpäin suunnattuna.
Nyt on takana jo viidet mätsärit ja joka kerta on söpö-pikku-kaunis-poika sijoittunut.

Kävimme mätsärien jälkeen kylässä moikkaamassa Misla aussieta! Misla oli niin ihq <3 Kuin myös 8 viikkoiset mitteli vauvat, joita Miro hieman ihmetteli. Onneksi ei luullut niitä kuitenkaan vinkuleluiksi, vaan oli oikein nätisti pentujen kanssa. Mislan kanssa oli niin hyvät leikit, että kyllä oli kaulakarvat kuolassa. Kotimatkalle starttasikin yksi hyvin väsynyt kessu lapsi.

Huskeja käytiin myös tervehtimässä. Vas. Rose!! <3

"Minä poika roiskin lammikossa loiskin hiukan malttakaa, tulen kohta poiskin"

2011-07-10T22:00:00.002+03:00

Treffasimme tänään kavereiden ja heidän 6v.(?) serobi nartun kanssa. Päivän koirat viettivät sisätiloissa ja illalla kävimme pulahtamassa Kaukajärvessä. Viime uintireissusta on kulunut jo viikko ja rantaan saapuessamme poika olikin todella innoissaan. Heti vapautuksen saatuaan se säntäsi taas suoraan järveen uiskentelemaan yksinään. Harmittaa kyllä Miron puolesta, ettei se voi uida enemmän... Varmaan jos siltä kysyttäisiin, uimassa käytäsi joka päivä. Poika joutuikin pesulle reissun jälkeen, koska karva ei tuoksu kauhean raikkaalle uimisen jälkeen... Piti pestä se jo viime viikolla, mutta jotenkin se jäi. No jos nyt yrittäisi taas pitää hieman taukoa tuon pulikoimisen kanssa niin ei koko koira ala sammaloitumaan.

Miro on hieman ihastunut Ronja koiraan. Poika käyttäytyy samalla tavalla Ronjaa kohtaan, kuin Numa-mummoakin. Hierveästi ei vanhempaa narttua pentu kiinnosta, mutta jos oiken yrittää, saattaa sitä huomiota vähän irrota. Ja Ronja innostui jopa ihan pikkiriikkisen leikkimään Miron kanssa! Hyvät kaverukset niistä vielä tulee. <3 <3

Ehkä kaunein kuva ever :)

"My sister. My friend"

2011-07-09T01:18:00.000+03:00

Eilen oli huippu päivä, enkä millään malttanut odottaa töistä kotiin pääsyä. Kävimme nimittäin vierailulla Miron siskon Lunan luona. Päivä oli taas hirmuisen kuuma ja yritimme hillitä poikaa säästämän energiaansa iltaa varten. Helteellä Miroa ilmeisesti ahdistaa kuumuus niin paljon, että se saattaa olla nukkumatta koko päivän ja illalla ollaankin niin yliväsyneitä ja kierroksilla, että riiviöinnistä ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Onneksi sen vimmaaminen ei ainakaan vielä ole kovin tuhoisaa (ainakaan huonekaluja tai muita esineitä kohtaan) ja se keskittyy vain punteissa roikkumiseen ja jaloissa pyörimiseen.

Perillä meitä vastassa olivat Luna ja Miron mummo Numa. Fasu-äippä oli lähtenyt Vensankaan kyläilemään juoksujen ajaksi. Pennut tulivat heti hyvin juttuun, eikä aikaakaan, kun ralli pihan pensaan ympäri alkoi. Numa parka, joka rakastaa pentuja yli kaiken (huom! sarkasmia), ei ollut kauhean innostunut kaksikon leikistä, koska olisi halunnut istuskella kaikessa rauhassa pensaan varjossa. Mirolla on hassu suhde Numaan. Olemme pari kertaa nähneet Numan vieraillessamme Pialla ja Martilla Vesangassa. Rouva tekee alusta asti selväksi, ettei halua olla tekemisissä pennun kanssa. Miro vain mielistelee vanhukselle, eikä ole vihjailuista moksiskaan. Poika seuraili tälläkin kertaa tarkasti mummonsa liikkeitä ja lähti välillä peesailemaan sitä pihaa ympäri. Pentujen riehuttua suurimmat energiat pihalla, siirryimme kaikki sisälle ja me ihmiset pääsimme herkuttelemaan mansikoilla kermavaahdon kera. Oli kesän ensimmäiset tuoreet mansikat muuten aika namia!! Koiratkin malttoivat ottaa hieman lepoa ja Miro hörppäsi läkähdyksissään vettä niin paljon kerralla, että pulautti osan samantien pihalle (ei ole ensimmäinen kerta...). Ihme ryystäjä :) Sisällä höpisimme näyttely-juttuja ja kysyimme minkä kokoinen trimmauspöytä kessulle kannattaa hankkia. Löysimme nimittäin yhdestä nettikaupasta hyvän tarjouksen ja ajattelimme tilata semmoisen kotiin. Alkaa pojan körilään harjaaminen pikku hiljaa ottaa selän päälle, kun sitä tekee koira lattialla.
Päästimme koirat uudestaan pihalle leikkimään ja tällä kertaa ne juoksivat ja painivat, kuin viimeistä päivää. Otimme hieman reeniä seisottamisessa ja juoksuttamisessa. Idalla oli kinkkua mukana ja Numakos tästä innostui. Se kvain tuijotti Iidaa odottaen, josko sitä kinkkiua heruisi. Saimme sisarukset jopa seisomaan vierekkäin. Kyllä on kauniit pennut meillä! Idalta sain selvennyksen, mikä siinä Miron juoksemisessa oiken mättää... Se nimittäin tillittää naamaani koko ajan, eikä siis tämän takia juokse kunnolla ja suorassa. Täytyy siis saada se kulkemaan katse edessä päin. Reeniä reeniä.

Danger, Danger!! Pentu vaara!!

EN POSEERAA!!

Kuka sanoi kinkku??

Yhteenvetona vierailusta voi todeta yhden asian; kyllä on pennut samasta puusta veistetty. Niillä on aivan sama olemus ja eleet. Ne reagoivat asioihin lähes identiteettisesti, unohtamatta ulkonäköä. Onneksi ne ovat eri sukupuolta ja näin tietyt eroavaisuudet paljastavat kumpi on kumpi. Luna on iso tyttö ja vähintään yhtä korkea kuin Miro, ellei jopa hieman korkeampi. Joten liikkeessä niitä on vaikea erottaa. Luna on huippu luonteinen pentu ja oli tosi kiva nähdä minkälainen tytsy Miron sisko on!
Loppuja kuvia voi katsella täältä.

"Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"

2011-07-05T21:37:00.003+03:00

Jatketaan vielä aika takautuvasti, eli viime viikon tapahtumista.

Oli aika kuuma viikko ja kävimme Miron kanssa muutaman kerran Kaukajärven rannassa pulikoimassa. Keskiviikkona ranta oli kuin koirapuisto konsanaan. Paikalla oli lähemmäs kymmenen koiraa. Pari noutajaa hakivat lelujansa järvestä, aina, kun omistajat ne sinne heittivät. Muutama koira kahlaili kytkettyinä omistajiensa kanssa. Osa leikkivät vapaina juosten ja rälläten välillä maalla ja välillä vedessä. Kummasti kaikki muut uimarit olivat kaikonneen paikalta. Rannalla oli myös iso 5 vuotias valkoinen paimenkoira uros ja aluksi Miro luuli koiraa Leevi veikaksi. Haisteltuaan toisiaan poika totesi valkoisen vieraaksi, eikä lähtenyt leikittämään urosta. Jokaista valkoista ja isoa pystykorvaista koiraa se luulee Leeviksi ja lähestyy niitä aina hirveällä tohinalla. Yleensä mielenkiinto menee, kun haju kertoo visuaaliset havainnot vääriksi. Valikoiva Miro-kessu kun ei ihan kaikkien kanssa leiki. Juoksuseuraa se sai kuintenkin sheltti- ja terrieri mix uroksista yrittäen pysyä niiden perässä.
Olin vielä muutama viikko sitten aivan varma, että ei tästä pennusta taida mitään uimaria tulla. Miro todisti ounasteluni todella vääriksi viime lauantaina. Okko 8v. ja Antun kummipoika Aatto 6v. olivat meillä yökylässä ja kävimme illalla koko porukan voimin uimassa. Laitoin Miron istumaan ja riisuin siltä kaulapannan. Annettuani vapautus käskyn se juoksi suoraan veteen ja ui, siis todellakin ui yksikseen monta kierrosta vedessä, ennenkuin kukaan meistä kerkesi ottamaan päälysvaatteita pois. Se pitää kepin noutamisesta vedestä ja muutenkin on nykyään aivan sinut veden kanssa. Viime viikon jäljiltä koira haisee aika pahalle, kastuttuaan monta kertaa. Täytyy pitää taukoa nyt, kun ilmatkin ovat hieman viilenneet.

Olemme opetelleet naksuttimen kanssa tassun antamista, tanssimista, kierimistä ja sivulle istumista. Seisotusta yritetään hioa joka päivä. Mirkku ei jaksa keskittyä kauhean pitkiä aikoja, joten reenisessiot ovat vielä tosi lyhyitä. Kongit ollaan otettu käyttöö keskittymistä ja aivotyötä kehittämään. Pikkuhiljaa se on alkanut tarjoamaan asioita itse ja sen myötä voidaan alkaa reenamaan uusia asioita naksuttimella.

Vielä mainittakoot, että 5kk tuli täyteen 1. päivä! Tuore seisotus ja Miron hienot mätsäri palkinnot lisänä :)

"Perillä" on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan"

2011-07-03T19:38:00.001+03:00

Paitsi, että se o loppu ny... Viime viikko meni arkeen palaillessa. Onneksi Anttu oli vielä viime viikon lomalla. Pystyttiin reenailemaan yksin oloa pienemmissä pätkissä. Elikkä, tässä pitäisi purkaa siis melkein kolmen viikon tapahtumat... No parasta aloittaa!

Lahdesta lähdimme siis Jyväskylään Kotasen rantaan pariksi päiväksi. Veimme jälleen kerran sateen mukanamme paikan päälle. Poika RAKASTAA metsäretkiä ja vapaana oloa!! Pihalle sen voi jättää huoletta vähäksi aikaa yksin ilman, että täytyy pelätä Miron lähtevän lipettiin. Poika sai ongella saadun ahvenen itselleen, jota se kanteli hetken ympäriinsä. Sätkivä kala kuitenkin muuttui nopeasti mielenkiinnottomaksi. Luna-collie oli myös seurassamme. Neiti on niin hurjan täpäkkä, että Miro sai välillä hurjaa kyytiä. Koirien energia-tasot ovat todellakin eri planeetalta. Miro väsyy edelleen aika nopeasti ja sähköjänis-Luna taas jaksaisi koko päivän täysillä. Illalla Mirolta paloi käpy pari kertaa, kun Luna haki sitä leikkiin, eikä poika olisi jaksanut korvaansa letkauttaa moiselle. Nukkumaan käydessä Miro kiipesi ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa sänkyymme nukkumaan. Asuntovaunu oli sen verran pieni, että jätkä haki rauhaa asettumalla takaseinän viereen nukkumaan. Yöllä se kuitenkin kömpi lattialle nukkumaan. Piipahdimme myös kasvattajalla kylässä. Pääsimme onnittelemaan Pepsiä ja Numaa upeasta Tallinna KV:en menestyksestä!

Kotaselta kurvasimme kohti Joensuuta. Teimme pienen mutkan Pieksemäellä, osallistumalla uuden Musti&Mirri liikkeen avajasten yhteydessä järjestettyihin mätsäreihin. Onneksi sade malttoi pysyä pilvissä suurimman osan ajasta. Seisominen meni taas hyvin ja tuomari sanoikin, että sitä on taidettu harjoitella. Hampaat antoi katsoa hienosti, kun kasvattajan neuvosta kumarruin koiran viereen. Juokseminen oli aika löysää ja ennen toista kehää yritin leikittämällä saada Miroa vähän ryhdikkäämpään esiintymiseen. Se toimi ja tuloksena PUN4 sija!! Eli lomalta kolmista mätsäreistä, kolme sijoitusta!

Joensuuhun Antun äidille saavuimme uupuneina viime koitoksista. Miro vain retkotti kopassansa koko matkan. Olimme muuttamana päivänä Antun veljen raksalla maalailemassa talon seiniä. Hienosti Miro jäi yksin eteiseen nukkumaan, kun olimme maalaamassa. Miro menetti myös koirapuisto neitsyytensä. Kavereina oli kolme pientä koiraa joita ei pojan touhut paljoa kiinnostaneet. Miro on aika valikoiva seuransa suhteen. Se ei ärhentele kenellekkään vaan puuhailee mielummin omiaan, jos sopivaa leikkiseuraa ei ole paikalla. Kummityttömme Elina 5kk ja hänen veljensä Aleksi 2v olivat Niittylahdessa hoidossa ja Miro sai tutustua rauhassa pikkuihmisiin. Hieman se oli mustasukkainen kun Anttu piti Elinaa sylissä, mutta tyytyi kuitenkin pureskelemaan luutansa. Aleksi pelkää vähän koiria, mutta silitteli Miroa aina silloin tällöin. Kävimme lämpiminä päivinä uimassa ja kummasti Miro pitää vedestä yhä enemmän ja enemmän! Se piti järven matalasta rannasta ja innostui noutamaan keppiä vedestä monta kertaa.

Juhannuksen vietimme Patvinsuon kansallispuistossa Tohlin eräkämpällä. Paikka oli oikea paratiisi. Ainoana miinuksena mäkäräiset, paarmat, hyttyset ja muurahaiset. No ainakaan ei tarvinut pelätä käärmeitä. Ensimmäisenä päivänä huomasimme mäkäräisten olevan pojan silmien kimpussa ja muita puremia sen pentumahassa. Eipä syömät tuntunut poikaa häiritsevän ja se olisi mielellään ulkona makoillutkin. Käskimme kuitenkin sen nukkumaan sisälle ötököiden ulottumattomiin. Kävimme patikoimassa muutaman kilometrin matkan Suomujärvellä metsän polkuja ja pitkospuita pitkin. Ei pentu oikein jaksanut kävellä loppuun asti, joten kannoimme loppumatkasta Antun kanssa vuorotellen Miroa sylissä. Sunnuntai aamuna aloitimme pitkän ajomatkan kohti kotia. Olimme Miron kanssa 4,5 viikkkoa reissussa. Kovasti on Mirkku kasvanut ja kehittynyt loman aikana. 10 kiloa tuli täyteen ja karva kasvaa kovaa vauhtia! Hampaatkin alkoivat tippumaan puolessa välissä lomaa. Kulmahampaat ovat vielä tallella, mutta kaikki etuhampaat ja muutama puruhammas on irronnut. Loppukesä menee mätsäreissä ja pentunäyttelyissä pyörimiseen.

"Kuuma kesä, kesä kuuma"

2011-06-12T23:25:00.001+03:00

Lahden visiitti lähenee loppuaan ja samoin toivottavasti nämä tappohelteet. Äiti ja Viivi keksivät loisto tavan helpottaa pienen kessun elämää, tarjoamalla sille viilentäviä suihkuja kuuman päivän aikana. Pentu vain seisoskelee paikoillaan suihkun alla nautiskellen. Anttu ja minä olimme eilen rilluttelemassa kaupungilla ja Miro jäi tyytyväisenä viettämään rauhallista koti-iltaa. Tuskin karvapallo edes huomasi poissaoloamme. Hyvä niin. Illalla se oli saanut kuulemma hirmiuset hepulit ja suunnannut kaiken riiviöinnin Leevi-parkaan. Leevi kun on liian kiltti (ja vähän hölmö) Mirolle ja antaa tämän riepotella itseään.

Heh, meinasi unohtua. Perjantaina lähdimme metsästämään helteisen päivän päätteeksi uimapaikkaa koirille. Ajattelimme ympäri Lahtea, jos olisimme löytäneet uuden paikan uittaa koiria. Päädyimme lopulta tuttuun Niemen satamaan jonotamaan omaa vuoroa. Uimassa käyneen koirakon lähdettyä valtasimmekin rantakaistaleen ja pidimme kovaäänisesti hauskaa. Aiemmin olen jo aavistellut, ettei Mirosta tulisi vesipetoa, mutta sillä reissulla pentu päättikin käydä uimassa oikein kunnolla! Viivi tosin houkutteli hieman froliceilla. Siellä sitten kirmailtiin ja riehuttiin. Kiva jos poika alkaa ymmärtämään veden viilentävää elementtiä näin kesä helteillä.

Seuraavaksi suuntaamme taas uusiin maisemiin, eli aamulla on lähtö Jyväskylään. Lomailu jatkuu...

Days of summer

2011-06-09T15:14:00.004+03:00

Tiistaina lähdimme extempore mätsäreihin, joiden ilmoituksen Anttu oli bongannut vain muutamaa tuntia aiemmin netistä. Ne järjestettiin helteisellä Jokimaalla.

Miro käyttäytyi paljon rennommin kuin viime torstaina. Pöhisi autosta tullessaan huomatessaan muita koiria, mutta parin kiellon jälkeen lopetti. Ilmoittautumisen jälkeen pystytimme tuolit kehän reunalle ja Miro rauhoittui nopeasti makoilemaan retkituolin varjoon. Kuumuuden takia en viitsinyt sen kummemmin treenailla ennen ensimmäistä kehää. Kehään mentiin venytellen, kun en tajunnut herätellä naperoa unilta aikaisemmin. Mippe seisoi ja juoksi nätisti (vähän nojaili hihnaan), mutta ainoana miinuksena oli hampaiden katsominen. Olin pitänyt pentuun tiivistä katsekontaktia ja Miro vain häiriintyi tuomarista, joka asettui väliimme. Se rimpuili vähän päästäkseen tuomarin otteesta ja korjasi katsekontaktin takaisin minuun. Pitää siis harjoitella sitä, että joku tulee kopeloimaan kesken seisotuksen. Tuomari tuntui asiantuntevalta, arvioi pentukehässä paljon koiran kehittyneisyyttä, ihan rotumääritelmiinkin vedoten. Saimme tuomarilta punaisen nauhan, hieno juttu. Punaisten kehässä porukka karsiintui nopeasti neljään ja yllätyksekseni huomasin meidän kuuluvan niihin koirakkoihin, jotka jäivät kehään odottamaan lopullista järjestystä. Miron loistava käytös palkittiin PUN3-sijalla!

Tänään saimme kivoja vieraita, kun Tinja-kessu omistajineen tuli tervehtimään meitä Heinolasta. Ylihuomenna vuoden täyttävä neiti oli todella mukava tuttavuus. Se kohteli pentua nätisti ja Mirosta oli hauska saada uusi koirakaveri. Helle taisi rajoittaa koirien menoa aika paljon. Ehkäpä seuraavalla kerralla, vähän viileämmällä ilmalla, koirat innostuvat vauhdikkaampiin leikkeihin. Miro seuraili tohkeissaan toisen kessun tekemisiä ja peesaili parhaansa mukaan. Lyhyen lenkin jälkeen omistajat istahtivat takapihan terassille limsalle ja mukaan pääsi myös hullu valkoinen eli siis Leevi-veli. Veikka taisi vähän ihastua Tinja-neitoon, hih. Hetken rallattelun jälkeen kaikki rauhoittuivat makoilemaan varjoisiin paikkoihin. Tämä helle on ehkä vähän liikaa Miron pentukarvalle, jonka ilmastointi ei ihan vielä pelaa, sääliksi käy. Parina viime päivänä onkin toistunut sama rytmi: aamulla jaksaa leikkiä vähän, mutta kuumimmat tunnit menevät lepäillessä. Illan viiletessä on taas voimia saada hepulikohtauksia ja riiviöidä veikkaa.

"Stop - living on video"

2011-06-02T23:05:00.000+03:00

Pika postaus videon merkeissä. Video kuvattu 26.3.11. Jostain syystä PMMP:n musiikki ei uppoa Miroon. En hirveästi syytä sitä =)

"They might say hi and I might say hey"

2011-06-02T22:24:00.002+03:00

Miron arvoisalla palvelijalla, eli blogin kirjoittajalla alkoi kesäloma. Anttu ja Miro noutivat minut töistä perjantaina ja lähdettiin ajamaan Jyväskylää kohti. Siellä leiriydyimme Kotasen rannalle, missä poika sai olla vapaana. Seuraan liittyi Luna-collie, joka nopeasti kertoi Mirolle, että koiramaailmassa tytöt rulaa. Sen jälkeen ei pikkujätkä kehdannutkaan enää ryttyillä. Illasta alkoi satamaan vettä. Majoituksena toimi asuntovaunu, joten koirat jätettiin ulos juoksentelemaan ja painimaan. Saunareissulla molemmat pennut pääsivät järvipesulle ja hetkeksi saunaan. Tämän jälkeen niille ei enää annettu mahdollisuutta kurata itseään. Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Miroa niin reporankana kuin tuona iltana. Noh, ei ihmekkään. Luna on ehkä energisin pentu, jonka olen koskaan tavannut. Melkein 6 tunnin riekkumisen, uimisen ja saunomisen jälkeen Mirosta loppui patterit aivan tyystin. Se piti kantaa saunalta pois ja käyttää nopeasti iltapisulla. Vaunussa se ei sietänyt Lunaa lähellensä enää ollenkaan, oli nimittäin niin väsy puntissa. Lunan mielestä leikit olisivat voineet vielä jatkua tovin, mutta hetken päästä sekin rauhoittui nukkumaan.

Lauantaina ajoimme Ilomantsiin sukujuhliin. Edellisen illan riekutuksen jälkeen koko matka itärajalle meni Miron osalta nukkuessa. 5 tunnin ajon jälkeen oli kiva ojennella kinttuja ja todeta, että taas ollaan niin korvessa, että saa olla ihan vapaana. Sukulaisten 10v kääppäsnautseri oli myös paikan päällä. Miro tajusi muutaman murahduksen jälkeen jättää vanhemman herran rauhaan ja kaksikon osalta koko ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Reissaaminen on tuottanut tulosta, sillä vaikka alkuperäisiin suunnitelmiin ei kuulunut, että Miro jäisi yksin hotellihuoneeseemme, me luotimme poikaan ja jätimme sen yksin nukkumaan päiväunia. Kivasti Miro sopeutuu uusiin tilanteisiin, eikä jännittänyt yhtään jättää sitä vieraaseen huoneeseen. Varmaan tilanne olisi ollut toinen, jos se olisi ollut täynnä virtaa. Tällä kertaa se kuitenkin kömpi samantien sängyn alle unille. Samoin yö meni rauhallisissa merkeissä. Aivan kuin olisi kotona ollut :)

Suunutaina minä hyppäsin Miron kanssa Antun serkun Matin ja tämän tyttöystävän Hannan kyytiin ja starttasimme kohti Kuusankoskea. Anttu joutui vielä palaamaan viikoksi Tampereelle töihin. Huomenna on kuitenkin iloinen jälleen näkeminen!! Pysahdyimme Utissa poimimassa kettuterrieri Simon kyytiin. Annettiin poikien tovi puuhastella keskenään ennenkuin jatkoimme matkaa. Kuusankoskella kävimme kylässä mummolla ja sieltä vanhempani tulivat hakemaan meidät Lahteen loman viettoon.

Täälä on muutama päivä vierähtänyt. Miro rakastaa "isoveljeään" Leeviä, eikä Leevilläkään kurjaa näytä olevan kun on seuraa. Hyvin pojat kuluttavat energiaa toisiltaan. Kävimme eilisen hellepäivän jälkeen uittamassa koirat. Ohessa myös huvittava video märästä rotasta, joka kaiketi harrastaa kuivaharjoittelua tai sitten jäi levy päälle uimaliikkeitten osalta...

Tänään oli jännä päivä. Miro aloitti missiuransa ekoilla mätsäreillä. Ikäraja oli 4kk, Mirolla ikää 4kk ja 1päivä :) Mätsärit järjesti Pyreneittenkoirat ry ja ne pidettiin Robin Hoodin pysäköintialueella nastolassa. Mitä voi odottaa, kun vie pienen pennun ensimmäistä kertaa muiden koirien keskelle ja vaatii sitä kestittymään minuun lähes koko ajan... No alussa vähän pöhistiin ja remmottiin muiden luokse. Sitten rauhoituttiin odottamaan omaa vuoroa nätisti. Ensin kaikki pennut menivät samaan aikaan kehään peräkkäin ja juoksimme ympyrän. Teki aika tiukkaa olla niin lähellä toista pentua ilman, että saisi haistella tai koskea. Ihan hyvin se meni kuitenkin. Samalla tuomari ilmoitti arvioivansa koirat luonteen, esiintymisen ja yhteistyön perusteella. Ei rotumääritelmän. Siinä sitten odottelimme omaa vuoroa. Tänä aikana namit ja lelu menettivät arvonsa kokonaan, koska pentu alkoi selvästi väsyä. Aamun poutainen, mutta pilvinen sääkin vaihtui täyteen auringon porotukseen tapahtuman ajaksi. Varmasti aika tukala olo Mirkulla. Vuoromme koittaessa hipsimme kehään ja saimme sinisen. Kuten totesin, Miroa ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut namit, joten se seisoi vähän sinne päin eikä olisi oiken jaksanut tehdä mitään. Juokseminen meni kivasti, jokseenkin vähän löysästi. Olen kuitenkin Mirosta todella ylpeä. Sinisten kehään sain uusia nameja taskuun ja seisotus meni heti paljon paremmin. Koiraa kiinnosti hieman enemmän ja se näkyi välittömästi ryhdissä ja eikä se koko ajan yrittänyt istua. Istuminen tulee Mirolta niin luonnostaan, että siinä on vielä töitä ennen virallisia näyttelyitä. Onneksi on aikaa myös. Anyway, sinisten kehässä meinasin purskahtaa itkuun, kun tuomari palkitsi Miron tsempin kakkos sijalla!!!! Varmaan muutama söpöys piste saatiin, mutta kuitenkin. Leevi-veikka pärjäsi myös mainiosti napaten isojen aikuisten PUN3-sijan. Onnea onnea!!

"Kun sata salamaa iskee tulta"

2011-05-24T21:22:00.000+03:00

Taas on päässyt turhan pitkä tovi vierähtämään päivitysten välillä... Ne kaipailemani kesäilmat varmaan tulivat ja menivät, sen moinen syysmyrsky ulkona on. Tämä sää asia on ollut huvituksemme aihe viime aikoina, koska karski poikamme Mirkku on ilmeisesti jonkun sortin pikkurillikansaa. Jos pihalla on: lätäköitä, tuulista, roskia tai liian märkä maa, on se melkein lamaannuttavaa kulkea moisissa olosuhteissa. Muutenkin kaikista vähänkin inhottavista asioista pitää itkeä ja voi elämä jos sitä vähän toruu ja ottaa karvoista kiinni... Ääni on kyllä sen mukainen.
Yhtenä iltana täällä oli hirmuinen ukonilma. Onnekseni totesin, ettei Miroa vaivannut jyrinä ollenkaan.

Viime viikolla Viivi ja Leevi olivat meillä kylässä koooko viikon!!! Pojilla oli huippu hauskaa, kun sai rillata aamusta iltaan! Kävimme metsässä lenkkeilemässä ja järven rannalla uimassa. Meidän petomme ei ole vesipeto, joten herra tyytyi puuhailemaan muita asioita Leevin ottaessa kaiken ilon irti vetisellä leikkikentällänsä.

Tänään Miro pääsi 16vko rokotuksille. Reissu meni hyvin, jos ei lasketa sen ärsyttävää tapaa pöhistä jokaiselle vastaan tulevalle koiralle. Toivottavasti tapa kariutuu pois kun poika sosiaalistuu enemmän. Nätisti Miro antoi lääkärin tutkia ja rokotuksetkin menivät ilman, että se edes huomasi koko toimenpidettä. Sen varran ahne kaveri on kyseessä, että se suuntaa kaiken huomionsa makoisiin namupaloihin.
Muutama viikko sitten Miron vasen korva eritti aika paljon likaa. Asia korjaantui, kun ostimme apteekista korvahuuhdetta ja putsasimme muutaman päivän tehokkaammin korvia. Tänään pyysin lekuria tarkistamaan korvan ja mitä sieltä löytyikään: ilman mitään oireita, sinne oli kehittynyt tulehdus ja hiivaa... Saimme hoitoon tippoja ja kaikki laittaa peukut pystyy, että hiiva hoituisi kokonaan pois!!!

"Hei hei mitä kuuluu?"

2011-05-03T20:47:00.001+03:00

Loppuu ne pitkätkin lomat ja nyt on palattu arkeen. Edelleen niitä kesäilmoja venaillaa. Ensi viikolle vissiin odotettavissa helteitä. Hope so!

Palataan kuitenkin hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Perjantaina olimme vielä yökylässä Antun veljen luona. Kivasti Miro sai reissumoodin päälle loman aikana ja rauhoittui taas nopeasti uuten paikkaan. Lauantaiaamuna jätkää odottikin yllätys. Luna, Miroa viikon nuorempi collie tyttö. Onneksi Jarilla ja Marikalla on iso piha ja että pennut saivat rellästää sielä vapaasti. Alku meni varovaisena tutustumisena. Miro ilmoitti oitis olevansa paikan bossi ja Luna alistui. Nopeasti puntit kuitenkin tasoittuivat ja Luna todisti olevansa täpäkkä tyttö alkujännityksestä huolimatta. Rallia ja telmimistä jatkui niin pitkään, että molemmat olivat aivan puhki. Oli huippua katsella, kun poika sai painia tasaveroisen kaverin kanssa pitkästä aikaa ja se selvästi nautti joka hetkestä.

Joko hyydyttää?

No ei TOD!!

Lauantaina starttasimme auton kohti kotia. Pysähdyimme Jyväskylässä ja kävimme kylässä Ikurin kennelissä. Mirolla oli taas huippu hauskaa, kun se sai tutkaparikseen Pepsin, kasvattajien kohta vuoden ikäisen kessu neidin. Me saimme kahvittella rauhassa, kun Pepsi piti Mirosta huolta pihalla. Pia harjasi jätkän pöydällä ja se sai kehuja siitä, kuinka hienosti se antaa harjata itsensä! Saavuimme myöhään illalla kotiin ja jokainen taisi huokaista helpotuksesta, kun sai nukahtaa omassa kodissa pitkästä aikaa.

P.s. Minä en kestä kuinka tuo rontikka kasvaa vauhdilla. Tänään punnittiin 5,8 iloista kiloa eli 3,2 kiloa enemmän kuin 5 viikoa sitten.

Melkein 5 viikoa sitten

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

2011-04-29T18:50:00.001+03:00

Pääsiäinen takana ja loma loppusuoralla. Lahdessa kerkesimme puuhastelemaan vaikka mitä. Miro pääsi kokeilemaan agilityä (tai siis sen rata koostui yhdestä putkesta =). Kävimme myös metsässä kävelemässä ja rannalla katsomassa onko jäät jo sulaneet. Leevi oli niiiiin innoissaan, kun se pääsi kahlaamaan ja noutamaan keppiä vedestä. Miro ei ollut yhtään niin innoissaan kylmästä vedestä, mutta sillä kävi moka ja se vahingossa syöksyi Leevin perässä järveen... Aika nopeasti se myös rämpi sieltä pois. Muutenkin reissu taisi koetella enemmän Miron huumoria kuin muiden. Nimittäin vesihässäkän lisäksi kaikki kuivat lehdet ja roskat tarttuivat sen turkkiin kiinni, eikä se tykännyt siitä ollenkaan. Vähän väliä se heitti maahan mahalleen ja yritti saada roskia irti mahasta ja jalkojen välistä. Aikansa kamppailtuaan taisi se todeta ponnistelut turhiksi ja keskittyi ympäristön tutkimiseen. Oli huippu reissu ja saimme hyvin vahvistettua Miron luoksetuloa. Ja mikä on mukavampaa kun kirmailla päättömänä edes takaisin ja seurailla silmä kovana mitä Leevi veikka puuhailee.

Pirun roskat...

...ja kylmä vesi

Kävimme viime sunnuntaina mummolassa ja koirien osalta reissu meni nukkuessa. Pitkän viikonlopun jälkeen olivat molemmat hurtat kyllä todella väsyneitä. Hyvä että meidän matkamme jatkui Joensuuta kohti. Pääsi Leevi lepäämään pari päivää ennen agireenien jatkumista.

Pääsiäinen todellakin painoi Miron punteissa, sillä se veteli hirsiä koko 4 tunnin matkan Joensuuhun. Muutenkin Miron kanssa matkustaminen on todella helppoa. Sillä ei ole missään vaihessa ollut pahoinvointia, eikä se muutenkaan stressaa matkustamista ollenkaan.
Poika on ymmärtänyt sisäsiisteyden, myös muuallakin kuin omassa kodissa. Kun se paikallistaa uudessa paikassa ulko-oven, se osaa pyytää aika hyvin pihalle kun tulee hätä. Toki vahinkoja sattuu välillä ja sattuu vielä pitkään :)

Joensuussa vierailimme Tohtori Kivuttomalla... Miro saavutti 12 viikon merkkipaalun, joka tarkoitti ekaa rokotusta. Samalla todettii kaiken olevan hyvin ja kivestenkin laskeutuneen. JES!! Reippaasti Miro antoi käsitellä, eikä edes huomannut rokotuksen pistosta syödessään nameja hoitopöydältä. Vasen korva oli hieman ärtynyt, joten lekuri putsasi sen ja laittoi siihen pari tippaa rauhoittavaa lääkettä. Korva ei ollut tulehtunut, vain ärtynyt maassa möyrimisestä.

Huomenna pitäisi kääntää nokka kohti Jyväskylää. Siellä ohjelmassa tapaaminen viikkoa nuoremman Luna-collien kanssa. Tarkoitus olisi myös vierailla Ikurin kennelissä moikkaamassa kasvattajia!

Ja lopuksi 12 viikkos seisotus ja pari muuta :)

"Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa"

2011-04-22T23:54:00.001+03:00

Hei, Lahdessa toimii internetyhteydet. Jee!! Koomasta on herätty takaisin ainakin pääsiäisen ajaksi. Paljon on ehtinyt tapahtua parissa viikossa ja nyt arvotaan mistä muistettaisiin kirjoittaa blogiin. Ensinnäkin, Mirosta on tullut isopieni poika. Motoriikka paranee päivä päivältä ja koko koira kasvaa silmissä. Olemme harjoitelleet paljon seisomista tulevaisuuden näyttelyitä varten sekä aloitelleet katsekontaktin vahvistamista. Selväksi on käynyt, että luonteeltaan herrahan on aika tomera, mutta silti yhteistyöhaluinen. Leikkiessä se vetäisi vastaan vaikka aikojen loppuun saakka. "Irti" käskyn harjoitteleminen on tullut siis tarpeeseen.

Kesä tekee tuloaan ja Mirolla meinasi tulla hätä, kun vessa suli kevät auringon alla. Parin päivän ihmettelyn jälkeen herra hyväksyi kohtalonsa ja alkoi tekemään tarpeitaan ojiin ja tien varteen, vaikka siinä ei valkoista väriä ollutkaan.

Kävimme viime sunnuntaina piipahtamassa Lempäälässä Eerondaalin kennelissä moikkaamassa Miron veljeä Hookia. Pojat kähnäsivät hieman keskenään, mutta innostuivat tutkimusmatkailemaan pihalla rinta rinnan. Ihmettelimme miksi Hookin karva näytti olevan paljon selvempi, vaikka olimme harjanneet Miron läpi kotaisin muutamaa tuntia ennen kyläilyä. Peten salaisuudeksi selvisi kampa. Me olimme pöllyttäneet koko turkin harjalla, mutta Pete neuvoi käyttämään kampaa etenkin jalkoihin ja housukarvoihin. Ainakin tässä vaiheessa harjaaminen sujuu aika mallikkaasti, eikä demoni-kohtauksia ilmene enää juuri milloinkaan. Aina ei jaksa olla aloillaan, mutta aika hyvin poika on alistunut päivittäiselle toimenpiteelle. Joskus sitä joutuu pitämää niskalenkillä, että pöksyt saa ojoon. Tässä todiste.

Lempäälän reissulla puhuimme myös pentujen liikunnan tarpeesta. Pete huomautti Miron etujalkojen lievästä ulospäin kääntymisestä ja selitti kuinka se saattaa johtua liiallisesta hihnalenkkeilystä. Kessulapsilla liiallinen liikuttaminen voi kuulemma aiheuttaa kyseisiä oireita ja siksi pidempiä hihnassa lenkkeilyjä suositellaan vasta kuuden kuukauden iästä eteen päin. Siihen asti olimme tehneet parin korttelin pyrähdyksiä remmissä. Päätimme siirtyä hihnapissatuksiin ja vapaana lenkkeilyyn, jolloin pentu pääsee tepastelemaan oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Toivotaan siis ettei tämä ole pysyvä "urheiluvamma" vaan jalat kasvavat teveiksi pikku atleetin koiviksi.

Parasta tässä kolmessa viikossa on ollut seurata Miron kehittymistä kohti itsevarmaa ja rohkeaa nuorta koiraa. Kaikkia pelottavia asioita pystytään lähestymään pienellä rohkaisulla, mutta imuri on p*******ä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Piiloon pääsee kyllä, mutta tuota lehtitelinettä en ihan ymmärrä.

Tämä päivä meni Lahti KVn pääsiäisnäyttelyissä valkkari- ja kessukehiä seuratessa. Päivä oli pitkä, koska Leevi oli maailman paras isoveli ja pokkasi sert- ja ROP-pystit kotiin vietäviksi ja pyörähti myös ryhmä- ja kasvattajakehissä.

Paljon onnea Leeville ja Eerondaalin kennelille loistavasta menestyksestä!!!!

Lopuksi vielä kuvia:

Ei ihan niin iso poika kuitenkaan

Isoveli valvoo

2011-04-15T20:40:00.000+03:00

Tämä päivitys on Isoveikka Leevin ja tätikummikaverivalmentajavahoitaja Viivin käsialaa!

Täältä voipi käydä lukemassa Miron kuulumisia edes hiukan tarkemmin paremman puutteessa, sillä seuraavaa kunnon päivitystä saa odotella vielä ainakin viikon. Teknisistä ongelmista johtuen on kuulumisten kertominen blogissa käynyt lähes mahdottomaksi, joten viimeistään kun Miro seurueineen saapuu pääsiäiseksi kyläilemään niin päivittelevätpä he samalla myös tätä koomailevaa blogia ja tarjoilevat tuoreet kuulumiset kera uusien kuvien! Että eipä siellä Tampereen päässä olla blogia kokonaan unholaan jätetty ja heti kun saadaan ongelmat korjattua, lupaavat he kertoilla vähän useammin elämän menosta pikkaisen herran kanssa. Näin välikäden kautta saadaan kuitenkin edes muutama kuva muidenkin iloksi ja kerronpa myös näin sivuhuomautuksena, että penneli on edelleen ihan mahottoman sulonen ja kuulemma aikamoinen vesseli.

Kuvat otettu 2.-3.4.2011

Herra Hepuli

2011-03-30T19:19:00.002+03:00

Miro on nyt 5. päivää meillä ja kotiutunut todella hyvin. Uni maittaa suurimman osan päivästä, mutta kun ollaan hereillä sitten kaasutellaan ja täysiä. Ja kaikkea pitää jyrsiä noilla terävillä neulahampailla. Jos varvas vähänkin heilahtaa niin tuo pesukarhun ja karvaisen porsaan sekoitus on siinä kiinni. Viime yönä se sentään nukkui jo 4 tuntia putkeen, eikä ihmeemmin elämöinyt ennenkuin nukahti uudestaan.

Nyt viimeistään on käynyt selväksi, että pojan kanssa tullaan käymään vielä kovat väännöt. Ruokaa antaessa jouduimme tämän toteamaan, kun herra yritti kovalla haukkumisella hoputtaa meitä. Vieläkin ihmettelen miten näin pienestä pakkauksesta voi lähteä niin iso ääni... Aina konsertin alettua laitoimme kupin takaisin tiskipöydälle ja kävelimme tekemään jotain muuta. Uusi yritys, kun pennun huomio oli jossain muualla. Fiksuna koirana se tajusi jujun muutamalla toistolla ja nyt ruoan saa annettua ilman äänitehosteitta ja apinointia. Painoakin on tullut n. 300g ja paino on nyt huimat 3kg. :) Vääntöä käymme myös käsittelyn kanssa, koska poika ei millään malttaisi olla paikallaan vaan pullikoi vastaan kun sitä yrittää harjata.

Hihnassa kulkeminen sujuu jo todella hyvin, vaikka välillä sitä vielä häiritsee hihnan pyöriminen jaloissa. Autojen hurina ja renkaiden äänet asfalttia vasten ovat vielä aika jänniä asioita, mutta eiköhän se niihinkin totu pikkuhiljaa. Leluista kova sana on ehdottomasti sählypallo ja talouspaperirullan hylsyt. Luita Miro tykkää myös kaluta ja soisin kaluta vähän enemmänkin, ettei tarvisi huonekaluja maistella koko ajan.

"I'm coming home, I'm coming home. Tell the world that I'm coming home"

2011-03-26T19:38:00.002+02:00

-Se on niiiiin sulonen, että mä en kestä... Tämä on tullut toistettua muutamia kertoja tässä vuorokauden aikana. Haimme Miron eilen kotiin ja en voi sanoin kuvailla kuinka reipas poika meillä on. Kasvattajalla Miro oli selvästi porukassa se, joka lämpenee hitaammin uusille asioille. Havaittavissa ei ole tippaakaan pelokkuutta, päinvastoin. Ehkä uusi perheenjäsenemme on vain koiramaailman filosofi, joka puntaroi kannattaako joka soppaan nenäänsä tunkea. Taitaa kasvattaja huokaista helpotuksesta, kun nämä 9 pissa- ja kakkakonetta lähtee maailmalle omiin koteihinsa. Oli semmoinen vilske ja vilinä, kun saavuimme paikalle. Mutta vajaan tunnin kuluttua alkoi kuulua tupsahtelua, kun jokaiselta vuorollaan loppui patterit. Niitä piti sitten jäädä lataamaan sinne, mihin nyt sattui kaatumaan. Kävimme vielä lippuset ja lappuset läpi. Lisäksi saimme käytännön opetusta aikuisen koiran turkin harjauksesta. Kun koitti kotiin lähdön aika Miro pääsi syliini pelkääjän paikalle. Siinä se tärisi hetken kuin haavanlehti. Uteliaisuus oli jännitystä kovempi ja nenä kävi töihin. Aikansa haisteltuaan ilmaa ja auton verhoiluja alkoi patterien teho taas hiipumaan. Aluksi kuskin yskähdykset ja kaikki töyssyt tiessä saivat pennun pään nousemaan ihmeissään. Matkaa oli takana puolisen tuntia kun uni viimein vei voiton. Puolessa välissa pysähdyimme pissatustauolle, koska Miro oli juuri herännyt ja ajettelimme kokeilla uskaltaisiko se tehdä tarpeitaan vieraassa paikassa. Yllätykseksemme se pissasi reippaasti Nesteen parkkipaikalle vaikka kaiken kukkuraksi kaulapantakin oli kaulassa ensimmäistä kertaa elämässä.

Kotiin saavuttuamme oli jo aika myöhä ja mietimme mitä tuleva yö tuo tullessaan. Sisällä Miro oli jälleen rohkea poika ja kävi tutustumassa joka paikkaan nenä tuhisten. Sisällä meni aikaa tunti, kun jälleen oltiin unten mailla. Ainakin omasta mielestäni pikku kessun hermorakenne ja itseluottamus vaikuttavat aika lupaavalta. Yöllä saatiin heräillä parin tunnin välein pissalle ja vähän itkuakin kuului. 9 tuntia poika jaksoi nukkua ja aamulla, kun kurkkasin sängyn laidalta alas, siellä minua silmiin tapitti yksi hilpeä koiravauva. Tämä päivä on mennyt nukkuen ja leikkien, nukkuen ja leikkien. Ja välillä vähän syöden. Takapihalle Miro on reippaasti tehnyt tarpeensa paria vahinkoa lukuunottamatta. Jo vuorokaudessa koiran ja sen omistajien kanssakäyminen on kehittynyt ja Mirosta kuoriutuu koko ajan enemmän luonnetta esiin. Välillä se vaikutta oikealta tasmanian tuholaiselta, tarratessaan sukkaan tai käteen kiinni pikku neulahampaillaan. On myös aika uskomatonta miten iso ääni lähtee niin pienestä paketista, kun se komentaa sählypalloa vierimään lattialla. Toivotaan, että tämä yö nukutaan hieman pidemmissä pätkissä.

Ainoa tapa saada Miro olemaan hetki paikallaan =)

Hetkinen vielä

2011-03-23T19:54:00.002+02:00

Tässä melkein tunteja lasketaan, että päästään starttaamaan auto kohti Jyväskylää. Vielä 2 yötä ja 2 työpäivää... Kauan on odotettu ja kohta päästään siivoamaan pissoja lattialta ja hoivaamaan koiravauvaa!! Kaikki valmistelut on tehty, että koti on "pentuturvallinen". Ei tässä mitään hulluja olla, mutta tuli nyt askarreltua vaneriboksit johtojen päälle, ettei tarvi koko ajan vahtia mitä se pallero tällä kertaa pureskelee!

7 vko

Miro 5 viikkoa

2011-03-08T18:03:00.003+02:00

Eli vielä pitäisi jaksaa odottaa 2,5 viikkoa.
Päivitetty kuva Mirosta

Tässä mä oon

2011-03-06T18:30:00.004+02:00

Tässä sitä nyt ollaan... Piinaavat kolme viikkoa pitäisi kestää, ennenkuin pääsemme hakemaan tuon maailman söpöimmän karvapallon kotiin. Olemme päätyneet pitkän harkinnan jälkeen keeshond rotuun ja Ikurin kenneliin. Pääsimme viime perjantaina tutustumaan kenneliin, pentujen ollessa 4,5 viikkoisia. Voi sitä söpöjen naamojen määrää... Pentuja on yhteensä 9 (5u+4n), ja jokainen toinen toistaan suloisempia. Koko katras vaikutti niin tasavahvalta, ettei niitä juuri erottanut toisistaan. Tarkemin kun silmäili, oli jokainen varustettu eri värisellä villalangalla. Pentujen emä Fasu oli oikein luoksepäästävä eikä vartioinut pentuja muuten, kun kävi niitä imettämässä. Kasvattajan mukaan Fasu on jopa vähän pehmeähkö tapaus, eli ainakaan mitään hirmu kovia koiria ei ole odotettavissa. Kahvipöydässä saimme sitten päättää vaihtoehdoista pojalle kennelnimen.

Ainakin melkein koko katras samassa kuvassa. Miro tunnistaa käheistä "kulmakarvoista".

3 vko